Järjestyksenvalvonta Joensuun keskustassa

Olen kirjoittanut monesti Joensuun uuden kaupunkikeskustan turvallisuustilanteesta. Nyt aihe on noussut uudestaan ajankohtaiseksi, koska saan säännöllisesti lukea somesta purnauksia Korona-viruksen aikaan liittyvän varovaisuuden noudattamattajättämisestä; ne kohdistuvat niin nuoriin kuin vanhoihinkin.

Kuka pitäisi järjestystä kauppakeskuksissa ja niiden välittömässä läheisyydessä? Vartija tuskin pystyy siihen; valtuudet eivät riitä, jos muuta ei ilmene kuin tavanomainen eli nyt epäsuotava sosiaalinen kanssakäyminen. Järjestyksenvalvoja voisi pystyä; se riippuu häiritsemisen ja turvallisuuden vaarantamisen tämänhetkisestä määritelmästä.

Yhden kohteen järjestyksenvalvonta tulisi tuskin riittämään, koska on kiusallisen ilmeistä, että kaikkialla ei tule olemaan kaikenaikaa yhtä hyvät rahkeet. On jo vuosikymmeniä vanha vitsi kuinka ongelmat siirtyvät aina seuraavaksi sinne missä valvontaa ei ole. Liikkuva palvelumalli tähän tarvittaisiin. Mutta miksi jakaa kovuutta?

Kummeksun aikuisyhteisön outoa tietämättömyyttä ja saamattomuutta. Jos olet itse etätöissä eli kotona, missä ovat ostoskeskushengailuikäiset lapsesi? Senikäisten pitäisi jo ymmärtää vallitsevan tartuntatautitilanteen edellyttämä varovaisuus, sekä osata noudattaa sitä. Ellei homma toimi, aikuiset pitävät huolen, että järjestys säilyy.

Olen myös ohuesti huvittunut, että taannoisessa hallituksen kouluohjeessa nuorisotyöntekijät luettiin yhteiskunnallisesti merkittäviksi; heidän vuosiluokilla 1-3 olevien lastensa lähiopetuksen piti jatkua kaikesta huolimatta. Ja täälläpäin useimmat nuorisotilat on suljettu toistaiseksi. Miksi he eivät siis kaitse nuorisoa keskustassa?

Niinikään; eikö Siun soten aikuissosiaalityöstä tai vanhuspalveluista jouda ketään ohjaamaan elämän ehtoopuolen teinejä oikeaan? Kullekin omat palvelut kuntoon; emme me ulkopuoliset voi tietää toisen verkostojen ulottuvuutta ja kuntoa tai ymmärrystä ja selviytymiskykyäkään.

Joku selitys esiintymiseen kyllä on. Tietämättömäksi heittäytyminen ja pikku-uhmailu ovat mahdollisten syiden kevyimmästä päästä; rumempiakin varmasti löytyy, niihin tarvitaan ammattiapua. Kunhan vain avuntarvitsija ensin tunnistetaan ja tavoitetaan. Joensuu; tuo hupaisa pikkukaupunki urbanisoituu, tässähän sen taas kerran näkee!

Kaikenviimeksi pitää käyttää pakko- tai voimakeinoja ja rangaista, mutta poiskaan niitä ei voi sulkea; nyt on tosipaikka. Välttämättömien palveluiden on oltava toiminnassa, koska muuten kaikkien elo vaikeutuu ja sitämyöden olokin ankeutuu. Eikai tässä mitään oikeaa ulkonaliikkumiskieltoa ja sen jyrkkää valvontaa kaivata(1, 2)?

Turvallisuuden suhteen on sillä tavalla, että jos asia ei ole kunnossa; sen kyllä edestäsi löydät. Siksi suunnittelu, kehittäminen ja varautuminen pitää hoitaa, kun vielä ollaan normaalitilassa eikä päällä ole jo jonkinsortin uhka. Poikkeustilassa ja uhkassa on nimittäin jo riesaa kyllin sellaisenaankin. Kaikki maksaa, mutta silloin se tulee kalliiksi.

Nyky-yhteiskunnassa jopa kauppakeskusten ja vastaavien julkistilojen järjestyksenvalvonta on olennainen juttu, koska niin paljon elämästämme kulkee niiden kautta. Eikä paha maailmakaan enää kierrä Joensuuta etäältä. Kun on kävelykeskusta rakennettu, sitä on myös asianmukaisesti suojattava.