Älä syytä Korona-virusta, kun vika on itsessäsi

(Kuva: Jari Kähkönen) Käyttökauden vihreän pikkurepun tuunaaminen kantoviilek- 

keen tarviketaskuin oli minusta kiinnostavampaa kuin hallituksen tiedotustilaisuus.

Olen ohuesti huvittunut siitä kuinka kaikki ovat niin tietäviä ja huolissaan, kun koronaepidemia nyt johti valmiuslakien käyttöönottoon. Sanoisinkin näin, että suotta tautia syytät; olet mitä olet tai teet mitä teet siihen katsomatta. Ei mielivaltaisuutta, taitamattomuutta eikä ihmisten ylikävelyäkään ole juuri keksitty.

Olen vallankäytön kohteena olemisen kokemusasiantuntija. Taideteollisen käynyt vinoilee dadaproosasta, lipastonkäyneelle sama on tajunnanvirtaa, juristi on sanattomasti ivallinen ellei saa kiinni termin väärästä käytöstä ja opettajat luulevat olevansa ainoita kuin saavat naurunalaistaa toisia. Kaikki olen pistänyt maihin.

Lisäksi lukemattomat olivat henkilöryhmät, joista en valmistautuessani erikseen kirjoittanut muistivihkoon luonnedintoja rumasana, kaikkitietävä ja tarkenne. Niihin tutustuu, jos elää reissumiehen elämää niin kauan, että ensimmäinen reppu on jo viimeistään kolmannen suutarireissunsa jälkeen uudelleensijoitettu kauppakassiksi.

Korkeakoulun tai yliopistonkäynyt saattaa olla yhtä kohtaamiskyvytön tunnevammainen kuin jokuamis väkivallan virkamies, mutta silti luulevat olevansa kaukana toisistaan. Jos he luulevat minun olevan puolellaan, koska töissä keskustelen heidän kanssaan; vastapuolesta suolletaan valtava määrä hävyttömyyksiä.

"Jos he luulevat minun olevan puolellaan, vastapuolesta suolletaan valtavasti hävyttömyyksiä."

Minäminäminä, se tulee tuollaisille aina ensin. Mukaoppinut pitää jonain vain toisia oppineeksi hyväksymiään; väkivallan virkamies vaatii vallankäytön kohteilta aina enemmän kuin itseltään. Kyllä; samaistuminen edellyttää tietoja, mutta ei kestä vähääkään leimaamista; myötätunto taas kysyy pääasiassa mielikuvitusta.

Ei siis saa tynnyrillistä, jos tuotantoa on teelusikallinen. Tuolloin näet paljastuu, että turhan usein tietojen paikalla on luulo ja ennenkaikkea kyvyttömyys nähdä olleensa väärässä. Kaikkialle sitä ihminen vahingossa sisään törmääkin, ei ota kolhuistakaan opikseen ja pysyy paikallaan kunnes pois kannetaan. Joskus ihan kirjaimellisesti.

Täydellinen en väitä olevani itsekään; käyttökauden vihreän pikkurepun tuunaaminen kantoviilekkeen tarviketaskuin oli minusta kiinnostavampaa kuin hallituksen tiedotustilaisuus. Kirosin myös vuolaasti paikallisia, joiden maanantainen into hamstrata perunoita pani minut ajamaan Prismalle asti saadakseni syötävää.

"Turhan usein tietojen paikalla on luulo ja kyvyttömyys nähdä olleensa väärässä"

No, nyt on sitten vapriikit hitaalla, konttori etätyössä, ei-tärkeä lopetettu toistaiseksi ja pahimmillaan kaikki yhtäaikaa saman katon alla karanteeninkaltaisissa oloissa. Kun turvallisuus heiluu, selviää aika rumasti onko perhe pelkkä huoltovelvollisuus, rekisterimerkintä ja velkasaldo. Tai ketkä ovat kunkin todelliset rakkaat ihmiset.

Turvallisuus on tosiaan tunne. Mutta se muuten onkin sitten niin voimallinen tunne, että alkaa lähes elää omaa elämäänsä; on kuin olisi aineenvaihdunnan kaltaisessa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa konsanaan. Miten liene kohtaamisrajoitteisten ja tunnevammaisten kanssa; pärjäävätkö he nyt(kään)?

On siis hyvin ymmärrettävää tuulettaa tuntojaan esimerkiksi koronaviruksesta, mutta itse kunkin tulisi olla tietoinen a) seurastaan b) äänenvoimakkuudesta/resonanssista c) ihmisluonnon kielteisistä piirteistä. Muussa tapauksessa hyödyllinen ja virkistävä väliaikapuhde vääristyy lähes aina joksikin tuloksiltaan tuhoisaksi.

"Turvallisuus on tunne, mutta pärjäävätkö kohtaamisrajoitteiset ja tunnevammaiset sen kanssa?"

Pysyvätkö esimerkiksi tosiasiat mielessä tai tunnetaanko niitä edes? Höpöhöpö; julkipuhuja saa valtaa ja se nousee äänessäolijalle päähän. Muistetaanko käsitellä luuloja, tuntoja sekä huhuja vastuullisesti; ei lietsoa niitä? Justjoo; vähänpä olisi puhujia, jos kaikkien tietämättömien ja edesvastuuttomien olisi pakko vaieta.

Ehkä tämä on itsestäänselvyys terveelle, tasapainoiselle, pätevälle ja vastuuntuntoiselle aikuiselle? Älyäähän sellainen itsekin, ettei mitä vaan voi sanoa missä tahansa miten tahansa tai keille tahansa. Kun on vain jokseenkin ikiaikainen tosi, että niiden kolmen kohdan huomiointi ei aina onnistu läheskään kaikilta.

No, juuri samasta syystähän männäsotien aikaan oli mielialatarkkailu, huhunlevityksen kielto ja valvonta niin siviilissä kuin sotaväessäkin. Kullakin oli kiinnijäädessään aina omat selityksensä. Tietenkin. Näin voimallisesti siis turvallisuudentunne tai etenkin sillä leikkiminen vaikuttaa.

Miten on; terve, tasapainoinen, pätevä ja vastuuntuntoinen aikuinenko leikkisi kanssaihmistensä turvallisuudentunteella? Taitaa olla joku ihan toinen. Olet mitä olet; minulle jokainen ihminen on ainutkertaisen arvokas yksilö, mutta saa silti sellaisen arvostelun kuin ansionsakin olivat. Laillisuus- ja lainalaisuusperiaate koskee kaikkia.