Järjestys kauppakeskuksessa säilyy pitämällä

Kiitos Oskari Puhakalle hyvästä keskustelunavauksesta Karjalaisessa 11.2.26. Joensuun keskustan järjestyksenpito on tosiaan yleisesti kehittymätöntä ja kauppakeskukset ovat usein näin syntyvän rujon kuvan rumin kukkanen. Järjestys näet säilyy vain pitämällä.

Yhdessä Puhakka erehtyy; kysyy nuorten vanhempia ja poliisin jalkapartiointia. Todellisuudessa kaivatut toimenpiteet ovat vartiointi yksittäisissä liikkeissä, järjestyksenvalvonta laajemmissa kokonaisuuksissa, kameravalvonta kaikkialla sekä koko keskustan yhteinen valvomo.

Vaikka Joensuun kaupunkistatus onkin lähinnä pikkuhihittelyä aiheuttava vitsi, se urbanisoituu silti. Siispä; nuoretkin ryhmäytyvät – vai pitäisikö seurausten perusteella sanoa, että tyhmäytyvät – notkuvat keskenään vapaa-aikana – kaukana valvovista ja komentavista aikuisista. No, ainakin luullakseen.

"Nuoret tyhmäytyvät urbanisoituvassa Joensuussa eikä siinä ole pohjimmiltaan mitään vikaa."

Heitä ei siis nyt pidä ”häätää” ostoskeskuksista, koska moinen oli sallittua – edes oikeudellisesti kestämättömänä viritelmänä – joskus Kekkosen aikaan – mahdottomuus siitä tuli tällä vuosituhannella. Jos siis tilat ovat yleisön käytettävissä, ne ovat sitä kaikille – paitsi häiriköille ja rikollisille.

Joensuussa nuoriin ei siis pidä suhtautua kuin Etelä-Suomessa sata vuotta sitten; jo jalkakäytävän kävely porukalla oli epäilyttävää ja saattoi johtaa ratsupoliisin hälyttämiseen. Rähinämoottorit, rikolliset, trokarit sekä hyväksikäyttäjät pitää siis vain poimia pois keskeltään, jolloin rauha palaa.

Sen tekevät lakitermillä sanoen poliisin ja rajavartiolaitoksen avuksi asetetut järjestyksenvalvojat, – joita on kyllä täälläkin, – vaikkei siltä näytä. Kun nyt rinnalleen tehdään myös koottu tilannekuva yhdessä valvomossa; piilottelu, palveluntuotannossa puljaaminen ja päätösten pimittäminen vaikeutuvat.

"Jos siis tilat ovat yleisön käytettävissä, ne ovat sitä kaikille – erottelematta – paitsi häiriköille ja rikollisille."

Ennenkaikkea täkäläisittäin pitää oppia, että turvallisuus on kokonaisuus; niin kiinteistönomistajilla, palveluntoimittajilla, viranomaisilla kuin kansalaisillakin on siinä omat vastuunsa. Ei ole hyvää ilmaista tekemättä tulevaa automaattia kuin toimii vailla jopa kenkään vähäisesti päällekatsomatta.

Hämmästelen, että kuinka Pohjois-Karjalassa jaksetaankin esittää vuodesta toiseen esittää sama väsynyt teatteri samojen pitkälti näennäisten mukaongelmien – kuten esimerkiksi kauppakeskusilkivallan tai -häiriköinnin – edessä. Ei tämä ole vaikea asia.

Enimmin vikaa lieneekin juuri asenteessa – luullaan maailman vain väkisin tapahtuvan ”meille” – ei tahdottaisi myöntää elettävän yhtenä osanaan muiden lailla. Sellaisessa ei nimittäin vain isäntänä huikkailla muille, että ”menkääpäs tekemään”. Itsekin joutuu asioiden hoitamiseen osallistumaan.