Olisiko alettava vähemmän viranomaiskuuliaiseksi?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ja niin minä vuosia sitten nähdessäni nykäisin pokkarin
olkalaukustani; tein arkistokuvan, jota käytän useasti, vaikkei se oikeastaan
mitään mihinkään liitykään. Tietenkin rekisteritunnus on poistettu kuvankäsit-
telyllä.

Minä voisin kirjoittaa rähähähää ja mitämäsanoin, mutta enpäs aloitakaan tekstiäni sillä. Syyni olisivat hyvät; kuopiolaispoliisit selvisivät sakoilla ynnä varoituksella sekä Meri-Lapissa suututtiin rajapelleilystä. Perään nyansoidumpaa tapaa nähdä ympäröivä maailma, mukaanlukien viranomaiset ja heidän työnsä.

Mieleeni palautui kuinka joskus Kontrollin foorumilla tullin virkamies luukutti blogia, jossa sanottiin suorat sanat yksityiselle pysäköinninvalvonnalle. Sitä en olisi muistanut ellen olisi juuri äsken lukenut lehtikuvaaja Peter Janssonin muistelmista, että poliisia ei julkisuus kiinnosta ellei heille itselleen ole tulossa hyvää pr:ää.

Muistuman aikaan opettelin itse vielä maailman katsomista niinkuin se oli; ei kuinka olisin halunnut sen olevan. Halusin jutun poliisin pöytäkirjalomakkeiden uudistuksesta, jossa henkilötietojen ei enää ollut pakko ”valua” vastapuolen tietoon. Parhaimmillaan sain vain pelkän ilmoituksen, että viestini välitetään sisäministeriöön.

"Poliisia ei julkisuus kiinnosta ellei heille ole tulossa hyvää pr:ää."

Tein jutun lupavalvonnasta, jossa paljastui etteivät viranomaiset tiedä puoliakaan siitä mitä antavat ymmärtää; kunhan vain sangen mekaanisesti täyttävät tehtävänsä. He eivät todellakaan ole kavereitasi, mutta saattavat kyllä leikkiä sellaista, jos luulevat näin saavansa haluamansa paremmin tai nopeammin kuin pakottamalla.

Ympäröivä maailma ihmisineen kannattaisi siis nähdä monisyisemmin kuin aivan lapsellisesti hyvänä tai huonona; arvokkaana tai arvottomana. Intressejä ja niitä kukin omalla tavallaan toteuttavia tahoja on nimittäin lukematon määrä; toisinaan heidän omansa sekä yleinen etu ovat yhteneväiset, mutta näin ei ole läheskään aina.

Muistan esimerkiksi Turvasanomien ajoiltani kiihkeän kiistan siitä kuinka koko maa olisi pitänyt automaattisilla sammutusjärjestelmillä täyttää. Siihenkin oli olemassa esimerkiksi poliittinen ja johtavien virkamiesten kanta, joka taas oli jotain aivan muuta kuin asiapohjalta puhuvien vakavien paloturvallisuudentuntijoiden viesti.

"Ympäröivä maailma ihmisineen kannattaisi nähdä monisyisemmin kuin aivan lapsellisen kahtiajaettuna."

Siksi totean jokseenkin kylmästi, että anteeksi jos en nyt malta olla nauramatta kangasmaskikeskustelulle. Mitä muuta ”yhtenäisen käytännön” perääminen on kuin hysteriaksi kuumenevaa typeryyttä? Pitäisihän nyt asia nähdä moniulotteisemmin kuin pelkkänä hyvä-huono tai vaikuttaa-tehoton -mustavalkoistamisena.

Esimerkiksi vallankäyttönäkökulma ei todellakaan ole kaikkein vähäisin. Tässä maassa on ihan liikaa toinen toistaan kyttääviä omituisia himovalvojia; he saisivat nopeammin kuin hyvin nopeasti rähinän pystyyn, kun kulkunopeus ylittää taidot sekä ymmärryksen. Tai kuka maksaa, opastaa, mahdollistaa ja niin edelleen?

Suomessa viranomaiset eivät ole kaikkitietäviä, kaikennäkeviä tai kaikenvaltiaita, vaikka toisinaan he mielellään antavat ymmärtää olevansa. Näin toimitaan siksi, että on saatu tehtävä, mutta toisinaan osaaminen pätkii, resurssit puuttuvat tai jopa valtuudetkin on itse kuviteltu. Silti viranomaiset eivät ole pahoja tai rikollisiakaan.

"Suomessa viranomaiset eivät ole kaikentietäviä, kaikennäkeviä tai kaikenvaltiaitakaan."

Virkamiehet esiintyvät sympaattisesti, vetoavat jatkuvasti koulutukseensa ja viljelevät muitakin keskiluokkaisia hyveitä. Näin he toimivat siksi, että kansalainen perääntyisi vaatimasta oikeuksiaan, jottei jouduttaisi selvittämään voidaanko tai pystytäänkö ne käytännössä eväämään eli ei. Se on signalointia eli ohjaamisvaikutuksen käyttämistä.

Missään tapauksessa sen paremmin yksittäistä virkamiestä kuin hänen työnantajanaan  olevaa viranomaistakaan ei pitäisi pyhittää. Ruveta nyt huutamaan, että joku on viranomaisvastainen; voiko naurettavammin enää käyttäytyäkään? Varsinkin, kun rähjääminen ei edes perustu tietoon vaan uskottelemiseen.

Tiedoksi ei vielä riitä, että liuos B:n on emäksinen; tulee lisäksi sanoa sen värjäytyneen lilaksi indikaattori Lakmuksella tutkittaessa, mistä pH-arvoa koskevan opetuksen perusteella päätellään lopputulos. No, en silti ole kokonaan vailla myötätuntoa mielenrauhansa tähden kamppailevien ihmisten hädälle. Tiedän mistä se johtuu.

"En silti ole kokonaan myötätuntoa vailla mielenrauhansa tähden kamppaileville. Tiedän mistä se johtuu."

Oikeusvaltio, demokratia tai yhdenvertaisuus ovat mielikuvituksen käyttämistä vaativia abstrakteja käsitteitä, joita voi tuskin havainnoida yhtä helposti ja konkreettisesti kuin litran purkin maitoa jääkaappinsa ovihyllyllä. Ellei sitten säilytä kyseistä meijerituotetta jotenkin muuten, jos ylipäätään juo maitoa. Yksilönvapaudet!

Minä alan kuitenkin jokseenkin kyllästyä ajatteluun, jossa ei muka voi olla kuin viranomaiskuuliainen höpelo, viranomaisvastainen marginaalihahmo tai hiljaa tykönään ajatuksineen. Näin se ei oikeasti ollut silloin koskaan ennenkään; mitä kulta-aikaa kukin sitten ikinä mielessään haikaakin. Elämä oli aina epäoikeudenmukainen ja arvaamaton.

On aika kasvaa henkisesti aikuiseksi ja lakata ripustamasta omaa turvallisuudentunnettaan tyhmiin hokemiin, jotka ovat sitä vakuuttavammat kuin mitä vähemmän tietää niitä käytännössä pystyssäpitävistä mekanismeistä. Reaaliaikamaailmassa ei enää viranomaiskuuliaisuudella pärjää.