Hybris taisi sitten lopultakin saada Ukrin kiinni

Ukri on muinaissuomea; sana esiintyy paitsi kansanrunoutemme perusteoksissa, mutta on myös huomattavasti nuoremman Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistyksen nimi. Rahastonhoitajatar Tarja Tuovinen tuli ulos Karjalaisessa valitellen sen lähimennyttä ja nykytilaa sekä maalaten tulevaisuudenkin kovasti synkäksi.

Vailla häpeäntunnetta

(Kuva: Jari Kähkönen) Eiköhän tuokin veto ollut alunperin tehty somea varten(en muista miksi), mutta käytetään se nyt tässä uudelleen, kun ei kerran palkkaakaan makseta.

En ollut suunnitellut postaussarjaa, mutta jatkan silti intellektuelliudesta, sillä Donner -elämänkerran loppuun saaminen avasi aiheeseen kiehtovia näköaloja. Itseasiassa; vailla häpeäntunnetta on aika moniulotteisesti sanottu. Sellaista harjoittavahan voi myös olla ihan vain kylähullu tai pelkästään pöljäkin.

Hus! Pois! Etsi itseäsi muualta! Ala intellektuaaliksi vasta, kun et muualle pääse tai sovi

(Kuva: Jari Kähkönen) Joku laikka pitää tässäkin hommassa olla, jotta sitä voi tehdä.
Enää ei kuitenkaan onneksi tarvitse käyttää erityistä isohkoa kenttälaukkua, koska
tänään kirjoitusvälineitä saa jo huomattavasti helppokulkuisempina malleina.

Päätin viimeksi retoriseen kysymykseen, että josko olisinkin kohtuukäyttäjä kirjoittamisessa, koska Emilia Männynväli lahjoitti minulle ajatuksen tuoreessa esseekirjassaan. Siispä; 2/3 osaa Kai Ekholmin Jörn Donner -elämänkertaa luettuani, tuntuu luontevalta jatkaa intellektuaaliudesta elämäntapana.

Terapiayhteiskunta ei ole yhtään holhoavaa kuriyhteiskuntaa parempi

Piti lukemani Mullikasta Asta Tenhusen salametsästysjuttu; se oli ihan köyhä, mutta sain samaan hintaan takasivulta Sunnuntaisuomalaisen kiertolaisen myrkyllisistä parisuhteista. Että – mitä vittua – ei ole diagnosoitavissa narsistista persoonallisuushäiriötä, mutta on silti narsistisia piirteitä?

Turvasanomista, vielä kerran

(Lähde: kuvakaappaus Traficomin nettisivuilta) Jos kerran olet niin fiksu kuin väität, tee se sitten minua paremmin.

Arvaapa kiinnostaako? Varmasti yhtä paljon kuin kuunnella haukkuja tuolloin noin kolme lehteä sitten olleen ja menneen TS:n pääkirjoituksista muuan marraskuuna toriajan aamunpuolesta Helsingin kauppatorilla. Kyllä minä niin perusteellisesti ehdin tuohonkin projektiin tympääntyä, kiitos vaan.

Pilluilu eli puhu sinä vain lämpimiksesi tai ollaksesi mielenkiintoinen – eikä väliä piiloagendastasikaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä mielivaltainen kuva koreasta – vaan käytännössä aika
hyödyttömästä – stereotyyppisestä äijälinkkarista ei vakiintuneen toimituksellisen
käytännön mukaisesti liity mitenkään tekstiin, jonka päällä se on.

Perjantai-iltana haluan syödä herkullisen pikaruokaisesti, kuunnella ysäriä sekä katsoa kunnon poliisirealityä hörppien kylmää Dr Pepperiä. Joku YLE:n ”asiaviihdeslotti” ei paljon nappaa – nauru ja pieru ajatuksellekin. Mutta sitten silmiini sattui tämä tyrkytys, joten katsoinpa sen sitten lauantaina aamulla.

Palvelusturvallisuuskriisi merkitsee asevelvollisuuden loppua

(Kuva: Jari Kähkönen) Ommelkaa maastokuosinne laukuiksi.

YLE:n MOT:n Magnus Berglund teki ajankohtaisdokumentin kuolemaan johtaneesta ampumaonnettomuudesta, mutta ei lopulta paljastanut paljoakaan tai vastuuttanut ketään. Yleisessä ja yhtäläisessä asevelvollisuudessa ei voi olla yksityissalaisuuksia eikä omalakisuutta – sille moiset merkitsevät lopun alkua.

Vantaan kouluampuminen

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kai sitä tästäkin täytyy bloggata, koska päivän teema vaihtui äkillisesti. Aktiivinen ampuja koulussa on pirullinen tilanne, jollainen olisi parhaimmillaan ennaltaehkäistynä. Mikäli se tästä huolimatta käynnistyy; tapahtumiin on pakko puuttua, mutta käytettävissä ei enää ole yhtään ainutta hyvää vaihtoehtoa.

Flanööri

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei synny asuntoja eikä edes irtaimistovarastoa mokomaltakin
"kauppamiesten heimolta".

Välillä tämä tuppukyläelämä ottaa kovemmalle. Landepaukut ympärilläni ovat niin kirkonkyläläistä että, mutta silti he ovat samanlaisia erilaisuutta vihaavia kateita sisäsiittoisia umpimielijuntteja kuin ne metsän keskellä asuvatkin. Pelaavat täällä molempaa päätyä samanaikaisesti, koska voivat.

Itsetarkoituksellisuuden ylistys – järjestävät, jotta saavat sanoa järjestetyn

Minä näin Kontiolahden ev. lut. seurakunnan hiljaisen viikon toimintailmoituksen jo likipitäen viikko sitten eräällä kylän ilmoitustauluista, jotka rutiininomaisesti tarkistan aina osana kävelylenkkiäni. Mutta sitten maakuntalehtioletettu Karjalainen selittääkin äkkiä jotain raskaasta rokista.

Ei kaikkien tarvitse säteillä ympärilleen, olla kiinnostuneita tai vaikuttaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuoruuteni helyrasia.

Minulla oli nuorena käsitys tärkeydestäni, kuinka toimittiin oikein ja mihin olin menossa elämässäni. Osoittautui, etten ollut muita kummempi useassakaan suhteessa, niin kutsutun karismani painavan sekä jotten oikeasti tiennyt elämästä paljoakaan. Eikä tämä pohjimmiltaan haitannut pätkääkään.

Itä-Suomea ei voi, tule eikä kyetäkään pelastamaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on luonnosvihko. Jos
minulla on ajatus kesken, odota vuoroasi kärsiväl-
lisesti äläkä rupea kerjäämään huomiotani pelleillen.

Istuin aamusydämellä kalsarisillani kartanoni köökin olemattomassa ovenpielessä jakkaralla silmiäni hieroen, kun Ilomantsin kunnanjohtaja Marjut Ahokas piti meillä on -puhetta seurusteluhuoneen nurkassa pajattaneissa ministereoissa. YLE Joensuun Tanja Perkkiö säesti turvallisuuspoliittisesti.

Että älä anna totuuden tulla hyvän jutun tielle?

Aamulehden case kuopaisi pintaan muiston mielestäni. Istuimme kesähelteillä tuopposilla Elielinaukiolla Vlatavassa ansioituneemman toverin kanssa kuin oli ollut kuvajournalisti. Heitin pokkana, että jos journalistisia feikkejä ei jää kiinni; seuraako tästä, jottei heitä ole. Se oli hänestä hersyvän hauska vitsi.

Flegmaattisuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei meidän ole pakko olla keskenämme tekemisissä, en ole teistä riippuvainen eikä seurakaan kelpaa.

Jaha. Sille tuli sitten joku antisosiaalisuuskramppi. Vai kummitteleeko performanssin takana ehkä elämänmittainen ihmistenkohtaamisrajoitteisuus? Tiedäpä häntä. Olisi tarvinnut vain olla hiljaa ja sekaantumatta, mutta eihän se kyennyt edes siihen vähään. Entäs, jos et saakaan haastamaasi riitaa? Voivoi.

Itä käy hitaalla

Sattuipas hassusti. Päivämääränä ja paikassa, joita en sano; näin poliisin partioauton, minkä tunnisteita en niinikään jaa – pysäköitynä kaupan eteen. Skannasin katseella ulkoa ikkunoiden kautta, että onko tuonne menemistä ylipäätään, mutta voi veljet sitä noloutta kuin sisällä sitten näinkään.