Halvalla menee

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tänään useat ovat uutisoineet Outokummun Seudun uutisoineen Outokummun-Polvijärven seurakunnan talouspäällikön potkuista tutkintapyyntöineen. Mokomakin tosin oli verkkojulkisella esityslistalla 25.9:ttä ja kokouskin pidettiin jo 3.10:ttä. Jos esittelytekstin ottaa tosissaan, ongelmia on ollut yli vuoden ajan.

Pöytälaatikon pohjilta alettiin, mutta ajatuksiakin löytyi lopulta matkan varrelta

A 7 avolehtiön viimeisen sivun viimeinen otsikkoluonnos kuului ”Älä sinä tule siihen olettelemaan”. Vaaleakantisessa Cahierissa taas seisoi ”En ole epätoivoinen enkä ärsytettävissä – säälittävä olet sinä itse”. Yksi yliviivataan lyijy- ja toinen kuivamustekynällä. Milloinhan lukenen nuo listaamani kirjat?

Ja teidät sekä tämäkö pitäisi muka ottaa tosissaan?

(Kuva: Jari Kähkönen) Lavastettu havainnekuva menneisyyden
"perinteisestä porttivartiointikohteesta", jossa ei oikeasti muka
kanneta voimankäyttövälineitä, mutta työnantajan tiloihin toi-
mittamaa patukkaa säilytetään piilossa uteliaan yleisön silmistä
– jossain komerossa.

Otsikko on aidon poliisimöläyksen laina; lähdeteos lienee Lainvalvojien sellaisen tuotantokauden jakso, jonka vielä viitsin katsoa ja repliikin lausui joku rikospoliisi Helsingistä. Se palautui mieleeni, kun Oulun Valkean ensimmäisen puukotuksen käräjiä istuttiin; kuultavana oli tuolloin järjestyksenvalvoja.

Joensuulainen saamattomuus – ansaitsemansa ravintola, skene, poliisi ja lehdistö

En tiedä, että kenelle tässä pitäisi suurimmin äänin nauraahohottaa; La Barren järjestyksenvalvonnalle vai sataviisikymppisen Suuren Punamustan Syövän rikostoimittamiselle? Niinpäniin. Mitähän sitä ennenaikaan tehtiinkään, kun ei ollut järjestyksenvalvojia eikä Jodelia? Kullekin vain ansioidensa mukaan.

Aika aikaa kutakin, eli, mitä uutta tässäkin ilmiössä muka oikeasti oli?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tiedostin palvelun tai kanssakäyttäjien vittumaiset
temput ja siedin niitä aikani. Sen loputtua lähdin pois.

Pekka Seppänen voi sanoa Radio Suomen Pyöreässä pöydässä somen vallankumouksellisuudesta mitä tykkää, mutta minä olin silti Facebookissa vähintään viisi vuotta yliaikaa. Tekeekö lähtö minusta sulkakynäkirjurin, joka kieltäytyi painotuotteista kunnioittamattoman rahvaan vuoksi? Tuskinpa.

Ihminen, yhteisö ja elämän tarkoitus

Aihetta ajatuksilleni antoivat niin Merete Mazzarella, Arto Salonen, edesmennyt Kim Vatanen kuin neljä S-Marketin nurkilla roikkuvaa kontiolahtelaispentuakin. Ne olivat itsessään neljä erillistä muistiinpanoa A 7 vedenpitävän lehtiön sivulla, joista YLE:n podcasteja kuunnellessani muotoutui ylläkäyvä otsikko.

Ei näkisi eikä mielellään tekisikään, mutta vapaassa maassa on silti oltava valvontaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen toimituksellisen käytännön mukaisesti
kuvan ja tekstin keskinäinen yhteys on täysin sattumanvarainen tai tahaton.

Olivatko Eduskunnan turvatoimet aina jonninjoutava performanssi, vai tuliko niistä sellainen vasta viimeaikoina, kun päätyivät julkisen keskustelun aiheeksi? Valitan, mutta joudun silti esittämään tämän kysymyksen, sillä ilmeisesti tärkeitä asioita hoidetaan niin aneemisen mitääntekemättömästi.

Poliisipohdinta

Maikkarin rikostoimitus saattaa olla maamme päälukuisesta ja painoarvoisesta päästä, muttei kanna asemaansa kaksisesti. Nyt se sitten raamitti Helsingin poliisipäällikkö Jari Liukun vahingoniloisen naurun kohteeksi vaan unohti asian olennaisen puolen. Täkäläisittäin taas jouduttiin – jälleen kerran – ilmeisen eteen.

Se erikoinen tai oikeastaan ainoa, johon kyseinen luuseri pääsi käsiksi

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämäkö se on sitten kauhein asia maailmassamme?

Ajatustyö alkoi Michela Söderströmin Halipoliisin aikana, sai lisää virtaa Emmi Nuorgamin YLE-haastattelusta ja Karjalaisen Petra Mustosen therian-jutusta. Se tuli valmiiksi Maikkarin Nelli Hyttisen naisviha-nettijutusta sekä Maija Vilkkumaan Bossladyn YLE-ennakosta. Vaikka olihan toki jotain pohdittu aiemminkin.

Hyvinvointivaltion romutuksen jälkeinen maailma on paha kaikille

(Kuva: Jari Kähkönen)

Hah-hah-haa. Enpä olisi arvannut YLE:n kehtaavan asettaa topikaalisuuden tai koherenssin kaltaisia laatuvaatimuksia uutisjuttujensa kommenteille nettisivuillaan; semminkin, kun niistä ei edes makseta. Antaa olla, sillä onhan minulla blogini; voin kirjoittaa vapaalla mitalla – aluksi aivan toisesta aiheestakin.

Etikettioppia junteille ja erauspennuilleen

En ole muuttanut mieltäni; en yhäkään ole täällä juntteja tai erauspentujensakaan sivistämässä. Olen lukenyt NyT:n Tim Walz -profiilin, YLE:n Hyvin sanottu -teeman smalltalk -tyrkytyksen ja urheilunsa Olisin voinut saada Iivo Niskasen uran -jutun. Siispä; sosiaalinen kanssakäyminen on bloggaamisen arvoinen aihe.

Koulunalkutarinoita

(Jari Kähkönen) Ei olla Joensuussa; mutta, kun olet nähnyt yhden täkäläisen koulunpihan, olet nähnyt ne kaikki.

Olen kokenut toimittaja ja tiedän koulunalusta sekä lopusta seuraavan aina tietynsortin tarinaa; joko on pyydetty autoon yleisesti, erityisesti söpöksi oletettua pieneläintä katsomaan tai tarjottu karkkia. En siis yllättynyt, kun luin YLE:ltä, että Joensuun normaalikoulun ala-asteella oli tiedotettu asiasta.

Pitäähän nyt poliisinkin vaikutusvallalla jokin raja olla

Poliisiylijohtaja Ilkka Koskimäki on tullut viimeaikoina usein julki omanvoitonpyyntisesti; hänen viimeisin avauksensa koski lakimääräisen ”esitutkintapakon” kumoamista. Puheet puheina ja lain kirjain lain kirjaimena, mutta todellisuudessa tämä ei koskaan ole näin ollutkaan – vaihtelevista syistä.

Melkoiset viisikymppiset yksityisetsiväinstituutiolle!

Lapsuusystävä mainitsi Turun Sanomien jutusta, joka kertasi modernin yksityisetsivyyden syntyä ja hassunhauskoja alkuvaiheita kahden pioneerinsa – Matti Linnelan sekä Pentti Lintusen – elämäntarinoiden kautta. Nyt kaupungissa ei kyetä saamaan kiinni edes busseja sotkevia kakaraoletettuja, kertoo YLE.

Nimetön kiusaaja peittäisi seuraavaksi kasvonsakin?

Syistä, joita en välitäkään tietää; olen YLE Joensuun lineaariradiouutisissa pitkin päivää vaivautunut Henri Rikanderiksi oletetusta Ilkka Ritvaseksi luullun studiohaastattelussa. Ensinmainittu on normalisoimassa poliisin epäasiallista kasvojensa peittämistä, kyseenalaistamatta.