Kärjistymisen pirunpolska fiktiona kuvattuna

(Kuva: Jari Kähkönen)

Katsoitko Ohuella langalla -sarjan toisen tuotantokauden kolmannen jakson Yle Teemalla männämaanantaina? Olisi kannattanut. Fiktionalisoidun Malmön poliisin partiot suorittivat häiriökäyttäytymistehtävää, jonka aiheuttivat mopoillaan liian lähellä asutusta revitelleet nuoret. Hyvä havainnollistaminen, minun mielestäni.

Huomiotalouden lainalaisuudet ja minä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Taviksille olet hörhö ja hörhöille olet tavis. Voitte nauraa ja nimitellä – julkaisukelpoisimmillaankin pelleksi; silti ette saa tasaiselle ettekä pääse edes minuun kiinni. En liioin aio pyytää teiltä mitään. Nämä ajatukset kirjasin vihkoon, kun näin nettijutun Tony Halmeen elämää käsittelevästä dokumenttielokuvasta.

Koulukeskuksen piha-alue ja Karpalokaaren liikuntahalli

(Kuva: Jari Kähkönen) Siinä kyllin kontekstista, että Koulukeskus ja etupiha näkyvät,
vaikka kuva olikin otettu uuden alakoulun rakennustyön aikana.

Kun äsken kuljin Koulukeskuksen pallokaukalon editse, hämmästyin sen autiutta ja hiljaisuutta. Toisen kerran kävelin päinvastaiseen suuntaan; nyt ihmetystä aiheutti Kontiolahden lasten sekä nuorten liikuntainnostus. Karpalokaaren hallin edustallahan oli näet liki toistakymmentä kaksipyöräistä moottoriajoneuvoa.

Kaius Niemi toimi oikein

Maailma muuttuu. Kaikenkattava päätoimittajavastuu oli tosiaan jo parikymmentä vuotta sitten OLEMASTA LAKANNEEN painovapauslain aikainen juttu – kuten keskinkertaisetkin ovat jo tajunneet – näemmä. Onkohan huomattu, että mikä muukin on tänään toisin? Minusta Helsingin Sanomien Kaius Niemi toimi oikein.

Sellaiset ovat omaehtoisen elämäntavan vaivat

(Kuva: Jari Kähkönen)

Sanotaan, että jos aikoo elää kirjoittamalla; pitää kirjoittaa niin, että sillä elää. Näkeekö siis kukaan minua katsoessaan journalistin tai edes jonkunsortin kynämiehen? En oikeasti tiedä. No, tulinpahan ainakin kirjoittaneeksi. Kiitos sinulle huomiostasi, mille riville asti sitä ikinä sitten loppujenlopuksi riittikään.

Kuka omistaa vartijuuden tai järjestyksenvalvojuuden?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kolme lehteä sitten meidän avokonttorin lämpöpatterin takana
roikkui Patteri-Amanon tarkastusavain, jonka oletin jääneen siihen rakennustyömaan
ajalta.

En varauksetta pidä ajatuksesta, että täällä pyöritään odottaen turvallisuusalan keskusteluja – tai Herra paratkoon – ihan mielipidevaikuttajuutta. Mutta onhan YLE:n Jan Fredrikssonin nettijuttu silti ylösnostettava. Satavuotiskysymykseni on; kuka omistaa vartijuuden tai järjestyksenvalvojuuden?

Ei huumeidenkäyttöä voi normalisoida – siispä suu auki todellisista ongelmista!

(Kuva: Jari Kähkönen)

Julkinen palvelu koettaa pysyä relevanttina eikä ujostele yhtään sen tehdessään. Sunnuntaina etusivun ylösnostona oli kummallinen Yle Uutiset Rec, jonka aihe oli olevinaan huumeiden käytön rangaistavuuden ongelmallisuus erityisesti kyseenalaisen syntyhistoriansa valossa.

Yhdentekevyyden pohjakosketus ei välttämättä ole paha asia

(Kuva: Jari Kähkönen)

Äsh. Tyhjänpäiväistä. Nimeni on tuntematon; sitten huomaatte joko ylioppilaan oppiarvon tai sen tosiseikan etten jo ole kuukausipalkalla jossain isossa lehdessä ja siihen loppuivat minun mahdollisuuteni. Vaikka oli tehty juttuja, otettu valokuvia ja julkaistu kirjoja. Sekä vielä enemmässäkin on oltu mukana, toki. 

Et saa palvelua vaikka luulet olevasi oikeutettu ja maksaneesikin siitä

Ei ole hyvää asiakaspalvelua eikä vastuullista toimintaa jättää liikuntarajoitteinen potilas aulaan oman onnensa nojaan, mutta tämän siitä saa, kun kaikki pitävät vain omaa puoltaan. Taksi haluaa mahdollisimman nopeasti siirtää vastuun lääkärikeskukselle – tätä taas lääkärikeskus välttelee vähintään yhtä innokkaasti.

Turhanpäiväinen kysely läpivalaisi kapitalistisen yhteiskunnan

YLE Svenska keksi, että yksityisellä turvallisuusalalla toimii ääriliikkeiden jäseniä. Tai sitten eivät itsekään tiedä mitä etsivät; kyselevätpä vain ja koukkiessaan toivovat provosoidun ”paljastavan itsensä”. Vai tavoitellaanko performanssia, joka alkaisi elää omaa elämäänsä? Tehdä sitä kuuluisaa hyvää televisiota!

No, älkää nyt niitä kusijoita ainakaan kuvaamaan alkako

(Kuva: Jari Kähkönen) Täkäläinen bussipysäkin kyltti, jonka yhteys tapahtumiin on sattuman-
varainen tai tahaton.

Eipä taida tietämätön, kasvattamaton ja uhmakas nuori älytä tekevänsä rikoksen, kun – luullakseen miehekkäästi – lorottelee bussipysäkin katokseen todistajan nähden. Soitti vielä suutaankin. Se voi tietää putkayötä ja poispäästessään sakkojen saamista sukupuolisiveellisyyden julkisesta loukkaamisesta.

Tyhmä kysymys

(Jari Kähkönen) Marginaalisistä lähtökohdista syntyy ihan outoja mielipiteitä, joille on
vaikea löytää ilmaisukanavaa. Eikä niitä kavereitakaan tainnut lopulta montaa olla.

Minun pitäisi kirjoittajana olla jo tottunut ihmisen ikävään toisen luo, mutta valitettavasti tulen yllätetyksi useammin kuin miellyttäisikään. En minä hae kaveria enkä ole halukas rupeamaankaan sellaiseksi. Kiitos keskustelusta ja jatkahan matkaasi. Olisit sinä aivan yhtä hyvin voinut olla hiljaakin.

Nuorisonmielistelysuoran mätä mopomiitti

(Kuva: Jari Kähkönen) Aika humoristista selittää moot-
toripajasta kunnassa, jonka nuorisotilat eivät edes ole
auki kuin pari tuntia parina päivänä viikosta.

Vanhusbookissa pohdittiin Kontiolahden moposuoraa, mutta jostain kumman syystä – vähän niinkuin pääsiäisen ampumaratakellariperseilystäkin – keskustelunalku vain otti ja hävisi. Sääli. Useampien olisi näet ollut hyvä lukea Liikenneturvan kriittiset moposuorakannanotot(1,2).

Kovimmin huutavan tasavalta

(Kuva: Jari Kähkönen) Kun kulttuurisodassa enemmän vähemmän kaikki on pelkkää
poseeraamista, saattaa olennaisin kysymys taisteluun lähtiessä olla, että onko tänään
tumma vai vaalea päivä. Ollaanhan kuitenkin niin köyhiä, että kaikkia mahdollisia
värejä ei ole voitu hankkia.

Ajatukseni siemen oli Helsingin aikojeni taistelutoverin kommentti alemman keskiluokan tarpeesta uskoa säännöin luotuun oikeudenmukaisuuteen vs. oma prole-fatalismini. Sitä edistivät osaltaan myös omien, muita asioita käsitelleiden otsikkojensa alla Asta Leppä YLE:n netissä ja Kirkko&Kaupungin Naatus.

Sotkemista kylänraitin sivukujilla

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvituskuva satunnaisesta avoimesta paikasta Joensuussa.

Rippileirillä ilmeni wc:ssä seinäkirjoitus, joka ilmeisesti oli jonkun leiriläisen kutsumanimi. Rippipappi, emäntä ja vahtimestari pohtivat ongelmaa tovin; he keksivät kuuluttaa, että sille-ja-sille on puhelu. Näin tekijä jäikin kiinni ja sai puhdistaa sotkun omalla vapaa-ajallaan. No, ennen olikin ennen.