Esimiehyyden nukahdus

Benjamin jonotti kolme päivää teltassa ollakseen ensimmäinen, joka astuu pikaruokaravintola KFC:n vain siksi, että voisi kieltäytyä ilmaisista kanaruuista. Teko oli solidaarisuuden osoitus tuotantoeläimille.#viralvegans#lovewins #notwings pic.twitter.com/wpanM5NU5B

— Ina Mikkola (@InaMikkola) November 11, 2021

Jos et sitä jo ihan itse tajunnut, ylläoleva on upotettu twiitti.

Kaikki kaatui ohjaajan tai tuottajan poissaoloon ja Lehtisen juontamiseen

Maamme tv:n ainoa rikos- ja oikeusohjelma, Maikkarin Rikospaikka; on pidentynyt varttitunnilla, koska sen keskelle lisättiin Murharyhmä                            -paneelikeskustelu. Ensiesitys kertoi karusti liian kokeneesta konkarista työssä missä ei pärjää sekä matalan organisaation riittämättömyydestä.

Minulla on jo kaikki He, Ne ja Se minkä tarvitsenkin

Voikohan blogiini jälleen linkittää Lärvikirjassa? Ainakin jotkin Laakkosmedian verkkoon päässeet hakukonettivat minut ja jakelivat keskenään suoraa linkkiä tänne, kera luultavasti erittäin epäsympaattisten saatesanojen. Moista ei ollut voinut puoleentoistavuoteen tehdä, kiitos halla-aholaisten napituksen.

Koiranokkapokka

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä oli ensimmäinen koirakuva, joka tuli vastaan arkistossa.

Tuli eilen luettua nopeasti asiattomuuksiin karannut ja yhtä vitkaan alustaltaan poistettu keskusteluketju koirien sekä niiden omistajien yhteentörmäyksistä Naamakirjan Joensuun puskaradiosta. Postasin siihen itsekin, joten yleisen edun vuoksi koetan parhaani mukaan tässä palauttaa mieleen teesini.

Valtio pitää asevelvollista itsestäänselvyytenä ja oppikin voi kaataa ojaan

Luin parilta Lärvikirjan seinältä kiehtovaa sisältöä, mutta nimet jätän sanomatta koska toinen heistä ei mielestäni ole kiistattomasti julkisuuden henkilö. Mitä pitää ajatella tästä yleisönosastokirjoituksesta tai kun paikallispoliitikko-lääkäri on todellisuudenkieltäjä-salaliittoteoreetikko?

Tässäkin yhteiskunnassa te kasvatatte itse omat lapsenne

Ihmiset ovat mitä ovat; he kasvattavat lapsensa – tai pikemminkin jättävät kasvattamatta – niinikään mitensattuu. Yhteisöllisyys taas on nyt joko vitsi tai kulttuurisotapolitikointia oman uran edistykseksi. Valitettavasti siis usein ei muu auta kuin kiinniotto sekä rikosoikeudelliset ja/tai lastensuojelulliset toimenpiteet.

Kontiolahden apteekin sisäänkäynti pitäisi uusia

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kontiolahden apteekin ajoittaisena itsekävelevänä ja liikuntaesteisiä – siellä huomattavasti useammin asioivia – asiakkaita tuntevana haluaisin kehittää apteekin palveluita. Sen sisäänkäynti on nykyään mallia 1980-luvun säästöpankki, jossa liikuntaesteiset asioivat vain harvoin ja tällöinkin avustettuna/saatettuna.

Tarve päästä osalliseksi toisen tarinasta

Oletko koskaan ajatellut, että mistä johtuu kanssaihmisen tarve kysyä jotain ihan itsestäänselvää tai sitä minkä olit kyllä kertonut äsken postaamassasi? Eikä tämä ole missään tapauksessa yksinomaan sosiaaliseen mediaankaan rajautuva ilmiö. Niinpäniin; näin tekemällähän se ressukka hakee vain yhteyttä toiseen ihmiseen.

Edesvastuuttomien ja osaamattomien amatöörien onnenkantamoinen

Edellisen blogimerkintäni muistiinpanot päättyivät:”Maallikot, siviilit, amatöörit sekä vapaaehtoiset! Oliko ihmisellä vielä suurempia riesoja?” Ja sitten näin eilen illalla kuinka lauantaisin ilmestymätön Heilakka oli sunnuntaina jaettu postilaatikkoon; samalla hetkellä sanani muuttuivat toteutuneeksi enteeksi.

Ammattilainen arvioi tilanteen ja toimii asianmukaisesti, koska siitä hänelle maksetaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Irtaimistovarasto se on tuokin; ei tosin minun.

Kuulen kuinka irtaimistovaraston ovi avautuu, mutta avaaja ei virka sanaakaan eikä astu kynnyksen yli; yht’äkkiä valot sammuvat ja ovi suljetaan hiljaisuuden vallitessa. Hoh-hoh; 46-vuotiaaksi piti elää, jotta opin pelkän valojen sammuttamisenkin voivan olla suoritus, mikä vaatii tekijäksi ammattilaisen.

Sankari paljastui vain ihmiseksi, eli, mitähän sekin nollatoleranssi oikeasti tarkoittaa?

(Kuva: Jari Kähkönen) Se siltasortuma oli iltansa kovin juttu; näin muistelen, kun tätä
kuvaa nyt katselen.

Realityksi kutsuttua mainosta on nähty televisiossa pian parikymmentä vuotta; no, nytpä paljastui totuus. Moniko tekijä meni muuten töihin viranomaiseen, jota muka seurasi? ”Sankareiden” – suorittavan tason duunareiden – parhaimmillaan keskinkertainen hengenlento ei koskaan tehnyt minuun mitään vaikutusta.

Kadonneen tossupiirin metsästys, osa 2

Vitriinit ovat ihan oikeasti lukossa ja kassa avaa ne tarvittaessa
kaukosäätimellä. Koska juoksukaljat tai -siiderit. Ei olla Joensuussa.

Uskomatonta. Oli Prisman murto ja puukotus, sekä nyt löytyi väkivaltainen myymälävaras; tästä huolimatta Joensuun Voimatiellä ei herätä laittamaan asioita kuntoon. Jatketaanpa siis juttua jalkaisin toimivasta vartioinnista, mutta tällä kertaa yön sijasta keskitytään liike- ja päiväaikaiseen toimintaan.

Tilannekuvia, kiusallisuuksia ja uhkia

Kommentoin eilen Rysky Riiheläisen FB-seinällään julkaisemaa Maria Nordinin kuvaa ja jatkan ajatuksiani tässä. Mitä olisi opittava tilannekuvasta, jotta tulevana aikana menestyttäisiin paremmin? Olemme muuten luvalla sanoen aika pahasti takapajulla oikean turvallisuusajattelun ja -menettelyn suhteen.

Yksinäisyydestä, yhdessä elämisestä ja ihmisyydestä

Teini ölähteli kadun toiseltapuolen; se käytti Pohjois-Karjalan puvun eli työpukukankaisia housuja, ja seurana oli kaksi vertaistaan. En vastaa, joten alkoipa sitten nimitellä. "Turpa kiinni, nulikka! Jos se ei pysy kiinni, sinullekin löytyy vielä tästä yhteiskunnasta koppi, minkä oven saa lukkoon", ärjyin. 

Perjantain pikapalat

Heitän tässä pari kommenttia ajankohtaisiin aiheisiin, jotka nousivat äkkiä perjantain uutispäivänä eli Kesärannan jatkokohusta ja Joensuun Prisman puukotuksesta. Molemmat taitavat olla pikapaloja eli pikkujuttuja, mutta sivuavat kuitenkin turvallisuutta kyllin, että haluan sanoa niistä jotain.