Älkää unohtako vahingontekoa!

(Kuva: Jari Kähkönen) Lapset ja nuoret eivät ole tyhmiä; he puhuvat
kyllä keskenään näinkin ikävistä aiheista. Mistä luulette rötöspiikin
saaneen alkunsa?

Jopas nyt jotain! Tämähän on suorastaan sesonki, kun tulee samana päivänä toinen bloggaus, mutta silloinhan on kirjoitettava kun on aihe kuuma. Otsikon lahjoitti Radio Suomen Itä-Suomen iltapäivä, jota juonsi Tapio Räihä ja toimittajana oli Susanna Pekkarinen. Lelukaupassa ilmeni rötöspiikki.

Olisiko tämä hätistelyjuttu?

Jatkan eilistä juttua spekulatiivisesti ja osin vanhoja aikoja muistellen. Hätistelyllä viittaan valtuuksien suuremmaksi puhumiseen, opportunismiin, loukatun suostumukseen  ja kenttäsikatemppuun. Olisiko Espoon Lintuvaarassa oltu joronjäljillä, mutta toisin kuin yleensä; nyt kalahtikin omaan nilkkaan?

Häiriintynyt empatia tarinatalouden ilmiönä

Perä-Espoossa, jossain siellänurkin kuin Lintuvaara alkaa helsinginpuolisiksi Reimarlaksi ynnä Konalaksi muuttua; on suoritettu valtakunnalliseen julkisuuteen päätynyttä(1,2,3,4,5) turvamyyjätehtävää kaupassa sisällä. Asia on koskenut näpistyksen yritystä, mutta tämän lisäksi poliisi tutkii asiaa myös pahoinpitelynä.

Turvallisuuden kadotessa hyytyy talouskin

Nyt on tämäkin nähty! KGB teki provokaation kansainvälisessä ilmatilassa matkanneessa Ryanairin Ateena-Vilna reittikoneessa. Hämäyksen jälkeen alus pakotettiin turhaan hätälaskuun Minskissä, jossa toimittaja ja oppositioaktivisti Roman Protasevitsh pidätettiin pelleilyturvallisuustarkastuksessa.

Jos kaikki eivät saa jotain, jäät itsekin täysin ilman

Helsingin Kivinokan kesäteatterin johto muokkasi klassikkonäytelmä Upponallea uhkausten ja häirikköpalautteen vuoksi. Ruotsin Nässjössä tapahtui kirjaimellinen murhapoltto sekä Eskilstunan autonpolttoturneen jälkeen seurasi haistattelua. Ohhoh. Kylläpä vapaata maailmaa koetellaan nykyajassa.

Mitä haluat?

Pohdinta käynnistyi, kun luin Kalemaan kirjoittamaa Palmgren-elämänkertaa 1950-luvun alkuun asti, jolloin tämä oli SKDL:n Vapaan Sanan päätoimittaja. Kirjoitin vihkoon kaksi kysymystä. Haluatko olla oikeassa kaikesta vai valtaa? Teetkö lehteä, jossa lukee mitä tapahtui vai mitä olisi voinut tapahtua?

Ei poliisin rikosoikeudellista suojaa ensihoitajille

(Kuva: Jari Kähkönen) Jos ei ole vehkeitä eikä taitoja, ei pidä saada valtaakaan.

Monastiko on sanottava, että jos ei ole poliisin taitoja eikä vehkeitä; ei pidä saada sellaisen valtaakaan? Sanon tämän kyllä mielelläni uudestaankin. Älköön kuitenkaan väärinymmärrettäkö; en missään tapauksessa kiistä ensihoitajien ihmisarvoa tai vähättele heihin kohdistuvaa väkivaltaakaan.

Ajattele uusiksi; ymmärrä maailman, tarpeiden ja ihmisten muuttuminen

(Kuva: Jari Kähkönen)

Seurailin lauantain kuluksi muiden pussinperällä asuvien ikäloppujen lailla Vanhusbookkia, jonka kahdessa paikallisessa puskaradioryhmissä viestiteltiin Kontioniemen ampumahiihtostadionilla sijaitsevan nuotiopaikan tärvelemisestä. Savutorvea oli poltettu ja siihen oli kirjoitettu asiattomuuksia.

Yllättää, ei yllätä…

(Kuva: Jari Kähkönen)

Yle Kuopion Anna Ronkainen yllätti; asetti vartioimisliikkeen vartijan asiantuntijaksi alueellisissa tv-uutisissa ja nettijutussa. Mutta se taas ei yllätä vähääkään, että Joensuun Toriparkissa tyhjennettiin ilkivaltaisesti kolme jauhesammutinta, mutta kaikki muut tiedot paitsi havaintoaika puuttuvat.

Kohti avoimempaa, vapaampaa ja moniäänisempää sekä -ilmeisempää yhteiskuntaa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Armeijalla ja poliisilla oli julkista vastoinkäymistä; MPK:n taloussotkut eivät näet ota loppuakseen, sekä niin kutsuttu poliisin virkamiesoikeudellinen kurinpito tempoilee naurettavasti omansorttisensa sokeuden vallassa. Vai ovatko ne sittenkin vain merkkejä tulevasta uudesta ja toisenlaisesta yhteiskunnasta?

Yksityinen turvallisuusala tarinana

(Kuva: Jari Kähkönen) Olisiko pitänyt ehkä olla
verkkojulkaisulupa, päätoimittajahyväksyntä
ja toimittajakortti? Tai sitten sosiaalidominanssi
sekä autoritaarisuus vain hiersivät liikaa sanojaa.
Terveisiä trolleille!

Vast’ikään päästin käsistäni Kertomuksen vaarat – kriittisiä ääniä tarinataloudessa -kirjan, joka inspiroi pohtimaan yksityistä turvallisuusalaa tarinana. Ajattelepa vitsiä, jonka punchline on kuitata juttuun tahallaan ujutetusta epäsuhdasta huomauttajalle ”hei, kuka tätä vitsiä oikein kertoo, sinä vai minä?”.

Poliisin toiminnan sietämätön keveys

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämän kuvan minä silmässäni näin kerran vuosia sitten muualla
huoltoaseman pihalla. Rekisteritunnus irtosi retusoimalla, mutta polkupyörä jäi harmil-
lisesti paikoilleen siitä huolimatta.

Virityin kirjoittamaan tämän tekstin jo päiviä sitten, kun Aseman lapset ry:n Pietro Saari loihe lausumaan YLE:lle, että media tekee ganstereista julkkiksia ja sen vika kai on sitten nuorten viranomaisepäluottamuskin. Sitten tuli perjantai, jolloin Helsingin poliisista löytyi luvattomanoloinen romanirekisteri.

Hyvä pseudohistorian vastustaja, varo ’mikä luulet olevasi’ -efektiä

Olenhan minä toki sen verran elämää nähnyt mies, ettei aihe ole vieras. Edessäni on puheltu korskeita ”henkisestä raiskaamisesta”, jonka väitettyjen ylivuosisataisten vaikutusten lievittämiseksi on tuotava esiin silkkaa satua maamme loistavasta menneisyydestä ja omaperäisestä itsepuolustuslajistakin.

Maailman lehdistönvapauden päivänä vuonna 2021

Pistämättömästi ajankohtaan sopivasti Yhdysvalloissa laitettiin kuunvaihteessa markkinoille Republikaanipuolueesta eroamaan kehottava mainos. Rinnastus islamistiterroristien sekä mellastavien ressukoiden välillä harhaanjohtamisineen, syrjäytymisineen ja katkeruuksineen kylmää. Totuus on kullanarvoista, todellakin.

Siveä keskiluokkainen vetoomus hyvän puolesta, kun kaikki ympärillä horjuu

Tämän minä ajattelin, kun eilisnä vappuaattona YLE Itä-Suomen iltapäivän juontaja Tapio Räihä puffasi ylihoitaja Katja Ahosen bloggausta Siun soten netissä. Luin myös juuri Anna Kankila et al:n Työstäkieltäytyjän käsikirjan, josta opin yhteiskuntamme käsityksistä työstä ja piilevistä valtarakenteista.