Yllättää, ei yllätä…

(Kuva: Jari Kähkönen)

Yle Kuopion Anna Ronkainen yllätti; asetti vartioimisliikkeen vartijan asiantuntijaksi alueellisissa tv-uutisissa ja nettijutussa. Mutta se taas ei yllätä vähääkään, että Joensuun Toriparkissa tyhjennettiin ilkivaltaisesti kolme jauhesammutinta, mutta kaikki muut tiedot paitsi havaintoaika puuttuvat.

Niin; kuinka ihmeessä journalisti eli joku keskilahjakas, vähän tyrkky&röyhkeä, laiska sekä huomionkipeä eläjä voi olla viljellyt useisiin kansalaispiireihin yltäviä tiedonhankintaverkostoja? Eivät ne osaa tehdä kuin kahdensortin juttuja yksityisestä turva-alasta. Nyt kävi toisin; vartija oli vilpittömässä mielessä puhuva asiantuntija.

Olen Facebook-kaveri haastatellun Pertti Laitisen kanssa ja tunnen häntä useiden vuosien takaa, kun tein juttuja turva-alan kuvioista välillä Kuopiossakin. Pertti kelpaa esiteltäväksi, sillä hän on kokenut, osaava ja valpas tyyppi; puhujana hän vakuuttaa, sekä on helpostilähestyttävää sorttia. Olen haastatellut Perttiä monasti itsekin.

(Kuva: Jari Kähkönen)

Yllätys on sitäkin suurempi, koska niin hyvin olen lähimenneessä nauranut YLE Kuopion keski-ikäistä tätiä, joka ajoi autolla Iisalmeen nuorten huumejutun perässä onnistumatta löytämään ainuttakaan niin sanottua nuorta. Tai tärvää useita päiviä diileriksi paljastuneeseen päihdetyöntekijään osaamatta päättää, että mitä esseetä hänestä oikein kirjoittaa.

Näin kunnianhimottoman surkealta toimitukselta en olisi tätä vetoa odottanut, mutta toisaalta; puuttuihan kokonaisuudesta jotain. Ei ollut dokumentaatiota huumekaupan rehottamisesta eli paljastusta, seurausten osoitusta eli kärsivää nuorta eikä vastuutusta eli virkamiehen/poliitikon haastattelua. Niitä pidettiin otsikkotason selviöinä.

Mikä taas sitten ei yllätä vähääkään on, että keväisen lämpimänä pikkulauantaina arkipyhän edellä Joensuun Toriparkissa mellastettiin. Enää en jaksa edes hymähtää, kun ilmeisesti ilmoittajana on ollut joku satunnainen kaupassakävijä ja taas vaihteeksi jopa valvontakameran kuvat puuttuvat. Karjalainenkin toisti pelkän poliisitiedotteen.

Oli minulla tähän oma korjausehdotuskin, mutta miksi naputtaisin näppäimistöäni turhantähden; onhan täysin ilmeistä, ettei se kiinnosta ketään. Ei kannettu motivaatio päämiehessä pysy. Oli kuin kaapuntiin Sivulaukkua ostamaan matkaisi, mutta ei löytynytkään Prismasta, joten piti ajaa ihan Kitymarkettiin asti(huom. tah. pilk.).

Se vain yksinkertaisesti on niin, että on olemassa monitoimityökaluja ja äijälinkkareita; ne eroavat toisistaan siinä, ettei pullamössösukupolveen kuuluva luultavasti saa edes viimemainittua auki ilman kärkipihtejä. Kunhan Rough Ryderin purin/koverrin/naskali tuosta hieman herkistyy; siitä tulee vielä hyvä kalu.

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kehut kehun paikassa sille kun kehua kuuluukin, muilta osin pitäköön hyvänään; minä en tässä elämässä ole enää aikonut muunsortin murtorautaa käyttää kuin toisinaan Gerberin Mullettia Club-Mate Cola -pullon avatakseni. Toisinkin olen joskus voinut asiat nähdä; silloin koin taistelevani jonkin merkityksellisen puolesta.

On vain luonnollista ja täysin ymmärrettävää antaa puheenvuoro välillä toisillekin. Jokseenkin näin minä ajattelin, kun arkipyhän puhteeksi lämpenevien ilmojen alla nostelin vaatehuoneesta shortseja, liivejä ja boonieita ensin näkyville tarkasteluun ja sitten kättälähelle kaappiin. Ei sitä joka laukussa journalistista lelusettiä kanneta.