Mitä haluat?

Pohdinta käynnistyi, kun luin Kalemaan kirjoittamaa Palmgren-elämänkertaa 1950-luvun alkuun asti, jolloin tämä oli SKDL:n Vapaan Sanan päätoimittaja. Kirjoitin vihkoon kaksi kysymystä. Haluatko olla oikeassa kaikesta vai valtaa? Teetkö lehteä, jossa lukee mitä tapahtui vai mitä olisi voinut tapahtua?

Ensimmäinen kysymys on luultavasti syntyjään soinismi, joka on sittemmin omittu nationalisti-populistiemme yleisempään käyttöön. Se viittaa poliittisessa marginaalikatsomuksessa tavalliseen ollakovaikoeiköollaan, jota pystymetsäiset toimijat vailla kestäviä perinteitä saavat pohtia jatkuvasti.

Kysymyksen merkitys on tilanteessa. On täytynyt olla täysin nollassa, jossa aiempaa nimeä, toimintaa ja uskottavuutta ei joko ole tai sitten ne on menetetty. Moista alkuvoimaista järistystä ei Suomen politiikassa usein tavata, mikä kerran menee saa mennä; paluut, jos niitä ylipäätään tehdään, tapahtuvat muissa puolueissa.

"Haluatko olla oikeassa kaikesta vai valtaa? Teetkö lehteä, jossa lukee mitä tapahtui vai mitä olisi voinut tapahtua?"

Kyynikot näkevät kysymyksen pilkallisessa mielessä terapeuttisena, jolloin poliittinen toiminta perustuu ensisijassa omien vastoinkäymisten ja syrjäytyneisyyden käsittelyyn. Mutta mitä jos asia onkin niin päin, että oikeasti se vähätelty, sorrettu tai suoranainen ongelmapersoona hakeekin kostoa?

Hyvityksiä on nimittäin monenlaisia. Joku toinen hakee triumfia, laakereita ja palkkioita osoitukseksi ihmisyyden voimasta voittaa huonot lähtökohdat tai vastoinkäymiset, mutta yhdellä voi olla mielessä lähinnä löytää joku heikompi sorrettavakseen. Siihen nähden mokomat kysymykset voisi jättää väliinkin; katso vähän ketä puhuttelet.

Ihmisen toden luonnon selviämisestä on jo kyllin kielikuvaa ilman, että minä omani tähän kirjoittaisin. Korostan mokomien koetusten järjestäjän vastuuta. Oletko alkuunkaan kyllin hyvä ihmistuntija ymmärtääksesi näkemäsi ja kannatko vastuusi silmiesi edessä paljastuvasta totuudesta? Ihmisluonto on nimittäin häilyvä.

"Oletko kyllin hyvä ihmistuntija ja kannatko vastuusi, kun totuus paljastuu? Ole kyselemättä sekä katso ketä puhuttelet."

Eräästä luikauksesta en kuitenkaan vain nyt malta: olihan Adolf Hitlerkin lähtöjään tottelemisintoutunut reikäpää, joka aloitti Reichswehrin tiedustelun vasikkana, mutta romutti puoli Eurooppaa diktaattorina. Oma suosikkimääritelmäni häilyvydelle on suomalainen opportunistis-fatalistis-konfromistinen kansanluonne.

Saattaa siis käydä niin, että estoitta poliittista valtaa himoitseva hyväksikäyttää sielultaan vioittunutta ressukkaa kuvitellen tämän joko eheytyvän tulella koettelussa tai sortuvan tienlaitaan nopeasti unohdettuna. Siispä; muuttuiko koeteltu todellakin sisäisesti vai apinoiko ainoastaan ulkoisesti palkkion toivossa ja rangaistuksen pelossa?

Niinpäniin. Kyllähän ne saattavat tässä suhteessa mennä harhaan niin armeijassa kuin turvallisuuspalvelussakin, jos vaikka niissä valvovia havainnoitsijoita on reippaasti yhden poliitikon esikuntaa enemmän ja suuremmat rangaistusmahdollisuudetkin. Kaikilla on omat sokeat pisteensä, haihattelunsa ja ennenkaikkea häpeänpelkonsa.

"Vallanhimoinen hyväksikäyttää sielultaan vioittunutta. Joko eheytyy tulella tai unohtuu nopeasti maahan sortuneena."

Mutta entäs se lehdenteko? Vähänpä arvasin, että YLE Helsingin nettijuttu VR:n lähijunien uudesta konduktöörimallista tarjoaa havainnollisen esimerkin. Kiitos Suvi Vesalainen ja Miika Koskela! Arvostelin heitä jo aiemmin sähköpostitse, mutten tyydy saamaani vastaukseen; siispä sanon samat sanat myös yleisöjulkisesti.

On epäinformatiivista uutisoida konduktöörien järjestyksenvalvojakoulutuksesta, jos he kuitenkin ovat junissaan liikennehenkilökuntana. Sinulla voi olla asiasta lehdistötiedote, mutta juttusi sisällön päätät silti...toivottavasti...itse. Minusta tämä oli ylitituleeraamista; asia olisi pitänyt uutisoida taitotason nousun kautta, jos sitä edes mainitaan.

Sitten tulee VR:n hupailu valvontamaksulla, joka piti vielä toistaa sellaisen kappaleen etuvirkkeenä, jonka loppu kertoo HSL:n vastaavan yhä lipuntarkastuksesta junissa. Edesvastuuton kirjaus. Olitteko te siellä YLE Helsingissä vain laiskoja tai tietämättömiä vai tahdotteko ihmisten tappelevan viranomaisten kanssa epäluulopäissään?

"Tietämättömyyttä ja laiskuuttako? Lehdistötiedote tai ei; sinä päätät itse juttusi sisällön. Toivottavasti."

Minusta journalistin olisi tässä tapauksessa pitänyt rajata valvontamaksu tykkänään jutun ulkopuolelle, jos tilaa/aikaa ei ole kyllin selvittääkseen niiden ero. Se, että tekijä ja media arvostavat laillisuutta sekä yhteiskunnallisesti vastuullista käyttäytymistä; ei oikeuta normalisoimaan viestinnällisesti tälläistä korporaation bisnesajattelua.

No, siinä näitte, että mitä valtamedian toiminta on; v-sanan sanon tarkoittaakseni ”lehteä”, joka kertoo mitä tapahtui. Jos jollekulle pilkahti päähän, että muka kannatan niin kutsuttuja vaihtoehtoisia medioita; ole hiljaa, sekä häpeä tykönäsi. Ne vaihtoehtoiset nimittäin kertovat ”sen mikä olisi tapahtunut”; parhaimmillaan.

Kyllä jälkimmäisessäkin kysymyksessä päädytään katsomaan totuutta ihmisluonnosta. Yksi suljetaan ulkopuolelle ja toinen hyväksytään omakseen; tästä ei totuudesta äänestäminen ole enää kaukana, sekä samalla syntyy myös "todellisuutta". Hah-hah. Siksi 6. toukokuuta ilmestyneen Pielisjokiseudun pääkirjoituksestakin tuli meteli.

"Laillisuus ja yhteiskunnallinen vastuu eivät oikeuta normalisoimaan korporaation bisnesajattelua viestinnällisesti."

Loppupäätelmäni: Haluatko olla oikeassa kaikesta vai valtaa?; Teetkö lehteä, jossa lukee mitä tapahtui vai mitä olisi voinut tapahtua? -kysymyksiin; on tuomita niiden lähtökohtana oleva tarkoitushakuinen kierous. Kunhan koettaa nolata vihjailemalla kylähulluudesta tai ulkoiselle maailmalle käsittämättömästä taideprojektista.

Ei tuollaista kysyvä oikeasti tahdo tietää totta kanssaihmisensä sisimmästä; jos se ei halua halpaa huvia nolaamisella, päämääränä on katsoa kylmästi paljonko toista voi vedättää. Itsenäinen elämä alkaa häkeltymättömyydestä; keskustelemalla selvitetään, että onko kysyjällä asiallinen tai rakentava tarkoitus. Ellei ole; saa mennä matkaansa.

Itseasiassa..."Mitä haluat?"; voi olla erittäin hyvä kysymys, joka toimii lukuisissa arviointikykyä vaativissa tilanteissa.