Ei poliisin rikosoikeudellista suojaa ensihoitajille

(Kuva: Jari Kähkönen) Jos ei ole vehkeitä eikä taitoja, ei pidä saada valtaakaan.

Monastiko on sanottava, että jos ei ole poliisin taitoja eikä vehkeitä; ei pidä saada sellaisen valtaakaan? Sanon tämän kyllä mielelläni uudestaankin. Älköön kuitenkaan väärinymmärrettäkö; en missään tapauksessa kiistä ensihoitajien ihmisarvoa tai vähättele heihin kohdistuvaa väkivaltaakaan.

Jos maa on muuttunut siten, että työtääntekevään hoitajaan kohdistetaan väkivaltaa; ovat monet hoitajatkin tänään aivan toisenlaisia kuin ennen, eikä aina hyvässä mielessä. Asenne on yhtä iso kuin suu, jonka takuuna on kaikenlaisia käsineitä, liivejä sekä sumuttimia. Jos riittääkään. Onhan edes ne käsiraudat jo viety pois ja hävitetty?

He myös menevät paikkaan kuin paikkaan vaatien tilaa itselleen. Mutta kun totuus on yhä, että hoitaja ei ole yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen sekä laillisen yhteiskuntajärjestyksen voimassapitämiseen velvoitettu. Hoitajan mahdollinen virkasuhde on silkkaa työmarkkinatekniikkaa eikä liity itse asiaan mitenkään.

"Jos nykyään työtätekevään hoitajaan kohdistetaan väkivaltaa, ovat monet hoitajatkin tänään toisenlaisia kuin ennen."

Ensihoitajat väkivaltatilanteessa ovat siis tyypillisiä puoliosaavia ja varusteettomia siviilejä pahassa paikassa; siellä he pyrkivät nyt yhteiskunnallisella edunvalvonnalla rakentamaan turvallisuudentunnetta todellisuudenhallinnalla. Pyrkimyksen erheellisyys on rinnasteinen peräpää edellä puuhun kiipeämiseen.

Ennenkuin muusta puhutaankaan; on löydyttävä kykyä, taitoa ja johtamista, joilla selvitetään mitä ollaan tekemässä sekä miksi. Tällä hetkellä ensihoidossa on aivan liikaa Tuntematonta Tekijää, joka aiheuttaa väkivallan vaaraa. Kukaan ei aina tiedä kaikkea ennalta, mutta tilannetta on pyrittävä määrätietoisesti parantamaan.

Pitäisi olla itsestäänselvyys, että poliisille monipartiotehtävän aiheuttava varo-osoite ei voi olla ensihoitajalle vain keikka keikkojen joukossa. Niinikään, on oltava olemassa kriteerit ja toimintamallit, joiden kautta väkivaltaisuudeksi kääntynyt tehtävä keskeytetään. Pohdittavaksi tulee myös palveluiden epääminen tietyissä tapauksissa.

"Mennään peräpää edellä puuhun, jos käytetään yhteiskunnallista edunvalvontaa luomaan turvallisuudentunnetta." 

Perään siis ensisijassa uudelleenajattelua ja kehitystyötä, mitkä nykyään jäävät kernaasti toteutumatta, koska yhteiskuntamme on epäoikeudenmukainen eikä minkään haluta oikeasti muuttuvan. Ensihoitajia pyritään rumasti hyväksikäyttämään yhteiskunnan tuotantokyvyn uusintamiseen; eiväthän he itse vain ole mukana tässä?

En tiedä. Epäoikeudenmukaisuuden säilyminen nimittäin edellyttää totuuden hämärtämistä, väärää kuvitelmaa omasta luokka-asemasta ja lohdutuspalkintoja. Eivät ensihoitajat vaatimuksineen olisi maailmanmittaan ensimmäisiä tai ainoita omaa alistamistaan ja sortoaan pahentamaan haksahtaneita onnettomia.

Siispä; on kyettävä kysymään itseltään, että missä tarkoituksessa ja millä tavalla otetaan hallintaan, tehdään tilaa tai laitetaan asiattomia pois paikalta. Niinikään; menikö diagnoosi oikein ellei väkivallanuhkaa tunnisteta, sekä kuinka ihmeessä yksi kaksihenkinen ensihoitoyksikkö voi muka riittää lähes joka tehtävään?

"Onko ensihoitajien vaatimus pelkkä epäoikeudenmukaisuuden jatkumista suojaava lohdutuspalkinto?"

Sen jälkeen siirrytään väkivallanhallintataitoihin ja välineisiin; kysymyksen rikosoikeudellisesta suojasta taas tulee nousta esiin vasta aivan viimeisessä vaiheessa. Tällöinkin tulisi nähdäkseni kyseeseen uuden uuden pykälän luominen, joka olisi jotain sentyyppistä kuin mitä britit loivat omaan maahansa 2010-luvun lopussa. Ehkä.

Terveydenhuolto voi olla epäsuorasti osa yhteiskunnan kontrollipolitiikkaa ja sillä voi myös olla tulospaineita, kysyntää sekä sääntöjä. Silti terveydenhuollon on aina itse torjuttava käytännön kontrollitoimet; lähtipä kannustus niiden toteuttamiseen liikkeelle mistä tahansa suunnasta tai olivatpa niiden takana olevat motiivit mitkä hyvänsä.

Yksi väärä motiivi monista on roolisekaannus, jossa oma auttamishalu ja usko itseensä saavat tekemään riskiliikkeitä, mitkä muulloin jäisivät tekemättä. Nuori ihminen voi myös sortua tarpeeseen käyttää valtaa; joko häneltä puuttuu itsetuntemusta tai ammatinvalinta meni pieleen. Erilaiset kiehtovat lelut usein tukevat vääriä motiiveja.