Tämän minä ajattelin, kun eilisnä vappuaattona YLE Itä-Suomen iltapäivän juontaja Tapio Räihä puffasi ylihoitaja Katja Ahosen bloggausta Siun soten netissä. Luin myös juuri Anna Kankila et al:n Työstäkieltäytyjän käsikirjan, josta opin yhteiskuntamme käsityksistä työstä ja piilevistä valtarakenteista.
Älä riko hoitajaasi? Mitä viherpippuria? Ensireaktioni on kummastella, että kuinka ihmeessä Siun soten työsuojelu ei ole jo käsitellyt asiaa. Tulisihan olla olemassa turvallisuusyksikkö tai turvallisuusasiat -ryhmä, jonka nämä jutut vastuulleen saava asiantuntija verkostoituisi, ohjeistaisi, kouluttaisi ja virittäisi hälytysjärjestelmän.
Uhkaileva, painostava tai edes kuormittava asiakas on vain yksi ranskalainen viiva loputtomassa luettelossa riskitekijöitä, joita toimitiloihin ilmaantuu mukaanluen yhteydenpitovälineet. Realistista on sanoa, että vaikka toteutumat vaihtelevat yksilöllisesti; täysin viattomia ja osattomia ei sielläkään liiku.
"Älä riko hoitajaasi? Mitä viherpippuria? Siun soten työsuojelun olisi jo aikaa sitten tullut hoitaa tämä asia kuntoon."
Tilanne pannaan heti ilmetessään poikki; kenenkään ei pidä olla niin korvaamaton tai ainoakaan, että väliinmenijä puuttuu. Tämän jälkeen tapaus raportoidaan sekä toteutetaan selvinneiden tosiasioiden mukaiset korjaavat toimenpiteet. Ei se turvallisuus ja työhyvinvointi itsestään synny eikä pysy!
Katja Ahonen on naisoletettu ja tälläinen käsitys minulle jäi myös radiolähetyksen kuuntelemisesta. Hän on samalla hoitajien esimiesten esimies, joka käytännön tasolla panee toimimaan yhteiskunnan sukupuolittavan vallankäytön, mikä on jo satoja vuosia jättänyt terveydenhuollon työntekijät heikkoon asemaan.
Työstäkieltäytyjän käsikirjan mukaan jo 1970-luvulta lähtien on tiedetty, että pääomavaltainen yhteiskunta riistoineen, hävityksineen ja kierteineen ei pysyisi ilman tarkoituksellisesti näkymättömäksi tehtyä sekä korvaamatta jäävää uusintavaa työtä. Naisia, jotka hoivaavat niin kotona kuin töissäkin.
"Hoitajien esimiesten esimies toteuttaa pääomavaltaista yhteiskuntaa suojaavaa sukupuolittunutta vallankäyttöä."
”Toivoisin työnantajan edustajana, että asiakkaat muistaisivat, että heidän puheluihinsa vastaa hoitaja, joka on ihminen ja jolla on myös tunteet”, Ahonen kirjoittaa. Voi vain topeliaanisen tyylitaituroivan besserwisseriyden hengessä töksäyttää, että taidatkos paremmin sanoakaan. Avainsana on juurikin tunnetyö.
Pyyteettä kotityötä tekevä äiti ei siis terveydenhuollon koulun käymällä ja työsuhteeseen astuen muutukaan pääoman arvonlisäämiselle kalliiksi resurssiksi, jonka suojaamisen tärkeyden älysi jo rautakansleri Bismarck'kin. Onkin Ahosen otsikon mukaisesti oltava rikkomatta hoitajaansa. Ja hyvin meni läpi mediallisesti!
Näennäisestä asiallisuudesta, puhuteltujen kanssa samaan sukupuoleen kuulumisesta, työkokemuksesta ja koulutuksesta huolimatta; hoitopomo Ahonen se siellä vain pyytää yleisöä luulemaan kanssaan. Katsomaan sivuun siitä kiusallisesta totuudesta, että globaalin pandemiankin oloissa joitakuita kiinnostaa vain oma tienaaminen.
"Yleisö katsokoon sivuun kiusallisesta totuudesta: globaalissa pandemiassakin joitain kiinnostaa vain oma tienaaminen."
Koska rokotteita on vähän, sekä antamisjärjestyskin sitämyöden tiukkaan määrätty; tulisi siksi keskiluokkaisen arvokkaasti ja siveyden hengessä kuunnella kun puhutaan ja uskoa kun sanotaan. Silti, vaikka kaikkialla yhteiskunnassa mennään röyhkeästi vahvimman oikeudella pitäen rahaa tärkeimpänä asiana.
Siinä on melko ilmeinen sekä räikeä arvoristiriita. Pokerini on yksinkertaisesti pettää, kun luin Katja Ahosen rivit yhteistyöstä, parhaasta mahdollisesta tavasta ja tahtotilasta saavuttaa hyvinvoiva pohjoiskarjalainen. Monenkos lämpimän aterian päässä ihmisen taas sanottiinkaan olevan täydellisestä raakalaisuudesta?
Niin, ehkä teksti onkin mukaovela peli, jossa huumorimielessä työyhteisöksikin mainittuun kuuluviksi itsensä höpläyttäneet saivat huomioonottamista. Sitähän hoitajille aina tarjotaan reilun palkan, asiallisten työehtojen ja kunnollisen työympäristön sijasta. Jotta työvoima syntyisi, kasvaisi sekä uusiutuisi pääoman riistettäväksi.
"Ehkä teksti mukaovelasti höpläytti niin sanottuun työyhteisöön kuuluvat vaihtamaan etunsa huomioonottamiseen."
Näin tehdään terveydenhuollon lisäksi muillakin niin kutsutuilla naisvaltaisilla aloilla, koska Kankila et al:n mukaan niillä työskentelevien on joko vaikeaa tai mahdotonta kieltäytyä työstä. Vaiettu oletus on, että nainen vain vienosti täydentää sitä oikeaa toimeentuloa, jonka heteroparisuhteen mies tuo kotipesään.
Vaan johan on aikaan eletty, jos työläisnaisten sietämättömillä työoloilla riistämiseksi jo vallan julkisesti yleisön hyvyyteenkin vedotaan. Syy on tässä; euroakaan ei käytetä eikä mitään oikeasti vaikuttavaa tehdä, koska muutenhan luokkayhteiskunnan säilymisen takaava näkymättömän ilmaistyön luokkalaki kumoutuisi. Kiroilu on hämäystä, tekosyy.
Entäs minä itse? Mitä haluan? Epäilemättä luuloja alhaisenpuoleisista piiloagendoista löytyy yhtä monta kuin suunsa aukojiakin, mutta kukin puhukoon vain omasta puolestaan. En suostu ottamaan kannettavakseni heidän sanankateuttaan ja tarvettaan torjua epämiellyttävät viestit. Minä kirjoitan, kosken muutakaan voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.