Helsingin Kivinokan kesäteatterin johto muokkasi klassikkonäytelmä Upponallea uhkausten ja häirikköpalautteen vuoksi. Ruotsin Nässjössä tapahtui kirjaimellinen murhapoltto sekä Eskilstunan autonpolttoturneen jälkeen seurasi haistattelua. Ohhoh. Kylläpä vapaata maailmaa koetellaan nykyajassa.
Kaupungissa toimivassa puoliammattilaiskesäteatterissa saattaa ehkä olla prameammat puitteet kuin pohjoiskarjalaisessa suon laidassa toimivassa vastaavassa, mutta tuskinpa kummankaan toimintakyky kestää moista kriisiä. Sen verran paljon nimittäin tuolloin vaaditaan pressiltä, turvalta ja operaatioiden johdolta.
Tällöin ei enää riitä, että puhelimeen ja sähköpostiin vastataan, jollakulla on keltaiset liivit päällä sekä johtajuuttakin tulee löytyä myös organisaatiobyrokratian pakollisten kokousten ulkopuolella. Siinä kuin sopii kysyä tilanteen reiluudenkin perään; on niinikään ihmeteltävä; kuuluuko moinen enää teatterin tehtäviin?
"Minkä teatterin toimintakyky kestää tälläisen uhkan ja onko moisen hallitseminen enää sellaisen tehtäväkään?"
Asialla ovat puhelinrohkeat näppäimistösoturit, joiden suojaliivinä on prepaid sim-kortti ja naamiointina tor+vpn; ilman niitä useimmista heistä tuskin lähtenee edes pahaa ääntäkään. Mutta väliäkö hällä, koska tarkoitus oli mistään mitään piittaamatta kärjistää tilanne niin pitkälle kuin vain pystytään? Nähdäkseen mitä tapahtuu.
Jotkut heistä eivät perustellusti koe tulevansa nähdyiksi yhteiskunnassamme; toiset piittaavat elämästään juuri niin vähän kuin törmäily osoittaa. Näin nuo onnettomat siis syöksyvät suoraan päin, kun jokainen ajatteleva toimintakykyinen kääntyy pois törmäyskurssilta; silti vain harvaa vastaan on tarvetta käyttää voimakeinoja.
Keskeistä olisi ymmärtää, että tilanteen kärjistyminen on pohjimmiltaan aika sattumanvaraista; ensisijassa kysymys on uhkailijan tai häirikön päänsisäisyyden eli todellisuudenkuvailun hallitsemattomasta esillepääsystä. Onko heillä oikeasti todellinen mahdollisuus koetella kansallisvaltion toimintakykyä? Tuskinpa.
"Puhelinrohkean näppäimistösoturin päänsisäinen maailma tuskin oikeasti koettelee kansallisvaltion toimintakykyä."
Pääosa siitä yleisöstä, jolle he kuvittelevat esiintyvänsä, ei oikeasti kannata aatetta; sikäli kuin se ylipäätään tietää mikä moinen saattaisi ollakaan. Nykyihminen on nimittäin para- eli puolisosiaalinen; hän viljelee etäisiä ja yksipuolisia suhteita hahmoihin, jotka eivät useimmiten ole tälle viihdettä kummemmassa asemassa.
Viihdehahmo, jota ollaan fanittavinaan tai seuraavinaan, haluaa itselleen merkitystä; siispä, hän tekee kuin ammattitaiteilijat konsanaan eli pyrkii saamaan yleisönsä kiinnittymään itseensä. Piittaamattomuudella kaikkien turvallisuudesta halutaan näyttävä kamppailutilanne, johon ulkopuolisetkin tulevat mukaan rähjäämään.
Jokseenkin samoista syistä Ruotsissa palaa ja räjähtelee nykyään niin usein. Yhteiskunnan hajoaminen on siellä edennyt pisteeseen, jossa julkisella vallalla on todellisia vaikeuksia toteuttaa lakiin perustuva yhdenvertainen rikosvastuu kaikkialla maassa. Tämä ei ole katuosoite-, väri-, uskonto- tai syntymäpaikkakysymys.
"Viihdehahmo hakee näyttävää kamppailutilannetta, johon ulkopuolisetkin tulevat mukaan rähjäämään."
Jönköpingin Nässjö on peräkylä. Siellä kantaruotsalaiset nuoret ahdistelivat 68-vuotiasta vanhusta ensin bussissa. Sitten he häpäisivät, rikkoivat ja lopulta polttivat hänen talonsa, jonka mukana nainen itsekin paloi kuoliaaksi. Kolme heistä on istunut käräjiä tekemisistään, mutta tätä kirjoitettaessa en vielä tiedä mahdollisista tuomioista.
Eskilstuna on urbaani suurkaupunki, jonka monet suomalaisetkin tietävät enemmittä tarkenteitta. Siellä poliisi poimi äskettäin vapaudenmenetykselle johtavan paikallisen rikollishahmon, sillä edes Ruotsissa kuuliaisuus valtiovallalle ei yhäkään ole mielipideasia. Seurasi toistakymmentä autopaloa.
Mutta eikö olisikin houkuttelevaa vähätellä kaikki olemattomiin pikapäätelmillä, joita kukin epäilemättä teki katsellessaan naamioituneiden nuorten röyhkeää esiintymistä, kun he kävelivät paikalle Efterlystin haastatellessa yhtä uhria? Niinpä. Vasta, kun oma autosi tuhotaan tai äitiäsi vainotaan; asia alkaa kiinnostaa. Ei ennen.
"Nässjö ja Eskilstuna olivat pahoja paikkoja, mutta edes Ruotsissa kuuliaisuus valtiovallalle ei ole mielipideasia. Yhäkään."
Sehänhän se todellinen ongelma onkin. Ihmiskäsityksellisen ja maailmankuvallisen vian tähden ei haluta hyväksyä, että tiettyihin ikäviin oloihin asetettuna itsekustakin voisi nousta pintaan piirteitä millä ei ylpeillä. Aivan samasta syystä kuin työttömyys, köyhyys, virikkeettömyys tai kurja asuminen sinänsä eivät tee kenestäkään rikollista.
Suuren osan ammatillista kynämiehen elämääni, kun tehtäviini siis kuului muutakin kuin vain uutisten perässä juokseminen, olen näkökulmallisissa ja mielipiteellissä teksteissä perännyt tätä ristiriitaa. Todellisessa maailmassa näin kyllin selvästi, että ihmisyys sekä yhteiskunnallinen solidaarisuus heittelehtivät.
Lukuisat kanssaihmiset eivät siis kannata vapaata maata, hyvinvointiyhteiskuntaa ja oikeusvaltiota muutoin kuin pinnallisesti – omalta osaltaan tai itselleen tärkeille ihmisille. Sellainen asennoituminen kuitenkin haisee. Seurauksetkin ovat nyt näkyvissä. On aika älytä, että jos kaikki eivät saa jotain; silloin sinäkin jäät tyystin ilman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.