Yksityisen turvallisuusalan ammatillista keskustelua ei ollut olemassakaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuinka voit olla hedelmällisessä vuorovaikutuksessa
kanssaihmisen kanssa, jos todellisuudessa halveksit häntä?

Muistelen nyt vähän menneitä, koska kohta kuluu tasavuosia niin turvallisuusalan julkaisutoimintani lopettamisesta kuin alalta poistumisestanikin. Yksinkertainen syy otsikon totuudelle on omiminen, omaneduntavoittelu, kieroilu, valehtelu ja yksimielisyyden puuttuminen. Hedelmällistä vuorovaikutusta ei edes yritetty.

Iltakävelyllä

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämän minä näin Kontiolahden
torin parkkipaikalla, kun eilen iltakävelyllä kävin.

Facebookin puskaradioryhmässä valitettiin tästä autosta romuineen, kun se seisoi edellisessä paikassaan. Hetkittäin saatettiin luulla, että asiat olivat hoitumaan päin, kun nyt keulan edessä nököttävä rengaskasa päivä päivältä oheni ja lopulta tyystin hävisi. Osoittautui, että lopulta edistys ei ollut sen paremmin laadullinen kuin määrällinenkään.

Ps. Kun oikein tarkkaan katsoo, näitä autojahan on siellä kaksi; yksi löytyy kummastakin parkkipaikan reunasta.

Minähän sen päätän – tai sitten et

(Kuva: Jari Kähkönen) Vallankäyttöä se on tämäkin. Kuvassa näkyvän
konstaapelin partiokaveri tuli muuten kuiskimaan korvaani takaa
vasemmalta; joko olen kuvannut tarpeeksi, hän kysyi.

Inspiroiduin hallituksen koulujen lähiopetusta koskevan päätöksen jo ennalta aiheuttamasta tinkaamisesta. Koronakriisin ajankohtainen aihe ottaa taas kerran puheeksi sen kuinka Suomessa käytetään valtaa. Eräät kuntapoliitikot ainakin luulivat itsestään moninkertaisesti liikaa.

Satsatkaa ennemmin lukkoihin ja telinevoimisteluun

(Kuva: Jari Kähkönen) Havainnekuva sattumanvaraisesta S-Marketista,
jota ei toivottavasti ole koskaan ryöstetty eikä ryöstetäkään.

Joensuun Siilaisten S-Marketissa on tapahtunut vappuaaton iltana ryöstö, tiedottaa poliisi ja ajoin sanomalehdeksikin mainittu Karjalainen piti parin rivin notiisiaan maksumuurin takana. Minä sanon ihan suoraan: jos ei ammattimainen turvallisuustyö kiinnosta, satsatkaa sitten lukkoihin ja telinevoimisteluun.

Tekoyleisen, joskus oikeasti asevelvollisuuskin olleen, hupaileva epäuskottavuus

Suomen niin sanottu yleinen asevelvollisuus ei ole oikeasti kumpaakaan. Sen seuraukset ovat kummalliset; joskus ne ovat suorastaan tahattoman koomiset, kuten YLE:n uutisoima sakkotuomio osoittaa. Hupailu sikseen, koska asia on vakava ja pelleily tapahtuu meidän kaikkien nimissä sekä rahoilla.

Kenen turvallisuudesta sinä puhut?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvajournalistinen kokeilu keski-iän kynnyksellä.

Keski-iän kynnyksellä minulla oli ajatus, että turvallisuus on ihanteellinen termi holahtamaan jälkimodernin näennäistieteen käsitepuuroon; kukin voi tarkoittaa sillä mitä ikinä haluaa. Yhdet pelaavat kielipelejään ja toiset koettavat hallita riskiyhteiskuntaa. Sopii tosiaan kysyä, että kenen turvallisuudesta puhutaan.

Tahattomasta eskalaatiosta

(Kuva: Jari Kähkönen) Nyt tekniikka haittaa
vuorovaikutusta, koska sen on tarkoituskin.

Luin Facessa Aron sisarusparin lehtihaastattelujen ylösnoston, josta mieleeni johtui otsikon teema; tavallaan jatkan tästä postauksesta noin puolen vuoden takaa. Siinähän siis käytiin julkista nokkapokkaa, jos vaikka sittenkin etäisesti ja suomalaisiin oloihin sopeutetulla mietoudella. Mitä jos ”se tekee liikkeensä”?

Vartijan ja järjestyksenvalvojan yhteiskunnallinen asema

Tänä korona-aikana ruuduntöllötystä riittää, joten tuli ilmeisesti vahingossa tehtyä muuan menneitä mieleen palauttanut googlehaku. Mistä se taas johtuikaan, että kuka hyvänsä vartijan tai järjestyksenvalvojan työssään näkevä luulee heti tietävänsä kaiken heistä? Siinäpä blogitekstin itu.

Myötätunnon menettäminen

Anteeksi, pitäisikö tämän kiinnostaa; en todellakaan ole mikään tilitysautomaatti tai kaikkien puolesta tappelija. Kyllä minä silti opportunistit, valehtelijat, rähinämoottorit ja sietämättömät tiesin aina; tohdin myös väittää, etten koskaan ollut päättämätön tai avuton ihminen. Joskus myötätunto vain pakostakin menee.

Tarpeettomia keskusteluja

Minäkeskeiset ja tottelemisintoutuneet ihmiset ovat yhtä arvokkaita kuin muutkin; tuon itsestäänselvyyden kirjoittaminen ei silti ole helppoa, koska samat myös koettelevat koviten periaatteen kestävyyttä omalla käyttäytymisellään. En väitä olevani tässä suhteessa pyhimys; se on ihanne, josta olen kaukana. 

Teollisuusvartiointi, eli, ettei sahasi palaisi

(Kuva: Jari Kähkönen) Teollisen ajan tehtaanportin varjossa; uusi vuokralainen
on 2000-luvulla valinnut vitsikkään näköiset verhot ikkunoihin.

Facebookissa käynnistyi taas kerran yksi monista Joensuun Penttilän sahan tulipalon muisteluketjuista. Minulla oli kommentoitavana vain tämä: vartiokierros+dokumentointi+raportointi; juuri siksi. Pohdin nyt asiaa yleisellä tasolla; nimeltämainittu tapaus on minulle vieras ja siten epäkiinnostava. 

Koronakriisi ja vapaan maan kansalaisen identiteetti

(Kuva: Jari Kähkönen) Kysymys; mitä sinä näet tässä kuvassa, kertoo
paljon sinusta ja tavasta millä maailmaasi katsot.

Koronakriisin tämänhetkinen kuuma aihe on terveydenhuollon suojavarusteiden riittävyys ja kuka siitä taas vastasikaan. Voisiko ollakaan oivallisempaa hetkeä sanoa, että Suomi on vapaa maa ja siinä pitäisi vain uskaltaa tai kyetä elämään? Tästä on oikeasti kysymys, vaikka ollaan keskustelevinaan kasvomaskeista.

Jussi Halla-aholla ei ole mitään asiaa valtionjohtoon

No, kirjoitinpa Mikko Niskasaaren Facebook-seinälle kommentin jatkoksi ketjuun, jonka alustuksena oli hänen Maria Asunnan Suolen Uutisten nettiin kirjoittamaa juttua arvosteleva blogimerkintänsä. Olin samaa mieltä ensinmainitun kanssa; jutussa oli poliittisesti sopiva päälleliimannainen, joka teki huonoa tai suorastaan kaatoi sen.

Korona-ajan työvoimapolitiikan kolme hutia ja mistä ne johtuvat

(Kuva: Jari Kähkönen) Kaivarin kartanon eli Työtuomioistuimen vanhan
virastotalon portintolppa joskus kauan sitten.

Luin täkäläisestä lehdestä, että valtion pitäisi kuulemma taata työvoimaa löytyvän tai muuten marjanviljelijä niittää kasvuston maahan. Voivoi. Ensimmäinen hutikutihan tulikin jo siinä; Suomi ei ole sosialistinen kansantasavalta, jossa on työpakko ja työvälitysmonopoli. Ihan siis vaan tiedoksi.

Apteekkimurrot – ajanilmiö vai vedenjakajako?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvausretkellä Länsi-Helsingissä kauan sitten; auringon-
lasku kevättalven illalla.

Kyllä koronakriisin vuoksi suljetut rajat näkyvät kohta huumemarkkinoillakin. Apteekkimurrot ovat näet tähän asti olleet ylikuumenemisilmiö; milloin työllistivät huumeriippuvaiset sotaveteraanit, toisinaan suitsittiin lääkäreiden reseptinkirjoitusta ja joskus huumeiden saatavuus oli vain yleensä heikko.