Luulen, että lähtökohtani on aika selkeä, mutta usean on vaikea hyväksyä itsenäisiä päätöksiäni. Näin voi olla esimerkiksi siksi, koska pillastuja on todellisuudessa asianosainen, mutta koettaa pimittää sen; näin hän tekee, koska...kröhöm oma identiteetti on kieroonkasvanut. Tai haluaisi vaan pomottaa, muttei saa eikä pääse.
Useat mielestään hyvät elleivät suorastaan parhaatkin ihmiset jakavat kanssasyöjänsä törkeästi eriarvoisiin ryhmiin, mikä määrittää kanssakäymistä heidän kanssaan. Kutsu sitä kulttuuripessimismiksi, sosiaalisovinismiksi tai rasismiksi; samapa tuo oikeastaan on. Jokatapauksessa; he kiistävät kaikkien yhtäläisen ihmisarvon.
Näin on siksi, että joko he vaatimattomasti pitävät itseään maailmankaikkeuden keskipisteenä tai keksittyä sosiaalista järjestystä suojaavina valvojina. Joko heidän todellisuudenkuvailunsa pitäisi ostaa siksi, että ”ihmisiähän tässä ollaan kaikki” tai sitten ”kukaan ei ole mitään; opi paikkasi ja pysy siinä”. Ei tule kauppoja!
"On tosiaan pokerissa pitämistä, kun noin täynnä itseään oleva vetoaa ihmisyyteen."
On tosiaan paikoin pokerissa pitämistä, kun joku noinkin pahasti itseään täynnä oleva eläjä vetoaa kanssaihmisyyteen. Säännöistä vouhottajakin joutuu vielä sen eteen, ettei ole olemassa ehdottomasti valvottua täydellistä järjestystä. Sitä minä pelkään, että paljonko vahinkoa tulee yritettäessä ja vetääkö hän itse kotiinpäin.
Nolona loppuna tuollaiset yleensä tekevät joko peruuttamattoman teon tai kokevat erichmielke-hetken. Opportunistit karkaavat jo sitä ennen; oikean henkilökohtaisen ongelman kantajat eivät pysty, he menevät aina pohjaan asti. Jos ei ole, voi myös kääntää kurssin; myöntää todellisuuden, kohdata rajallisuutensa ja kävellä pois.
En minä ole kenenkään asianajaja, ammattiliiton aluetoimisto, työsuojelutarkastaja, lehdistöpäällikkö tai torpedokaan. Luulla nyt etten tajua performanssin olevan säälin kerjäämistä, tilittelyä sekä yritys hyötyä saamalla itselle etua tai kostaa vihamiehelle välikäden kautta. Tajua jo: eivät kaikki ole yhtä sosiaalisesti töhöjä kuin itse olet.
Sanon kaljaa tai tupakkaa ostamaan pyrkivälle ovikellonsoittajalle varmuusketjun takaa, että mene kotiisi tai soitan poliisit; silti minulla ei ole pienintäkään aikomusta kopauttaa eikä pidellä häntä aloillaan. Jatkossa uksi pysyy kiinni; asiansahan tiedetään jo. Vain häiriintyneiden pitää aina päästä hämmentämään jokapaikkaan.
"Vain häiriintyneiden pitää aina päästä hämmentämään jokapaikkaan."
Siksi minua ei kiinnosta, jos työntekijä on hommansa miten sattuu hoitava idiootti, esimies poissaoleva ja molemmat kävelevät vastuutahon yli mennentullen. Kunhan vain pystyn väistämään ajoissa, ettei itseeni tai mihinkään minulle tärkeään osu; nämä sattumat eivät nimittäin todellakaan ole jotain syötävää.
Ei tietoon ja totuuteen perustuva maailmankuva sitä tarkoita, että on erehtymätön tai kaikentietävä. Ja vaikka kuinka kannattaa kaikkien yhtäläistä ihmisarvoa, voi silti vaatia väärintehneen vastuuseen käyttäytymisestään. Kaikki alkaa minäkuvasta; sellainen on näet oltava, ettei kulku ole koirana kohtelun kautta kynnysmatoksi.
Mutta ei sekään pahaa tee, jos kykenee kysymään itseltään, että mikä luulen olevani. Se voi unohtua aika ajoin terveeltä ja persoonallisuudeltaan tasapainoiseltakin ihmiseltä. Kun elät unelmaasi eli luulet olevasi vallanpitäjä, enemmistöä, vahva tai oikeutettu; saatat tyhmyyksissäsi kohdella kanssaihmisiäsi todella huonosti.
Näin rankoista asioista puhutaan, kun käsitellään myötätunnon ja myötäelämisen kysymyksiä. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, että joissain tapauksissa myötätunto yksinkertaisesti menee; joskus sen pitää mennäkin, koska kaikki ei todellakaan ole eikä pidäkään olla ok.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.