Asevelvollisuuden ainoa oikea tarkoitus on maanpuolustus. Kuinka ihmeessä tämä onnistuisi, jos asevelvollinen ei ole palveluskelpoinen puuttuvan terveyden vuoksi tai kelpoisuutta rasittaa tasapainottomuus? Fetissisen tai persoonallisuushäiriöisen ei pidä koskaan päästä rivisotilasta kummemmaksi, jos hänet edes armeijaan otetaan.
Väitän, että armeijallamme on vakava ongelma. Se yrittää samanaikaisesti pitää oikeuden valita kenet ottaa ja kenet jättää, mutta ei osaa toimia oman etunsa mukaisesti. Oma etu olisi tässä yksittäisessä tapauksessa ollut valvoa varusmiehiä riittävän tarkasti ja antaa ongelmakäyttäytymisestä oikeat seuraukset.
Kaiken viimeksi asia olisi pitänyt päästää kurinpitomenettelyyn. Mutta voidaanko muuta, jos kaikki huomataan vasta sitten, kun ongelmakäyttäytymisestä tehty kännykkävideo tulee henkilökunnan tietoon? Niinpä. Juuri siksi sotilaselämä onkin niin erikoislaatuista ja resursseja vaativaa. Jos sellaista pitää olla olemassakaan. Edes rajatusti.
"Armeijallamme on ongelma; se yrittää pitää oikeutensa, mutta ei osaa toimia etunsa mukaisesti."
Kuinka varusmies oppii päättämään itse, että mikä unohtaen sivuutetaan ja mistä ilmoitetaan eteenpäin? Se oli kaunis tavoite, mutta tässä yksittäisessä tapauksessa epäonnistuttiin. Uutisessa raportoitu käyttäytyminen ei ole voinut alkaa ”eilen”, kärjistyä ”tänään” ja ”huomenna” johtaa oikeudelliseen jälkipeliin. Ei se mene niin.
Varusmiehet taantuvat etenkin keskenään ollessaan aika avuttomiksi ja päättämättömiksi. Tämä tapahtuu sotilaselämän ja sotilaskurin kautta; se on välttämättömyys, koska muuten heitä ei voitaisi johtaa eikä kouluttaa. Joillekuille poikkeuspersoonille tämä tekee hyvää; jotkut toiset taas alkavat oireilla ulkoisesti.
Kaikkein huonoin vaihtoehto on, että väitetyn joukon toimintakyvyn ja sotilaan itsenäisen selviytymisen varjolla ollaan tahallisesti sokeita; silloin käynnissä voi olla kuvioita, joiden selvittämisessä istutaan pidätettynä. Ja mikähän seuraus se on, jos vuonna 2018 käyttäydyttiin, mutta sakot siitä saa puolivälissä vuotta 2020?
Minä ainakin olen totaalisen kyllästynyt pakotettuna antamaan rahani armeijalle ja kuuliaisuuteni laille, jos niillä tehdään mitä huvittaa. Jos ei yritetäkään saada laadukasta, sitoutunutta ja kokonaistaloudellisesti edullista maanpuolustusta; lopputulos on mikä on sekä valittaminenkin olisi kielletty. Muka. Militaristista vouhotusta!
"Olen kyllästynyt antamaan rahani armeijalle ja kuuliaisuuteni laille, jos niillä tehdään mitä huvittaa."
Ei voi olla olemassa minkäänsortin asevelvollisuutta, jos osallistujia valikoidaan. Ja jos viritys pyöriikin; silti soveltuvuus, pätevyys sekä suoritukset eivät kohtaa. Toisin teeskenteleminen johtaa väistämättä kummalliseen lopputulokseen, joka voi myös muuttua irvokkaalla tavalla tahattoman koomiseksi kuten nyt kävi.
Minä olen sitä mieltä, että asevelvollisuus on muutettava vapaaehtoiseksi ja saapumiserät pienennettävä armeijan henkilöstöpoistumaa vastaaviksi. Siitä joukosta valittakoon kouluun, kurssille tai virkaan; seassaan saa puolestani olla myös jokunen seikkailija, välivuoden viettäjä tai armeijaa armeijan vuoksi käyvä hassu.
Aseeton varusmiespalvelus, siviilipalvelus ja täydennyspalvelus lopetetaan siihen hetkeen kuin viimeiset sillä hetkellä moista suorittavat kotiutuvat. Ketään ei enää tuomita ehdottomaan vankeuteen väitetyn palvelusvelvollisuuden rikkomisesta ja sellaisesta vapausrangaistusta suorittavat armahdetaan.
Pelleily loppuu. Militarismi eli sotilaskiihkoilu on arvotonta pelleilyä, joka ei vaikuta millään hyödyllisellä ja tarkoituksenmukaisella tavalla maan itsenäisyyteen tai turvallisuuteen; se on pelkkä ajatusvääristymä. Moinen voi jatkua vain niin kauan kuin hyvää uskovat ja tietämättömät ovat mukana. Pitkäänköhän muuten ovat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.