No, kirjoitinpa Mikko Niskasaaren Facebook-seinälle kommentin jatkoksi ketjuun, jonka alustuksena oli hänen Maria Asunnan Suolen Uutisten nettiin kirjoittamaa juttua arvosteleva blogimerkintänsä. Olin samaa mieltä ensinmainitun kanssa; jutussa oli poliittisesti sopiva päälleliimannainen, joka teki huonoa tai suorastaan kaatoi sen.
Hämmästyin, kun FB:n punainen pallukka paloi ilmoituksen merkiksi ja kertoi Jussi Halla-ahon itsensä tulleen kommentoimaan minua. Tinkasi monen kommentin mitan, että oliko ollut epäasiallinen ja miksei saisi kommentoida. Olin ihmetellyt, että mitä mahdollisella tulevalla pääministerillä on siellä tekemistä.
Hänellä olisi ehkä ollut asiaa vastata Niskasaaren blogimerkinnän kärkeen, jossa Halla-ahoa epäillään ilmastodenialistiksi; tai vähintään kaksoiviestinnästä, että ulos menee tietopohjaista rationalisuutta ja sisälle jotain aivan muuta. En tiedä eikä kiinnostakaan, että kuinka asia oikeasti oli; puoluepolitiikka ei ole minun alaani.
Kaikki muut mahdolliset keskustelut olisivat olleet SU:n sisäinen asia. Sivumennensanoen, niitä hoidetaan aika heikosti; oman ymmärryksen pitäisi neuvoa kolmannen osapuolen alustoille menemistä vastaan. No, olihan sieltä mukana toimittaja, päätoimittaja, haastateltava ja tämän välittämänä itse nimetön lähdekin.
Tämä tapahtui perjantaina iltapäivästä ja ja sunnuntai-iltana olen sitä mieltä, etten enää ota Perussuomalaisia tosissani puolueena. En äänestä yhtäkään heistä missään vaaleissa niin kauan, kun Jussi Halla-aho on puheenjohtaja; jos sen jälkeenkään. Syy on huono harkintakyky, joka on ilmeisesti pysyvä toimintatapa eikä kertamoka.
Tapa, joka osoittaa häneltä seuraajineen systeemaattista ihmisluonnon alhaisten viettien lietsomista ja pyrkimystä siirtää hyväksyttävän rajoja kerta kerralta edemmäs. Halla-aholla itsellään ei todellakaan ole mitään asiaa valtionjohtoon, koska ei ikinä voi tietää, että mitä hän saa päähänsä tehdä asemaan kuuluvalla vallalla.
En liitä tähän esimerkkejä Halla-ahon tavanomaisista nettiaktiviteeteistä; etsikää niitä itse, jos aihe kiinnostaa tai ette sitä vielä julkisten lähteiden kautta tiedä. Epäilemättä hän luulee näin toimiessaan olevansa suoraan kansaan vetoava nettipoliitikko, konsensuksen rikkoja ja muutenkin uuden ajan toimija, mutta se on pelkkä veruke.
Tulee jänkkäämään Facebook-seinälle, jos hänen nimensä mainitaan edes ohimennen; eikä älyä lopettaa puhuttuaan kerran puolestaan. Jussi Halla-aho on oppositiojohtaja, jota tulisi voida ajatella mahdollisena pääministerinä, mutta henkilökohtaisesti minun on juuri nyt vaikea olla nauramatta koko mielikuvalle.
Hänen osoittamansa käyttäytyminen sopii jollekin pahasti marginalisoituneelle akateemisen pätkätyökurjalliston pahnanpohjimmaiselle, jonka elämässä varmaa on vain ettei asianomainen saa koskaan virkaa mistään. Tai politiikassa sellaisille hallituskelvottomille ja traagisille hahmoille, jotka pyrkivät voimatta ikinä päästä.
Kulttuurisodan, identiteettipolitiikan ja versioituvan totuuden Suomessa Jussi Halla-ahosta olisi voinut tulla jotain suurta; kunnes hän osoittautui todellisessa maailmassa selviytymättömäksi ressukaksi, jolle internet on New Yorkin legendaarisen Studio 54:n kaltainen paratiisi missä kaikensortin eläjät voivat keksiä itsensä uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.