Tarpeettomia keskusteluja

Minäkeskeiset ja tottelemisintoutuneet ihmiset ovat yhtä arvokkaita kuin muutkin; tuon itsestäänselvyyden kirjoittaminen ei silti ole helppoa, koska samat myös koettelevat koviten periaatteen kestävyyttä omalla käyttäytymisellään. En väitä olevani tässä suhteessa pyhimys; se on ihanne, josta olen kaukana. 

Näillä tyypeillä on joku jatkuvasti toistettu läppä; he puhuvat keskusteluista, joissa yritetään keksiä pyörä uudestaan. Eivät kuulemma kestä niitä. Minäkeskeiset väittänevät pokkana keksineensä pyörän ja tottelemisintoutuneet käyvät heti pomottamaan toisten omistusta, ajoa sekä liikennesääntöjäkin? Hahhahaa.

Pitää kuitenkin olla rohkeutta keksiä pyörä uudestaan, jos pyörä on vino eikä kulje; tai epäkesko, jolla ajaminen on maksimaalisen epämukavaa. Tuleeko siis esimerkiksi valmiuslain sananmuotoa tiukentaa, jotta sen käyttöönottoasetuksia ei annettaisi niin sanoaksemme tuosta vaan ja ne eivät myöskään olisi voimassa liian pitkään?

"Pitää olla rohkeutta keksiä pyörä uudestaan, jos se ei kulje tai ajaminen on epämukavaa."

Ei välttämättä. Minusta tasavaltaamme kuraa kaikkein pahiten nyt valtiollisen vallan kolmijaon toimimattomuus. Siksi mahdollisen hallituksen teoreettiseen poliittiseen tarkoituksenmukaisuuteen perustuvan pyrkimyksen hävittää demokratia tulisi kaatua eduskunnassa. Jos se vastoin odotuksia läpäisisi tämän esteen, tuomiovalta toimisi.

Vai toimisiko sittenkään? Minä en näe sadan vuoden edistystä kaksisenakaan, jos valtion sääntöjen(huom. tah. pilk.) kansalaisten perusoikeuksia käsitelleiden pykälien täydellinen sivuuttaminen oikeuskäytännössä on nyt muuttunut niiden pohjalta tehtyjen väitteiden ja perustelujen kirjaamiseen ennen hylkäämistään sellaisenaan.

Maassa on ne, jotka haluavat perustuslakituomioistuimen; viitaten epäilemättä tällä kertaa siihen, että tämähän se vasta oiva apu puutteeseen olisikin. Ei välttämättä. Tuomioistuimelta edellytettäisiin räväkkää täytäntöönpanokieltoa, turvaamistointa tai miksi ikinä sitä sitten sanottaisiinkin, jotta asia edes ehdittäisiin tutkia.

"Minusta tasavaltaamme kuraa pahiten valtiollisen vallan kolmijaon toimimattomuus."

En kuuluta tuomioistuinlaitoksen politisoimista; kirjoittaessani kuitenkin ilvehdin epäkunnioittavasti sille vetelehtävälle, prosessin muodollisuuksia palvovalle ja tekopuolueettomuudelle vaikuttavalle tavalle mistä tuomiovaltamme on kuuluisa. Missä väitetyt perusoikeudet näkyvät; onko kukaan koskaan voittanut niillä juttunsa?

Huonosti asiat eivät ole. Ikävä valtiovarainministeri 90-luvulla jäi tilittelemään päiväkirjalleen ja eduskunnan perustuslakivaliokunta on meidän ajassamme täyttänyt tehtävänsä mallikkaasti puolustaen perustuslainmukaisuutta. Enpä olisi uskonut mokomasta poliitikkojen miehittämästä piilotuomioistuimesta!

Katsotaanko asiaa vaikkapa näin. Onko yleisen tuomioistuimen tiloissa turvatarkastusta suorittavalla vartijalla oikeus pidättäytyä koko nimensä sanomisesta, jos sitä kysytään? Hän ei voi käyttää vähäistä julkista valtaa nimettömänä, mutta pyyntö on voitu esittää epäasiallisesti tai vilpillisessä mielessä.

"Missä väitetyt perusoikeudet näkyvät; onko kukaan koskaan voittanut niillä juttunsa?"

Onko unohtunut, että vallankäyttötilanne on lähtökohtaisesti aina ristiriita? Yksi saa, toinen jää ilman. Kaikki eivät siihen tyydy; osalle myös riiteleminen, julkisuus ja maksimaalinen paisuttelu täysin toiseen olomuotoon on oikeudentavoittelun itsensä ohittava pääasia. Ilmiö on olemassa todellisessa elämässä.

Tätä on valtanäkökulma käytännössä. Vartija munasi itsensä sanomalla etunimensä; siinä meni uskottavuus, mikä myös samalla hävitti eron oikeusturvakeinon toteutumisen ja tehtävän suorittamisen välillä. Tuli moitteita laillisuusvalvojata, syystäkin. Ehkäpä siinä myös paljastui syy ammatin yhteiskunnalliseen asemaan?

Toisinaan puhe vähäisestä julkisesta vallasta on kerrassaan irvokasta. Ihmisiä niin sanotusti ajetaan ulos, koska he syyllistyivät ”turhaan keskusteluun” päätöksen tekijän kanssa. Turvayrityksessä piti myös olla vastaava hoitaja, joka käsittelee moiseen hallintopäätökseen kohdistuvat laillisuusvalitukset; vaan mistä senkään huomaa?

"Toisinaan puhe vähäisestä julkisesta vallasta on kerrassaan irvokasta."

Vähän niinkuin muuankin yliopistollisen keskussairaalan tietokonetta keskellä yötä käyttänyt. Olihan asialla joku pelkkä nuoruusvuosieni nimituttu, josta on tullut päivystävä ruumiskärräri-putkanavaintenkantaja….Eikä koulutettu mutta utelias ihminen, joka luuli löytäneensä eksoottisen infektion potilaan blogin? Googlesta. Älä nyt viitsi!

Poliisikin heiluu nykyään lähes joka paikassa punaisella perunaleimasimella, jossa lukee SALAINEN. Tämä alkoi jokseenkin samoja aikoja, kun asianosaisetkaan eivät enää lähtökohtaisesti saaneet pöytäkirjoja, joissa luki kaikkien henkilötunnusten loppuosat ja osoitteet turvakielloista sekä puhelinnnumerot salaisuudesta piittaamatta.

Uutista ne eivät halunneet antaa; ei näet voitu sallia syntyvän tilanne, jossa merkittävää julkista valtaa käyttävä poliisi olisi yht’äkkiä ollutkin velvollinen palvelemaan yleisöä laadukkaasti ja juuri sen pyytämällä tavalla. Epäilemättä tietoja lipsahtaa vast’edeskin eteenpäin, jos vain asiakaskohtaaminen on ollut kohdallaan.

"Poliisi olisi yht’äkkiä ollut velvollinen palvelemaan yleisöä laadukkaasti ja juuri sen pyytämällä tavalla."

Näin minä epäilen, koska kiitos päällikkövaltaisen linjaorganisaation; totuus ei koskaan selvinnyt. Sellaisen sisäänrakennettu ominaisuus on lähtökohtainen kaiken oma-aloitteisuuden välttely ja vallan tai sen olemisen kuvitelman suojelu. Siispä, medialle puhuminen on kovin vaikeaa; näyttääpä lopputulos kuinka koomiselta tahansa.

On näitä virkavastuusta vinkuvia pikkunapoleoneja oma osansa toki kaikissa muissakin viranomaisissa, mutta poliisissa heillä on valitettavasti eniten suoraa ja tuntuvaa valtaa. Vaikket viranomaisvastainen olisikaan; ymmärrä, että sinulla ei ole oikeutta olettaa saavasi parhaan tai aina edes siedettävän ihmisen hoitamaan asiaasi.

Sellainen on ihmisen luonto. Kanssaihminen nauraa sinulle, kun olet vaikeuksissa, mutta on silti seuraavaksi valmis odottamaan apua kaverilleen, jolla on vaikeaa. Kaverille tuli omaan tekemiseen perustuva konflikti; sitä päin mentiin yksinään ja nyt soitellaan tiedoksianto kädessä tunteet pinnassa instanssiin mihin ei kuuluisi.