Vartijan ja järjestyksenvalvojan yhteiskunnallinen asema

Tänä korona-aikana ruuduntöllötystä riittää, joten tuli ilmeisesti vahingossa tehtyä muuan menneitä mieleen palauttanut googlehaku. Mistä se taas johtuikaan, että kuka hyvänsä vartijan tai järjestyksenvalvojan työssään näkevä luulee heti tietävänsä kaiken heistä? Siinäpä blogitekstin itu.

Pohdin aihetta jatkuvan ylämäkeen polkemisen tai jo ennalta hävityn taistelun kautta; kuvaisin näin nuoruudenammattini harjoittajien yhteiskunnallista asemaa. Kuinka mikään ei olisi auttanut; vaikka olisi tehnyt parhaansa ja ylikin, olisi kaikki ollut nollassa jo seuraavana aamuna tai viimeistään jonkun tietyn staran poistuessa näyttämöltä.

Sitten asia ajankohtaistui; näin Facebookin uutisvirrassa jutun tutkimuksesta, joka kumosi väitteet köyhien ja työväenluokkaisten ylenmääräisestä rasistisuudesta. Uuninpankkopoikakin bloggasi köyhyyden stereotypioista yhteiskunnassamme. Niihin keskusteluihin minulla oli sanomista vain yksi ainoa sana; luokkayhteiskunta.

"Niihin keskusteluihin minulla oli sanomista vain yksi ainoa sana; luokkayhteiskunta."

Vähänvaille 40 vuotta sitten istuin peruskoulun ala-asteen luokassa, jossa keskusteltiin luokanopettajan ohjaamana toiveammateista. Muuan tytöistä ilmoitti haluavansa olla kaupan myyjä ja harrastaa telinevoimistelua. Mieleeni jäi tuon itse opettajaksi alkaneen opettajien lapsen ivallinen naamailme, kun hän puhui palkoista.

Opettajan tietojen mukaan myyjillä oli huonot palkat. Ehkä se perustui itsekoettuun todellisuuteen jonkin suuren pyhän aikaisena kiireapuna, ehkä ei. Siitä pääsemme luokkayhteiskunnan todellisuuden alkeisiin; kaikki mitataan rahalla. Ihmisyyskin. Pieneen palkkaan liittyvä vähättely koskee nimittäin turva-alaakin.

Vaikka turvallisuusalalla työskentelevä ihminen olisi yksilönä kuinka hyväsydäminen, vilpitön, avulias ja ammattitaitoinen tahansa; hänetkin halutaan lyödä littanaksi. Yksilöllisyys, onni, vapaus sekä itsensätoteuttaminen ovat luokkayhteiskunnassa varatut vain rikkaille. Sitä ei työmies ole koskaan.

"Pieneen palkkaan liittyvä vähättely koskee nimittäin turva-alaakin."

Jopa henkinen vapaus, ajatukset tai ilo omasta osaamisestakin halutaan viedä, jos niitä ei voi hyödyntää voitontavoittelussa; eikä käyttää orjuuttamaan työläistä itseään tai viedä hänen vähät rahansa. Ei saisi elää hyvin oloissa missä on; siksi sortajat ja kätyrinsä takertuvat turva-alalla olijan palkkojen pienuuteen.

Ne harjoittavat tuhoisaa logiikkaa, jossa vähän saaneen täytyy muka olla mitättömyys eikä voi koskaan paremmaksi tullakaan. Usea muukin palvelualojen suorittavan tason duunari on kuullut tämän:”Älä sinä siinä palkastasi valita, kun itse olet ammattisi valinnut.” Kyvytkö määräävät mitä kustakin tulee? Hahahaahaa.

Sitten tulee työnsisältö. Välillä tosiaan naurattaa tärviön porteille asti, kun ajattelee mitä kaikkea maailmallisesti voidaankaan ymmärtää termillä turvayritys. Kuinka näihin kuolemanpartioihin, työelämän vakoilijoihin sekä tiesmihin hämäriin yksityispoliiseihin verrattuna Suomessa ollaan kuin toisessa maailmassa. Aivan kaikessa.

"Kyvytkö määräävät mitä kustakin tulee? Hahahaahaa."

Suomen turva-ala on luotettava, itsesäätelevä, ammattitaitoinen sekä monipuolinen. Yksinkertainen tai haukkujasta suorastaan köyhä työnsisältö on pinnallinen osatotuus, joka elää vain niin kauan kuin mitään ei tapahdu. Kun kauniisti sanottuna erityistilanne alkaa, kaikentietävät ketkätahansa alkavat kännykkäfilmata tai pakenevat paikalta.

Siksi viidennekseen, jos he tosiaan osaisivat sammuttaa, sulkea, lukita, avata, kytkeä päälle ja pois sekä eivät ennenkaikkea olisi kieroja, herkkäuskoisia tai pelkureita; vähänpä olisi turva-alalla väkeä. Paikalla oltaisiin vain erityiskohteissa ja muuten se olisi ehkä yksi auto per Joensuun kokoinen kaupunki, minkä miehistö päivystäisi kotona.

Koulutukseenkin vedotaan, mutta aina pelkkänä vähättelykeinona; eika sitä aiotakaan parantaa. Ei liioin tiedetä paljonko tuloksena syntyvälle superihmiselle maksettaisiin palkkaa, mitkä hänen valtuutensa olisivat tai tekisikö hän enää ylipäätään jotain työkseen. Mikähän oli oma koulutuksesi ja paljonko tienaat itse?

"Koulutukseenkin vedotaan, mutta pelkkänä vähättelykeinona; eikä sitä aiotakaan parantaa."

Olen minä nimittäin niin huvittunut, kun vartijasta tai järjestyksenvalvojasta puhuttaessa yht’äkkiä kuka hyvänsä keskiluokkapelle luulee tietävänsä kaiken heidän oikeudellisesta asemastaankin. Oikeustietoa, oikeudellisia aineita tai oikeustiedettä ei ole välttämättä opiskeltu kuin pari minuuttia netissä ennenkuin jo sauhutaan täysillä.

Siksi yhdeksännekseen; niiltähän puuttuvat jopa yhteiskunnan rakenteen ja toiminnan perustiedotkin. Vartijanko pitäisi omistaan maksaa toisesta suorittavasta työntekijästä tai ambulanssimallin potilastuolista, jottei katsojan tarvitsisi muka järkyttyä, kun jalatonta ja tiedotonta viedään mahdollistaen kaikkien häiriöttömän arjen jatkuminen?

Näinhän se luokkayhteiskunta toimii, mutta kun eräät eivät enää näy ymmärtävän kuinka hyvin heidän on; ja miten ylimielisyydenosoituksetkin tulisi täten älytä rajata sopivaan aikaan sekä paikkaan. Muuten saattaa tulla tyhmyyksissään yliastuneeksi luokkaetuoikeutensa ja saada sen nöyryytyksen kuin mitä ilmeisimmin ansaitsikin.

"Ylimielisyyskin tulisi älytä rajata. Muuten saa ansaitun nöyryytyksen."

Niin. Kaikkihan ne luulevat sääntöjen koskevan aina vain toisia ihmisiä; ei heitä itsejään. He ovat erikoistapauksia, joiden loukkaantumattomuuden tähden todetkin munaukset selitellään olemattomiin ellei niitä voida kääntää vartijan tai järjestyksenvalvojan syyksi. Että jos pääoma muka on olemassa, niin he itse omistavat senkin.

Ei sitä tosiaan vailla omakohtaista kokemusta oleva uskokaan, että kuinka pitkälle ylä-tai keskiluokan luokkaetuoikeus voi riittää turva-alan ihmistä vastaan. Tai miten pitkälle silkka kurjallistoon kuuluva reppanakin voi tänään ratsastaa sosiaalisen median tarjoamalla nopealla, arvaamattomalla ja suhteettomalla yleisöjulkisuudella.

Niinpäniin; eletäänhän edelleenkin epäoikeudenmukaisessa ja arvaamattomassa maailmassa, jossa on todellakin syytä osata totella sekä ymmärtää ylä- ja alakäsitteitä.