Turtolan Citymarketin puukotus

Kiivaana käyvä uutispäivä saattaa antaa aihetta sanoa useammastakin asiasta kerrallaan, mutta mitä sen on väliä, jos tavukaan ei mene perille? Kun ei yksinkertaisesti osata tai haluta suhtautua turvallisuuteen asiallisena asiana; ollaan jatkuvasti sotkemassa se omaan mielihyvään, voitontavoitteluun tai apumiestyöhön.

Pelkuri yllyttää kieroa vaatimaan osaamatonta leikkimään turvallisuutta

(Kuva: Jari Kähkönen) Vuosikymmeniä
sitten tämä toimisto oli ollut rakennus-
työmaa ja silloin lämpöpatteriin unohtui
roikkumaan tarkastusavain, jota vartio-
kellossa kietämällä kontrolloitiin vartijan
kierrosten tekemistä.

Jatketaan toissapäiväistä juttua kovista tilanteista, mutta käännetään näkökulma paikalla olevasta sinne hälytettävään vartijaan. Onnistumiselle tieto on kaikkein tärkeintä, mutta valitettavan usein sitä ei ole tai se on sekä myöhässä että väärää. Siinäpä sitä sitten ollaan. Joskus edessä onkin moninkertaisesti pahapaha paikka.

Mitä tapahtuisi tosipaikassa?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvausrekvisiittapatukan
rannelenkki on paracordista, joten tempaisu tällä
voisi kirveltää lyöjääkin. Ellei ole käsineet käsissä.

Vartiointi on jo kauan sitten muuttunut turvallisuuspalveluksi, joka tarkoittaa pääosin mielihyvän tuottamista sitä ostaneelle. Sitäkin mietin taannoin, kun ajoin kaupunkiin; ostoskeitaaseen, jossa vartija päivysti eli jutteli myyjien kanssa. Mitä tapahtuisikaan, jos suorite muuttuu totiseksi keskellä kirkasta päivää arkena kuten Espoossa kävi?

Hätäkeskuspäivystäjän uusi rooli ja asema eivät ole todellisia

(Kuva: Jari Kähkönen) Pakollinen pelastusajoneuvon kuva, joka liittyy
aiheeseen mitenkuten.

Kun olin nuori mies, itse itseään AHK:n tädeiksi kutsuneet huikkailivat VHF-paloradiolla pikaruoka- ja tupakkatilauksia. Järjestelmän sisällä heitä ei pidetty yhtään minään; ei, vaikka virallisen puheen aikana saattoi hetken luulla muuta, kun organisaatiokartta vilahti ja kuultiin sotaisia sanoja kuten esimerkiksi ”tiedustelu”.

Piruparat al-Holin leirillä ja epäinhimillisen kohtelun kierre

Tämänkertaisten avuntarvitsijoiden kohtelu on vain osa kierrettä, joka on nähty niin monta kertaa ennenkin; esimerkiksi siinä kuinka Kainuun Juntusrannan asukkaita ja saksalaisten mukaan lähteneitä kohdeltiin aikanaan. Apuun menossa hidasteltiin, kotona seurasi leiritys ja kurinpalautus; myöskin, kaikkia keitä vain voitiin, rangaistiin.

Keskusta ei ole työväenpuolue, eivätkä ole Perussuomalaisetkaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Loistavaa polkua ei saa katkaista; siitä ei saa edes
puhua pahaa, tätä on Keskustan politiikka Sanna Marinin hallituksessa.

Maailmamme jakautuu jokseenkin suhteettoman epätasaisesti omistaviin ja omistamattomiin. Moni luulee olevansa ensinmainittuja, koska haaveilee, ostaa ja ennenkaikkea äänestää itseään paremmaksi. Todellisuudessa sellaisen rahat ovat vain lykättyä velkaa ja niin sanotut omistuksetkin pelkkä rasite. Virhetikki, myönnä pois!

Ketkä joukossasi marssivat

Ketkä joukossasi marssivat; lauseen voi päättää niin pisteellä kuin kysymysmerkilläkin, sillä toiminnan sanottu ja käytännössä osoitettu tarkoitus voivat todellakin erota toisistaan merkittävästi. Mikään poliittinen toimija ei yksinkertaisesti voi sallia riveissään syrjintää, vihaa tai demokratianhalveksuntaa.

Ilmalan laukauksista itsenäisyysviikon paukkuun

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei voi saada samaan aikaan sopimusyhteiskunnan
vakautta ja tehdä mitä itseä huvittaa.

Ei Antti Rinne ollut työväenehtoisen maailman puolella, jos se pitää päättää yksin siitä kuinka hän toimi Postin lakossa. ”Ilmalan laukaukset” johtivat koreasti harhaan itse asiasta, millä taas Kokoomus ja Keskusta pelasivat menestyksekkäästi. Viis vakaudesta, yhteiskuntarauhasta tai hallituksen toimintakyvystä.

Menneiden muistelua

Kuva: Jari Kähkönen

Muistelen nyt hieman vanhoja, koska eilen osallistuin Rysky Riiheläisen FB-seinällä keskusteluun, jonka alustukseksi oli jaettu kuva Tiina Keskimäen twiitistä. Tämä toivotti epäonnea Jessikka Aron raskaudelle ja mainosti kuinka olisi kohta kuultavana suljettujen ovien takana pidettävässä käräjäoikeuden istunnossa. Hoh-hoh. Johan oli!

Tää on viimeinen taisto?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tänä syksynä on nähty
selkeämmin kuin koskaan 25 vuoteen, että
työrauha on enää korkeintaan nimensä
arvoinen; jos senkään.

Uusliberalismin aateperintö oli kolmiosainen; 1. työmarkkinoiden uusjako, 2. yksityistäminen ja säätelynpurku ja 3. sosiaaliturvan romutus. Mikäli siis yhä löytyy höpsöliinejä, jotka eivät tätä tienneet. Tästä työläisten, hyvinvointivaltion, keskiluokan ja köyhien vastaisesta sodasta on pohjimmiltaan kyse Postin lakossa.

Puuttuuko ymmärrys, kuunteleminen vai ihmisarvo?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei olla
enää suljettu kuriyhteiskunta.

Ajassamme aivan liian monella on tarve pakottaa muut elämään ehdoillaan tai mielensä mukaan. Kaikkien pitäisi kuunnella ja ymmärtää heti kaikki. Paitsi ehkä omasta mielestään erikoistapaukset, jotka asettuvat kaikkien sääntöjen yläpuolle, sekä tekevät muutenkin vain mitä itseään huvittaa.

Paineistaminen – mikä ihana tekosyy

(kuva: Jari Kähkönen)

Maanantain kauppakeikan yhteydessä poikkesin kirjastoon, jossa luin Helsingin Sanomien paperilehdestä järjestyksenvalvojien lupien väitettyä peruuttamattomuutta käsittelevän jutun. Niin aihe kuin toteutuskin tympäisevät minua, mutta kirjoitan nyt silti samassa yhteydessä puolitahattomasti sivuseikkana esiinnousseesta asiasta.

Armeija ei myönnä mitään eikä pyydä anteeksi

Yhä harvempi vaihtaa armeijan reservistä siviilipalvelukseen – Reserviläiskirjeen aiheuttama tilastopiikki näyttää jääneen taakse, otsikoi Sunnuntaisuomalainen Maarit Vaaherkummun jutun Karjalaisessa lokakuussa. Kuule; sinulla voi olla näkökulma, mutta jos perusteet siihen puuttuvat, olet vain asenteellinen.

Uusliberalismi on kuollut

(Kuva: Jari Kähkönen) Uusliberalismissa jokainen on oman onnensa seppä.
Vai miten se nyt oikein menikään?

Talousneroa esittävä B-julkkis Björn Wahlroos ilmaantuu aika ajoin yleisön eteen rakastamaan itseään julkisesti. Tuolloin hän  pääosin önähtelee käsittämättömiä, mutta silti ulostulo julkaistaan laajasti kuin se olisi asiallistakin asiaa. Olen pahoillani; Ayn Rand oli pelkkä huonoa fantasiaa suoltanut kioskikirjailija ja uusliberalismi on kuollut.

Avohoito-osastosta kylähullulaatikkoon

Tiesittekö, että muinoin ammattikynämiehet sanoivat painetun lehden yleisönosastoa avohoito-osastoksi? Se on tänään yhä enenevässä määrin korvautunut mediatalon verkkopalveluista muodostuvalla kylähullulaatikolla; voitontavoittelijat tekevät arvostelukyvyttömistä ilmaista ajankulua sekä viihdettä.