Armeija ei myönnä mitään eikä pyydä anteeksi

Yhä harvempi vaihtaa armeijan reservistä siviilipalvelukseen – Reserviläiskirjeen aiheuttama tilastopiikki näyttää jääneen taakse, otsikoi Sunnuntaisuomalainen Maarit Vaaherkummun jutun Karjalaisessa lokakuussa. Kuule; sinulla voi olla näkökulma, mutta jos perusteet siihen puuttuvat, olet vain asenteellinen.

Uusliberalismi on kuollut

(Kuva: Jari Kähkönen) Uusliberalismissa jokainen on oman onnensa seppä.
Vai miten se nyt oikein menikään?

Talousneroa esittävä B-julkkis Björn Wahlroos ilmaantuu aika ajoin yleisön eteen rakastamaan itseään julkisesti. Tuolloin hän  pääosin önähtelee käsittämättömiä, mutta silti ulostulo julkaistaan laajasti kuin se olisi asiallistakin asiaa. Olen pahoillani; Ayn Rand oli pelkkä huonoa fantasiaa suoltanut kioskikirjailija ja uusliberalismi on kuollut.

Avohoito-osastosta kylähullulaatikkoon

Tiesittekö, että muinoin ammattikynämiehet sanoivat painetun lehden yleisönosastoa avohoito-osastoksi? Se on tänään yhä enenevässä määrin korvautunut mediatalon verkkopalveluista muodostuvalla kylähullulaatikolla; voitontavoittelijat tekevät arvostelukyvyttömistä ilmaista ajankulua sekä viihdettä.

Yhteistupakokeilu on tyhjänpäiväisyys

(Kuva: Jari Kähkönen) Armeijan oikeuskäsitys
havainnollistettuna. Kuinka toisen maailman-
sodan sotilas olisi voinut saada oikeutta sota-
poliisi 239:ää vastaan, kun hänet yksilöivä
kilpinumero oli stanssattu vain kääntöpuolelle?
Maksimaalisen huonosti näkyvänä.

”Mitä mieltä sinä olet varusmiesten yhteistuvista?” kysyi Ukrin puheenjohtaja Kanerva Vaakanainen minulta, kun kohtasimme Arttelin eteisessä syyskokouksen edeltä. Kun en heti siihen hetkeen saattanut tyhjentävää vastausta sanoa, poimin kysymyksen ylös muistivihkoon ja kirjoitin tämän blogimerkinnän.

Poliisivastainen

(Kuva: Jari Kähkönen) Edellisen tasavuosipäivän aikaan tein
tälläisen kuvan; Ilta-Sanomien Historia-liite asettuna aitoon
Kansanarmeijan upseerisalkkuun.

Siitähän tuli tänävuonna tasan kolmekymppiä, kun Berliinin muuri murtui ja Harppi-Saksan tonttiinmeno alkoi; eikömitä? Johan on kumma, että ”poliisivastaisuus” on tässä ja nyt käypä mielipiteenvaihdannan käsite; eihän Suomi ole DeeDeeÄr, jossa Stasi jahtasi valtionvastaisia. Eihän!?

Älä aikaile, varustaudu oikein ja varmista että tiimi toimii

(Kuva: Jari Kähkönen)

Itä-Suomen poliisi tiedottaa kahdesta järjestyksenvalvojaan kohdistuneesta pahoinpitelystä menneenä viikonloppuna Pohjois-Karjalassa. Määrä on poikkeuksellinen ja sitäpaitsi tapaukset ovat jokseenkin liian samankaltaisia, jotta asian voisi vain antaa kulkeutua unohduksiin uutisvirrassa.

Pois sopeutumisesta ja pakosta, kohti omaa yksilöllistä elämäntarinaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Joillain toisilla oli nuoruuden savotat; minulla oli
nuoruudessani helyrasia. Elämänkaarivalokuva se on siis tämäkin.

Onko jokaiselle oma paikka tässä maailmassa, että olisi peräti ”leimattu” johonkin? Minun korvaani se kuulostaa kohtaloapalvovalta limbolta, jonka sanoja pakenee päättämättömyyttään tai selittelee elettyä elämää. Ei pitäisi; teit niinkuin oikeaksi tiesit tai parhaaksi katsoit, useimmiten alemmuudentuntoinen häpeily on ihan turhaa.

Keskustelu jatkuu

Minun piti vastaamani täällä käytävään keskusteluun, jossa joku kenen sigu on T.S. kommentoi jakamaani blogin linkkiä+otsikkoa+introa, mutta ensin postaukseen ei löytynyt vastauspainiketta ja sitten uutena kommenttina alimmaksi kirjoitettu ei lähde mihinkään, koska ruutuun tulee punaisella "virhe viestin lähettämisessä".

Rimaa hipoen meni, poliisi

(Kuva: Jari Kähkönen) Poliisi suorittaa perustehtävää, joka on vähemmän
kiireellinen kuin joukkojenhallinta mielenosoituksessa.

Keskustelu jatkuu täällä

Suomessa poliisia väitetään ammattitaitoiseksi, luullaan luotettavaksi ja kuvitellaan eettiseksi. Valitettavasti Kampin Narinkkatorin kurdimielenosoitus näytti, että ammattitaito heilui pahemman kerran, mutta onneksi sentään luotettavuudessa tai eettisyydessä ei ollut suurempaa vikaa. Eihän? Parantamisen varaa löytyy.

Tampereentien Prisman keikka oli uuden ajan alku

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvassa näkyvät Kilon poliisin valot joskus illalla kauan
sitten, koska vangitun kotipaikka oli Espoo.

STT ja Lännen media kertovat, että elokuussa 2002 tapahtuneen Turun Tampereentien Prisman arvokuljetusryöstöyrityksen yksi epäilty on vangittu. Aikanaan keikka oli ennennäkemätön ulkomaanuutuus, joka rikkoi pysyvästi päähänpinttymän ”ettei Suomessa ryöstetä arvokuljetuksia”.

Turvallisuus on jännitteinen rajapinta

(Kuva: Jari Kähkönen)

MV-jutun hovikäsittelyn oheissirkus ja Narinkkatorin kurdimielenosoituksen jälkipyykki saavat kysymään, että mitä tarkoitetaan, kun sanotaan turvallisuus. Voiko näin perustavaa laatua olevasta käsitteestä olla erimielisyyttä ja mitä se merkitsee yhteiskunnalle kokonaisuutena? Jospa yhteisymmärrystä ei voi saavuttaakaan, vaan enin mitä voi toivoa on epämukavan varautunut rinnakkaiselo?

Ihmisarvo meni rikki ja maailmankuva lensi pellolle?

Tjaa-a, mitähän Yle Joensuun Anton Rinta-Joupin päästöistä(1,2,3) sanoisi? Ovat ne nimittäin niin heikosti faktoihin tukeutuvaa äärinäkemyksellistä olemattomien ongelmien puolipilkallista liputtelua, että kuinka ihmeessä julkisen palvelun median uutisissa voi tuollaista julkaista. Moniäänisyys ja -puolisuus ovat hyve, mutta rajansa niilläkin.

Videopelleily oli oikeasti kriisitilanne

Sattumanvarainen entinen pääkäsittelysali oikeustalossa, jota ei enää
ole. Istuttiin juttua, joka on jo kauan sitten ratkaistu lopullisesti.

Lakataanko teeskentelemästä? MV-jutun eilisen hovikäsittelypäivän videopelleilyssä oli kyse vain häirintä- tai nolaamisyrityksestä ja pyrkimyksestä tehdä mahdollisesta onnistuneestakin esiintymisestä oma tallenne ties mihin käyttötarkoitukseen. Normaalijournalistisissa medioissa esiintyminen oli ihan silkka sattuma.

Häiritsevän markkinalogiikan paikallislehdet

(Kuva: Jari Kähkönen) Uutiset eivät odota eivätkä katso tapahtumapaikkaansa.

Paikallislehti oli menneessä pääsääntöisesti joko yksittäisen visionäärin leiskaus tai 1960-luvun tunkkaisen kotiseutuhengen ilmaus, mutta pohjoiskarjalaisittain tuttuja Laakkosen rahankaatotorvia niistä on tullut vasta paljon myöhemmin. Eikä nykytilannekaan voi kovin paha olla, jos kerran tuote yhä tekee kauppansa.

Sanohan, että mitä sinä sillä porrastuksellasi oikein tarkoitat?

(Kuva: Jari Kähkönen) Alkaa löytyä ”töitä”; ikäviä, likaisia, vaarallisia, ras-
kaita ja epämukavaan aikaan tehtäviä kurjia hommia, joissa työehdot sekä
palkka ovat vain työnantajan mielestä kohdallaan. Tämä on mustavalko-
kauden paperinen arkistokuva, jonka skannasin ja tarkoituksella kuva-
käsittelin huomiotaherättävän näköiseksi.

Koetan kirjoittaa tämän kappaleeen mahdollisimman yksinkertaisesti. Tiedän, että kovin monen on vaikea samaistua työtä vailla oleviin kanssaihmisiinsä, koska eivät ymmärrä työttömyyden perusasioitakaan. Olemattoman työpaikan hakemisen teeskentely on pelleilyä. Sellaisen saamattajääminen ei ole kenenkään vika. Tajusitko?