Ihmisarvo meni rikki ja maailmankuva lensi pellolle?

Tjaa-a, mitähän Yle Joensuun Anton Rinta-Joupin päästöistä(1,2,3) sanoisi? Ovat ne nimittäin niin heikosti faktoihin tukeutuvaa äärinäkemyksellistä olemattomien ongelmien puolipilkallista liputtelua, että kuinka ihmeessä julkisen palvelun median uutisissa voi tuollaista julkaista. Moniäänisyys ja -puolisuus ovat hyve, mutta rajansa niilläkin.

Videopelleily oli oikeasti kriisitilanne

Sattumanvarainen entinen pääkäsittelysali oikeustalossa, jota ei enää
ole. Istuttiin juttua, joka on jo kauan sitten ratkaistu lopullisesti.

Lakataanko teeskentelemästä? MV-jutun eilisen hovikäsittelypäivän videopelleilyssä oli kyse vain häirintä- tai nolaamisyrityksestä ja pyrkimyksestä tehdä mahdollisesta onnistuneestakin esiintymisestä oma tallenne ties mihin käyttötarkoitukseen. Normaalijournalistisissa medioissa esiintyminen oli ihan silkka sattuma.

Häiritsevän markkinalogiikan paikallislehdet

(Kuva: Jari Kähkönen) Uutiset eivät odota eivätkä katso tapahtumapaikkaansa.

Paikallislehti oli menneessä pääsääntöisesti joko yksittäisen visionäärin leiskaus tai 1960-luvun tunkkaisen kotiseutuhengen ilmaus, mutta pohjoiskarjalaisittain tuttuja Laakkosen rahankaatotorvia niistä on tullut vasta paljon myöhemmin. Eikä nykytilannekaan voi kovin paha olla, jos kerran tuote yhä tekee kauppansa.

Sanohan, että mitä sinä sillä porrastuksellasi oikein tarkoitat?

(Kuva: Jari Kähkönen) Alkaa löytyä ”töitä”; ikäviä, likaisia, vaarallisia, ras-
kaita ja epämukavaan aikaan tehtäviä kurjia hommia, joissa työehdot sekä
palkka ovat vain työnantajan mielestä kohdallaan. Tämä on mustavalko-
kauden paperinen arkistokuva, jonka skannasin ja tarkoituksella kuva-
käsittelin huomiotaherättävän näköiseksi.

Koetan kirjoittaa tämän kappaleeen mahdollisimman yksinkertaisesti. Tiedän, että kovin monen on vaikea samaistua työtä vailla oleviin kanssaihmisiinsä, koska eivät ymmärrä työttömyyden perusasioitakaan. Olemattoman työpaikan hakemisen teeskentely on pelleilyä. Sellaisen saamattajääminen ei ole kenenkään vika. Tajusitko?

Oikein ajatteleminen on turvallisuuden ydin

(Kuva: Jari Kähkönen) Eräs näkemys järjestyksenvalvonnan toteuttamisesta
suuren maailman vilkkaalla liikenneasemalla. Kuvattu vuosia sitten.

Kontiolahden niin kutsutulla linja-autoasemalla on alettu havaita enemmän lukittuja polkupyöriä; hyvähyvä. Kaikki ei kuitenkaan ole vielä kunnossa, koska väärin ajatteleva tai todellisuudenkieltäjä ei voi ikinä saavuttaa turvallisuutta. Siispä, ettei kävisi vanhanaikaisesti; on sanottava pari sanaa änkyröinnistä, haikailusta ja juoruilusta.

Räkäpäät roikavat – armeijan turvallisuustoiminta ontuu

(Kuva: Jari Kähkönen) Toisen maailmansodan aikainen sotilaspoliisitunnus eli kilpi.

Yle uutisoi tänään, että männäpyhänä Ruska 19 -harjoituksessa oli hämmennytty. Tai siis lähinnä koeteltu onneaan jossain puuttuvan liikkumisrajoituksen ja avuttoman suojaustoiminnan välissä; sitten levitellään somessa naurettavia höpöhöpöjuttuja, jotta kaikki menisi yksin armeijan syyksi. No, olihan silläkin osuutensa hässäkkään.

S-ryhmältä uusi vaan ei välttämättä parempi veto turvamyyjäksi

Video: Duunitori/Youtube

Tälläinen sattui silmiin tänään. Video antaa aiheen palata uudemman kerran turvamyyjyyden uusimpaan pääkaupunkiseutuiseen olomuotoon, jota tavataan erityisesti HOK-Elannossa. Olemme nähtävästi tähän asti eläneet tietämättömyydessä tai markkinointiviestinnällinen sumu silmissä; on puhuttu kaikesta paitsi olennaisesta.

Armeija kaivaa omaa hautaansa kertausharjoituksia lisäten

(Kuva: Jari Kähkönen) Helsingin vartioston partioauto vuosia sitten; ollaan silta-
sortumapaikalla, jolla sen miehistö oli tekemässä...Mitä?

Suomi on uusliberalistisen ajattelun läpitunkema maa, jossa kaikki mitataan rahassa. Armeija sai osansa ankeudesta siinä kuin muutkin hallinnonalat; reserviläisten kertausharjoitukset vähennettiin lähimenneessä minimiin. Nyt niitä on taas lisätty; eikä siinä muuta, mutta kun tässä välissä vain maailma ehti muuttua täysin toiseksi.

Kyllä spektaakkeliyhteiskunnassakin pitää portinvartijat olla

(Kuva: Jari Kähkönen) Saksan demokraattisen tasavallan portinvartijana oli

kansanpoliisi, jonka univormupukuista osaa sanottiin sikäläisittäin suojelu-

poliisiksi. Järjestyspoliisi ei käynyt, koska se olisi kuulostanut hitlerismiltä.

Elettiin ilmastoaktivisti Greta Thunbergin YK-puheen jälkimaininkien aikaa, mutta päivää ennen Kuopion joukkosurman tapahtumista. Katselin verkoitse brittitiimin dokumenttiä aikuisten kesken työpaikalla tapahtuneesta vastaavasta teosta Amerikassa. Aloin pohtia ihmismielen erilaisia todellisuuksia ja pimeää puolta.

Parhaat turvallisuusratkaisut tehdään järki päässä

Kirjoitan tätä blogimerkintää Kuopion kauppakeskus- ja kouluväkivaltatapauksen kääntyessä hiljalleen pois aktiivisesta vaiheestaan. En minä tiedä kuka sen teki ja miksi; päämääräni on pitää tapausta seuraava jälkikeskustelu edes jotakuinkin asiallisena sekä oikein suunnattuna. Turvallisuudestahan tässä on kysymys.

Mitä ette tajua kaupan turvallisuuspalveluista ja miksi

(Kuva: Jari Kähkönen) Uutisia jahtaamassa vuosia sitten. Liike
on ryöstetty ja paikalla on poliisin tekninen tutkinta. Pikkupojat
seuraavat tapahtumia uteliaina ulkoapäin.

Ylen Anna Näveri on kuluvana puolivuonna useasti yllättänyt minut myönteisesti jutuillaan turvamyyjistä. Jotain kuitenkin puuttuu, sillä älkää nyt viitsikö hassutella; ei yksityistä turvallisuusalaa noin vain ymmärretä, vastuuteta saati muuteta. Keskustelua on siis jatkettava, koska lopettaakaan ei voi.

Eihän somessa edes tosissaan yritetäkään – hulluko olet!

Sosiaalinen media eli some on kuin Pahantahtoinen salakuuntelemassa Kateellisen, Ennakkoluuloisen ja Tietämättömän välistä kahvipöytäkeskustelua. Oikeaan osutaan korkeintaan vahingossa; tämä on jokaisen täysipäisen aikuisen kirjoissa pysyä tahtovan syytä tiedostaa sekä ymmärtää. Missä siellä muka onnistutaan?

Kekrioffensiivi seisahtui sunnuntaiarmoon – tessit saavat sittenkin jäädä?

Suomen Yrittäjien jatkuva taisteluretki työmarkkinapoliittisen vaikutusvallan saamiseksi eteni räväkästi minimipalkkalakivaatimuksin, mutta sadonkorjuujuhlan alla ponnistus sukelsi nopeasti suoraan tyhjyyteen. Jospa siis ei tosissaan tarkoitettukaan; sitä vain, että ensi kerralla selvityksestä puhutaan kuin sen tekemisestä jo olisi sovittu?

Eiei, älkää minua viekö!

Kiitos otsikosta, Ruben Östlund. Sen hän lahjoitti minulle oltuaan Anna Hedenmon haastateltavana SVT:n Min sanning -ohjelmassa, jossa kertoi elokuvansa The Squaren päivällisperformanssikohtauksen ideasta juuri noilla sanoilla. Osui ja upposi. Tarpeeksi pahassa paikassa inhimillisyys katoaa sekä taannumme laumaeläimiksi.

Tietä metsästämässä

(Kuva: Jari Kähkönen) Yläkuva esittää opaste-
karttaa, johon Metsästäjäntie on merkitty
punaisella kolmiolla. Alakuva on tarkenne
kyseisestä kartan kohdasta. Esitys on valmis-
tettu toimituksellisella kuvankäsittelyllä.

Täällä Metsästäjäntie, Kontiolahti. Seisomme vasta uudelleennimetyllä vanhalla kadulla, jota tosin ei välttämättä ole oikeasti olemassa. Käsitys perustuu yksinomaan tien laidassa sijaitsevaan vuokrarivitalon opastekarttaan, jossa voi myös olla painovirhe.