Muoto ja sisältö vai tunteet ja epävarmuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei niitä järvinäköaloja ole täkäläisittäin missätahansa.

Minä olen aivan liian vanha sekä kokenut erehtyäkseni keskustelemaan naisen kanssa tunteista. Joko tunteita loukattiin tai tultiin epävarmaksi; tämän jälkeen tullaan epävarmemmaksi eli tunteita loukattiin ”taas” ja jos se ei vielä messunnut niin nyt muuten sitten messuaa. Voit vain päättää joko kestää tai poistua paikalta.

On ihan sama kuka teki mitä eikä haittaa voiko asialle tehdä jotain eli ei – sieltä nyt vain ryöppyää niskaan. Periaatteessa olen myötätuntoinen miesparoille, jotka joutuvat moista kestämään, koska heillä on riittävästi kiinni kyseisessä huushollissa, etteivät katso voivansa tai tahdo luopua siitä. Ketä nyt kanssaihmisen kärsimys ei koskettaisi?

Mutta; sitten päästään tuohon seitsemän leivän uunia muistuttavaan eläjään edessäni, voi kuinka päheäksi se naamansa väänsikään sanoessaan ”sitten tapahtuu kun nainen haluaa”. Konteksti oli yleiskeskustelu elämänmenosta sosiaalisessa funktiossa, jossa olin kun perheenjäsen pyysi mukaansa. Hyi helvetti. Voi hänen miesparkaansa.

"Jos nainen alkaa messuamaan tunteistaan, sitä voi vain joko kuunnella tai poistua paikalta. Muu ei auta."

Suomalaiset ovat yleensäkin loppumattoman energisiä nillittämään muotoseikosta, mutta täysin sokeita tehtävien tekojen merkitykselle tai arvostuksille, joita ne kuvaavat. Se johtuu opportunistis-konformistis-fatalistisesta kansanluonteestamme, joka teki meistä vuosisatojen harjoittelulla erittäin hyviä alamaisia.

Siksi ihmisarvon kaltaisesta perusasiasta on epäselvyys, sekä tohtori ja persukansan edustaja Teemu Keskisarja kehtaa viisastella n-sanan sanomisen kontekstista. Ollen kuin musiikkia huudattaneen ja kaljoittelevan nuorisoporukan selvin, joka inttää oikeudesta asioida pankkiautomaatilla, kun nurmikolle on juuri kustu.

Siitäkö lähtökohtainen ihmiskäsitysvika johtuu, että arkaaisessa yhteiskunnassa yksikään ei ollut minkäänarvoinen ja paternalistisessa taas piti olla hiljaa saadakseen palkinnon vaan ei rangaistusta? Että siksi populismin mestaripelimanni Soini letkautti populismiskirjassaan ihmisen kestävän kaiken muun vaan ei liberaalia demokratiaa?

"Suomalaiset nillittävät muotoseikoista, mutteivät näe tekojen merkitystä eikä niiden kuvaamia arvoja."

Ja olinpa äsken läsnä Kontiolahden Vierevänniemen maisematöiden väitetyssä tiedotustilaisuudessa, mutten tunne enkä välitä ottaa selvääkään siellä äänessäolleesta Antti Suontamasta; onko hän biologi vai joku hallintotieteiden mestari. No, käsityksenä ”oikeusvaltiosta” on ainakin taattua vallanpitäjämallia – puutteellinen.

Oikeusvaltio on yhtäkuin laillisuus- ja lainalaisuusperiaateet. Lainvoimaista päätöstä ei tuostavain muuteta, mutta tuomioistuin voi silti yhä laittaa Suontaman sijaisen – rakennustarkastajan – myöntämän maisematyöluvan täytäntöönpanokieltoon sekä käsitellä siitä tehdyn valituksen ylimääräisessä muutoksenhaussa.

Ihmettelen, että mitä puheet tuumaustauosta tai työryhmästä oikein ovat olevinaan? Asiahan piti olla selvä, päätetty ja löytyä niin valtaa kuin voimaakin se tehdä. Tälläistähän se suomalainen päätöksenteko kauneimmillaan onkin – ensin pimitetään, sitten selitetään ja lopulta yritetään myydä/ostattaa lopputulos alamaisille/la.

"Mitä ovat puheet tuumaustauosta tai työryhmästä? Tätähän se suomalainen päätöksenteko kauneimmillaan onkin."

Siksi on hyväksyttävä mahdollisuus, että oikeankin asian voi hoitaa väärin; loukata sanomisen tavalla vaikka sisällöllisesti puhuisikin asiaa. Välitätkö vähääkään miltä näyttää tai kuulostaa? Oletko ylipäätään sopiva ja erityisesti kypsä asemaasi? Moisen tohdin kirjoittaa, vaikka tiedän itsekin olevani tässä kaikkea paitsi täydellinen.

Siispä; yhdistyksen sääntömääräisen kokouksen esityslistalla on oltava kohta ”muut asiat”, vaikkei niitä olisikaan. Eikä se aiheuta kyselyä tai virnuilua. Säännöt lukenut nimittäin tiedostaa, että käytännössäkatsoen kaikki lähetetään kuitenkin johtokunnan valmisteltavaksi ja päätös tehdään aikaisintaan seuraavassa kokouksessa. Ehkä.

Sopiva päätös lienee vertailla Pielisjokiseudun ja Yle Joensuun uutisointia. Yksi julkaisi lähellä vuorokaudenvaihdetta vain digitilaajien saatavilla olevan jutun; toisesta postattiin someen, uutisoitiin keskustelusta radiossa, huudeltiin tiedotustilaisuudessa, haastateltiin audiolle ja valokuvattiin. Nettijutun teki joku Pasilan deskiakka. Hurraa.