Ihmiskäsitys ja nöyryytys

"Vaikka 1970-luvulla herrahississä oli tuhkakuppi, koska "kaikki" polttivat; ja 1980-luvulla luokkaretkibussiin lastattiin myös opetuksen järjestäjän tarjoamat maksuttomat eväät; niin koeta ymmärtää, että sinä olet silti itse vastuussa ihmiskäsityksestäsi. Kummassakaan se ei kuulunut tarjoiluun",

sanoin minä; nyt toisintona yhden viikonlopun aikana ainakin kahdesti käytetystä verkkokeskustelun hokemasta.

Kun et vaan osaa

Video: Itä-Suomen poliisi, HS ja Youtube

Keskisormen näyttämisen vuoksi kiinniottaminen on tavattoman heikko esitys, koska oikeasti haettiin nolaamista, pelkoa ja/tai alistumista. Jos asiaa edes ajattelee asiallisesti, tehtävänä; jo lähtötilanteessa on oltava tarkkana. Mikä on oma sanaton viestintä ja tuliko keskustelunavaukseksi "ne kuuluisat viimeiset sanat".

Aika oppia de-eskalaatio

Video: MTV Uutiset, Facebook-jako

Suomen poliisin on tullut aika oppia de-eskalaatio. Kulku on ollut hidasta. Kun olin nuori mies ja aloittelija nuoruudenammatissani, opittiin pakkokeinon sekä voimakeinon välinen ero. Eli, vaikka oli oikeus pakottaa joku tottelemaan tehtävän suorittamiseksi; häntä ei silti voinut kohdella aivan miten tahansa.

Viranomaisvastainen

Arkistokuva, jossa näkyvät henkilöt eivät liity 

mitenkään tekstiin. Jotkut ottavat virka-asemansa 

niin vakavasti, että katsovat olevansa lähtökohtai-

sesti aina kanssaihmisensä yläpuolella; vaikka 

oikeasti olisivat tämän kanssa kirjaimellisesti sil-

mäntasolla.

Luin verkkosivustosta, joka tarjosi ohjeita verkkohäiriköinnin kohteeksi joutuvalle asiantuntijalle ja hänen organisaatiolleen. Jouduin sivuraiteille pääasiasta, kun nimetön kihlakunnansyyttäjä sanoi siellä otsikkoni v-sanan kaksi kertaa peräkkäin. Mitä? No, se on se valta-asema; aina ne kuvittelevat olevansa majesteetti, jota ei saa ”loukata”.

Kun kukaan ei vartioinut vartijaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Kaikki luulevat tietävänsä kai-
ken vartijoista, koska havaitsevat teipatun auton.
Tämä on arkistokuva, joka ei esitä ajankohtaista fir-
maa tai henkilöä.

Joensuun seudulla on siirtynyt syyteharkintaan rikossarja, johon epäiltynä on vartioimisliikkeen osakkaana ollut vartija. Osa teoista on tehty vartioimiskohteisiin käyttäen vartijan kulkuavainta, mutta poliisin 16 esitutkintapöytäkirjaan mahtuu itsenäinen mökkimurtosarjakin. Nähtävästi kukaan ei vartioinut vartijaa.

Sanokaa sille sitä siitä

Niin kutsutut sanokaa sille sitä siitä -keskustelut ja muu vastaava kieronpuoleinen seläntakaisvaikuttaminen ovat ikiaikainen perinne. Se jatkuu vastakin, koska lukuisista pahoista vaikutuksistaan huolimatta, jostain kumman syystä kukaan ei oikeasti vastusta ajatusta.

Tää on mun mielipide eikä sitä tarvi perustella

(Kuva: Jari Kähkönen) Torjunta voi olla sisäisesti
välttämätöntä, mutta ei silti aina onnistu.

Kirjoittavalle ihmiselle sanottavien inhottavuuksien joukossa on ainakin nämä kaksi: en ymmärrä ja mitä sä oikein kirjoitit. Pinnallisesti nähtynä siinä yksi ei viitsinyt edes lukeakaan tekstiä ja toinen ei sitä käsittänyt, mutta koska puhe on torjunnasta niin tietenkään asia ei ole ihan näin yksiselitteinen tai helppo.

Vai taistelemassa sitä ollaan

Soldiers Of Odin piti lauantaina Tampereella kevätparijonokävelyn. Ei kylttejä, ei huudatusta ja sääntöjäkin noudatettiin. Se elää siis sittenkin, vaikkei kyllä soisi. Onko tämä satunnainen turhautumisen ilmaus, vai valmistautuminen tarkoitukselliseen ”sotanäyttämön” vaihtoon, jos Korkein Vastarintaliikkeen lakkauttaa?

Poliisin jengipropaganda tärvelee niin kadulla kuin mediassakin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Satunnainen lukijani on rikoksettoman elämäntavan viettäjä, joka luullee vielä itseään kunnon ihmiseksikin. Siksi hänelle poliisilla on tavattoman suuri uskottavuusarvo; sanotaan mitä tahansa, ja aina menee täysillä läpi. Rikollisjengejä hän halveksuu eikä erottele, että oliko joku sen paremmin rikollinen kuin oikeasti jengissäkään.

Mietelause

"Ei minun kuulukaan mitään niin sanotusti tietää; vain löytää tietolähde, arvioida sen luotettavuus ja päätellä tarvitaanko tiedon käyttöön kyseisen alan erikoiskoulutusta."

Miun Työn Tekijät ja Pohjois-Karjalan kansallispuku

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kaksi pahimman pään kulttuurishokkia tähän maakuntaan muutettuani olivat työn tärkeys; ja kuinka jokapaikkaan pitää kulkea puolipiruillen sanoen niin kutsuttu Pohjois-Karjalan kansallispuku päällä. Se on sävy sävyyn stailatut työpukukankaiset pusero ja housut. Olipa työ mikä tahansa tai vaikkei sitä ihan aina olisi olemassakaan.

Jatkuvatuijotteinen automaattilärpätin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Asun viidettä vuotta vakinaisesti Pohjois-Karjalassa; olen kohtuullisesti perehtynyt maakunnan ihmisiin sekä ilmiöihin. Kun taas kerran kävin Lehmon S-Marketissa ostoksilla ja jouduin toljotettavaksi; päädyin ajatukseen, että tässähän on maakunnan asujaimiston luonne näkyvissä aidoimmillaan.

Se on jokaisen oma asia

(Kuva: Jari Kähkönen) Pitkät jäähyväiset nuoruudenam-
matilleni tuntuivat kerta kerralta ahdistavammilta.

Olin kolmikymppinen, kun setämies kysyi ensimmäisen ja ainoan kerran aionko mennä naimisiin. Olin nelikymppinen, kun täti-ihminen riekkui edessäni uutisella tyttärensä lapsesta. Kysyi onko minulla, vaikka tiesi ettei ollut. Vastasin piruuttani, että ellen itse muista montako löytyy; kysyn voudilta tai sossusta.

Nolo poliisijuttu ja kysymykset mitä ei pääse karkuun

(Kuva: Jari Kähkönen)

Helsingin käräjillä istutaan poliisirikosjuttua, joka on poikkeuksellinen niin määrältään kuin laadultaankin. Maassamme poliisia ei oikeuden edessä juuri nähdä; ja Suomen Kuvalehden selostus prosessin sisälmyksistä ei todellakaan mieltä ylennä. Kumpi on pahempi; mahdolliset rötökset vai mitä tämä kertoo järjestelmästä?

Oletteko te joustavia – saatte tunteja?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Otsikon kysymyksen kuulin silloisen G4S:n silloisen toimitusjohtajan Petri Peltomaan suusta vuosia sitten, kun tein turva-alan nettilehteä ja meillä oli sidosryhmätapaaminen yhtiön silloisella konttorilla Helsingin Pitäjänmäessä. Sattuvasti sanottu, vaikkemme turva-auttajista tuolloin puhuneetkaan.