| (Kuva: Jari Kähkönen) |
| (Kuva: Jari Kähkönen) |
| (Kuva: Jari Kähkönen) Kontiolahden matkailupalvelua Pielisen rannassa. |
Minä olen kuin tykkään; ja mikäli se ei jollekulle kelpaa, ongelma on vastapuolen. Vaan jospa tehdään bisnestä; kuinka paljon voidaan esittää vaatimuksia kanssakäymisen onnistuakseen? Ajatus jäljentyi vihkoon, kun YLE:llä oli ollut juttu kuinka ravintolan kesätyöntekijöiden ulkonäköä reviteltiin netissä.
![]() |
| (Kuva: Jari Kähkönen) Ajettiinkohan yläparkkipaikalta kirkon pihaan johtavaa tietä asiattomasti autolla, kun tämä perin karjalainen – sittemmin purettu – ratkaisu tehtiin? |
Luin YLE:n nettijutun strippareista päivää julkaisuaan myöhemmin; koin tällöin ahaa-elämyksen, koska Muusa Mayhan puhuu mitä osuvampia, ajankohtaisempia sekä yleispätevämpiä kapitalismin ominaisluonteesta. Kaikilla proletaareilla on samat ongelmat, pohjimmiltaan.
| (Kuva: Jari Kähkönen) |
Otsikkoluonnos piirtyi lyijykynällä cahieriin paikallislehtitorstaina Ismo Tuormaan Ylä-Karjalan kolumnista, jossa käsiteltiin kulttuurin ja ympäristön arvostamista Pohjois-Karjalassa. Kaikesta päättäen; kokemusta on, mutta on myös tehty hieno juttu Suvi Komsasta Apuun, minkä olen niinikään lukenut.
YLE:n kolumnisti Tuomo Pirttimaa kirjoitti inspiroivasti ja aiheellisesti opettajien haluttomuudesta puuttua kouluväkivaltaan, mutta pahaa pelkään, että todellisuudessa ongelma ei ole ihan niin yksioikoinen kuin helppo ratkaistakaan. Mitä pakoilemme tälläisen – pitkälti näennäisen – syyttelyn taa?
Onko oikeammin valkoinen etuoikeus vai kantaväestön etuoikeus? W.E.B. DuBois käytti kyllä aikoinaan v-sanaa, mutta minusta se ei ole tarkka kuvaus Suomen yhteiskunnallisesta tilanteesta etnisine suhteineen, vaikka ilmiö itsessään on kyllä olemassa täälläkin. Yhdenvertaisuus on siis ongelma eikä vallitseva tilanne.
Jatketaanpa juttua kärjessä näkyvän videon perusteella, mikä uiskenteli eteeni sattumanvaraisella sanahaulla. Siinä asiakas ei tyytyisi yksin matkustamaan lipunhinnan edestä, vaan rupeaisi ihan liikennetyönjohtajaksi. Kylläpä on kova oikeudentunto; vai siitäkö kivistää, kun raitiovaununkuljettaja saa vaan sinä et?
| (Kuva: Jari Kähkönen) |
Ennalta-arvattavuus ja toisto eivät olisi ongelma, jos tämä olisi kirjaimellisesti verkkopäiväkirja, jossa kirjaisin päivittäisiä tekemisiäni sekä näkemisiäni. Siitä tulee ongelma, jos tähtää topikaaliseen ajankohtaiseen kolumnityyppiseen kirjoitukseen kuten minä teen. Pitäisi alati olla jotain uutta.
Luin Karjalaisesta Sunnuntaisuomalaisen puffijutun YLE:n Marko Niemen Viimeinen johtolanka -podcastin viimeisimmästä tuotantokaudesta. Yksi kuriositeettinsa oli meno vuonna 1987 tapahtuneen Sari Liinaharjan murhasta epäillyn ovelle haastattelua tekemään – turvamiehen kanssa.
Panin osuuskaupan bonuksen teatterireissulla Joensuussa Moleskinen kraft- eli kanneltaan pahvinvärisiin cahier-vihkoihin. Sellaisen sivulle näyn tallentaneen huvittuneen huomion halla-aholaisen eduskunnan mielenosoituspaheksunnasta, jota kuitenkin – onneksi – ovat kykenemättömät kenellekään kostamaan.