Poliisista keskustelemisen vaikeus hybridivaikuttamisongelmana

(Kuva: Jari Kähkönen) Poliisista keskusteleminen on vaikeaa asioiden monimut-
kaisuuden vuoksi; juuri siksi siitä onkin tullut nyt hybridivaikuttamisen ongelma.

Alan pakinoimaan oletuksesta, että on neljää perustyyppiä ihmisiä: poliisit, poliisiin myönteisesti suhtautuvat, poliisia vihaavat ja ne ketkä eivät ota kantaa. Tyyppien rajapinnat ovat vaikeita sekä koeteltuja, koska joko siellä käytetään valtaa tai sitten paljastuu käsittämätön vaikeus hyväksyä toisen yksilöllisyys ja ihmisarvo.

Suonsilmäke löytyy tietoverkostakin

(Kuva: Jari Kähkönen) Joensuun pääkirjas-
ton ala-aulan säilytyslokeroilla oli keppos-
teltu; sinänsä kukaan ei yllättyne, jos kirjas-
tossa on kirjoja. Vannomatta paras?

Tämä pakina sai alkunsa, kun Rysky Riiheläinen bloggasi Toimittajaliitosta, joka on melkoinen kummajainen niin nimeltään, kokoonpanoltaan kuin väitetyltä tarkoitukseltaankin. Eiköhän mokoma Terijoen hallitus ole pelkkä tienuu- ja huuhaanlevityskone petettävissä olevien puijaamiseksi.

Onko armeijalla elämisen oikeus?

Karjalan lennoston komentaja, eversti Timo Herranen on pantu paljon vartijaksi, kun tämä juttu tulee hänen ratkaistavakseen. Onko komentaja oikeudenmukaisuuden, vastuullisuuden ja ennenkaikkea järjellisyyden puolella vai aletaanko taas jälleen kerran ”kolmannella” omaan vapaaseen tahtiin potkia syntipukkia?

Ihmiselon rikkaus ja kurjuus projektiyhteiskunnassa

Mikä minä olen työskentelemään eteesi ilmaiseksi, takaamaan asiasi, toimimaan todistajanasi tai edes pitämään yleisösi viihdytettynä? Koska, kai sitä nyt jokaisella on omatkin asiat ja etunsa ajettavinaan; vain erikoiset hölmöt tai tuhoisasti alttiit juoksevat toistuvasti toisten asioilla ilmanmitään.

Tason noston vaikeus

Silakkaliike härnää persuja ja kokkareita, bloggasi Uuninpankkopoika. Mutta mikä lienee liikkeen taso, kun olemus alkaa vakiintua ja toimintatapojen tulisi olla uskottavia? Haha, ainakin "asiat riitelevät, eivät ihmiset" -hokema on yhtä täyttä huuhaata kuin paretskoilainen "tolkun ihmisyys" oli. Liikkeessäkin pitää osata käsitellä ihmisiä.

Menneiden muistelua

(Kuva: Jari Kähkönen) Kyllä tämänkin kantaminen alkaa työltä
tuntua, jos siihen lisätään "pari pikkujuttuja" ja vuorolla on 
mittaa 12-16 tuntia. Ennen alkua hoidat siviiliasiasi, töistä
päästyäsi nukut.

Sain idean tähän tekstiin, kun jouduin muuatta virkaa hakiessani kirjoittamaan hakulomakkeen vapaakenttään esittelyn itsestäni ja kertomaan osaamisestani. Mihinkäs ilmeisestä pääsee; olen tehnyt töitä pitkään sekä monipuolisesti ja sen on ansioluetteloni näköinenkin. Elämänkulkuni menneekin useilta yli ymmärryksen.

Lehmossa vasaroitiin Pohjois-Karjala uuteen aikaan?

Ainahan Pohjois-Karjalassa on osattu tehdä ilkivaltaa, pieniä anastuksia sekä häiriköidä. Lehmon S-Marketin vasarointi saattaa silti olla ensimmäinen merkki siitä, että perinteiset tirkistelyt, vedenjuoksutukset, avainten lepikkoon viskomiset tai makkaroiden grillistä vieminen ovat korvautumassa suuren maailman elkein.

Totuuden versioituessa tasapainoisuus ja yleinen etu haihtuvat

Ajoin sitä ihmettelee itsekin, että kuinka vähän eroa journalismin ja juoruämmäilyn välillä on; sen verran pahasti on nimittäin sekaannuttu draamaan tai markkinointiin. Esiin nostetaan ongelmia, mutta sisältö voi olla hyvinkin ohut ja yhteiskunnallinen merkitys puuttuu tykkänään. Postmodernin pelleilyn aika on ohi.

Turtolan Citymarketin puukotus, osa 2

Kerran tein lehtijutun, jossa testihenkilö puukotti yleisimmän
mallin kevytsuojaliivejä kunnon sotaveitsellä. Lopputulos
näytti rumalta, ja Sisäministeriön Poliisiosaston virkamies
kommentoi sitä sanoen vain, että tiedon julkitulo pitää ottaa
huomioon koulutuksessa. Mikähän skannausversio tämäkin
yksittäinen ankeannäköinen ruutu muuten mahtaa olla?

Selvä. Saamanne pitää. Näen tilastoista, että ykkösosaa klikkaillaan yhä päivittäin, joten jatkamme juttua samasta aiheesta. Kuinka riittävä, laadukas ja ammattitaitoinen myymälävartiointi toimii. Olen miedosti sanottuna vaivautunut, että kukaan ei ole edes kysynyt ”missä tämän paikan vartijat olivat”. En tiedä; kirjoitan nyt yleisesti.

Vain valpas ja rohkea saa edes mahdollisuuden pärjätä

SETA:n puheenjohtaja Sakris Kupila oli haastateltavana YLE:n tutkivan journalismin tv-ohjelmassa, jossa käsiteltiin trans-ihmisten asioita. Otin avolehtiööni ylös repliikin toisten kokemusten sanoittamisen väkivaltaisuudesta, sillä mielestäni se kuvaa kiinnostavasti myös yleisesti ihmisen ja ihmisyhteisöjen toimintaa.

Toiminta kuntoon tai valtuudet pois

(Kuva: Jari Kähkönen) Mitä armeijan poliisitoiminnan
kriisi merkitsee "yleiselle" asevelvollisuudelle?

Olen kyllin kirjoittanut Ilmavoimien mahalaskusta Lemmenjoella. Tänään luin YLE:n ja STT:n oikeudenkäyntiselostukset Korkeimman oikeuden suullisesta pääkäsittelystä; jaksan enää todeta, että se on joko poliisitoiminta kuntoon tai sitten valtuudet tykkänään pois. Muita vaihtoehtoja ei enää ole.

Turtolan Citymarketin puukotus

Kiivaana käyvä uutispäivä saattaa antaa aihetta sanoa useammastakin asiasta kerrallaan, mutta mitä sen on väliä, jos tavukaan ei mene perille? Kun ei yksinkertaisesti osata tai haluta suhtautua turvallisuuteen asiallisena asiana; ollaan jatkuvasti sotkemassa se omaan mielihyvään, voitontavoitteluun tai apumiestyöhön.

Pelkuri yllyttää kieroa vaatimaan osaamatonta leikkimään turvallisuutta

(Kuva: Jari Kähkönen) Vuosikymmeniä
sitten tämä toimisto oli ollut rakennus-
työmaa ja silloin lämpöpatteriin unohtui
roikkumaan tarkastusavain, jota vartio-
kellossa kietämällä kontrolloitiin vartijan
kierrosten tekemistä.

Jatketaan toissapäiväistä juttua kovista tilanteista, mutta käännetään näkökulma paikalla olevasta sinne hälytettävään vartijaan. Onnistumiselle tieto on kaikkein tärkeintä, mutta valitettavan usein sitä ei ole tai se on sekä myöhässä että väärää. Siinäpä sitä sitten ollaan. Joskus edessä onkin moninkertaisesti pahapaha paikka.

Mitä tapahtuisi tosipaikassa?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvausrekvisiittapatukan
rannelenkki on paracordista, joten tempaisu tällä
voisi kirveltää lyöjääkin. Ellei ole käsineet käsissä.

Vartiointi on jo kauan sitten muuttunut turvallisuuspalveluksi, joka tarkoittaa pääosin mielihyvän tuottamista sitä ostaneelle. Sitäkin mietin taannoin, kun ajoin kaupunkiin; ostoskeitaaseen, jossa vartija päivysti eli jutteli myyjien kanssa. Mitä tapahtuisikaan, jos suorite muuttuu totiseksi keskellä kirkasta päivää arkena kuten Espoossa kävi?

Hätäkeskuspäivystäjän uusi rooli ja asema eivät ole todellisia

(Kuva: Jari Kähkönen) Pakollinen pelastusajoneuvon kuva, joka liittyy
aiheeseen mitenkuten.

Kun olin nuori mies, itse itseään AHK:n tädeiksi kutsuneet huikkailivat VHF-paloradiolla pikaruoka- ja tupakkatilauksia. Järjestelmän sisällä heitä ei pidetty yhtään minään; ei, vaikka virallisen puheen aikana saattoi hetken luulla muuta, kun organisaatiokartta vilahti ja kuultiin sotaisia sanoja kuten esimerkiksi ”tiedustelu”.