Menneiden muistelua

(Kuva: Jari Kähkönen) Kyllä tämänkin kantaminen alkaa työltä
tuntua, jos siihen lisätään "pari pikkujuttuja" ja vuorolla on 
mittaa 12-16 tuntia. Ennen alkua hoidat siviiliasiasi, töistä
päästyäsi nukut.

Sain idean tähän tekstiin, kun jouduin muuatta virkaa hakiessani kirjoittamaan hakulomakkeen vapaakenttään esittelyn itsestäni ja kertomaan osaamisestani. Mihinkäs ilmeisestä pääsee; olen tehnyt töitä pitkään sekä monipuolisesti ja sen on ansioluetteloni näköinenkin. Elämänkulkuni menneekin useilta yli ymmärryksen.

Olin yöllä vartiokierroksella. Näin, että jotain oli tekeillä, mutta rikos ei ollut vielä täyttynyt. Rakennustyömaan aita oli jo alkujaankin ollut huono ja sen jälkeen muuttunut olemattomaksi; paremman syyn puuttuessa en siis olisi voinut ottaa kiinni julkisrauhan rikkomisestakaan. Se ei olisi enää sinä vuonna kestänyt oikeudellista jälkiarviointia.

Mies kulki vastaan vähän matkan päässä samalla puolen katua; kääntyi ja oli katselevinaan työmaan roskalavaan, kun havaitsi tulleensa havaituksi. Käskin pysähtyä, näytin taskulampulla valoa ja pidin koko ajan aloitteen käsissäni. Kysyttäessä väitti etsivänsä tyhjiä pulloja; ajattelin, että tämä katujen kuningas pitää saada pois kulusta.

Ilmoittauduin puhelimitse valvomoon, josta seurattiin tilanteen kulkua kameravalvonnalla, mutta en silti pyytänyt apua. Soitin seuraavaksi hätäkeskukseen, josta ensin arvuuteltiin, että tarvitseeko partiota lähettää vai ei. Puhelu oli tovin odotuksella, mutta lopulta sain varmuuden asiasta: poliisi tulee paikalle.

"Olin yöllä vartiokierroksella"

Kylmä hytisytti, koska oli keskitalvi ja oltiin lähellä merta; tuulikin vähän. Kupletin juoni oli, että mies liikkui rakennustyömaalla keskellä yötä ilman kulkulupaa tai asiallista syytä; siksi hänen tuli joko todistaa henkilöllisyytensä tai odottaa poliisin saapumista paikalle. En todellakaan lähtisi mukaan asunnolleen etsimään papereita. Hah-hah-haa.

Jätin tarkoituksella reagoimatta ympäripyörimiseen ja ajoittaiseen käsien näkyvistä katoamiseen. Se oli huono juttu työturvallisuuden kannalta, mutta koska tämä ei ollut vielä kiinniotto, voimakeinojen käyttö oli poissuljettu vaihtoehto. Poistaa olisi kyllä saanut, muttei voinut; ei tuota kulkijaa eikä juuri nyt.

Puhuttiin. Kerroin, että yhtä kylmä tässä on itselläkin, koska villapaita ja kuoritakki eivät ole päällä. Keskeistä oli, että sanaton viestintä oli hallittua eivätkä äänenvoimakkuus tai -sävykään poikenneet normaalista kanssakäymisestä. Tarkkaavaisuus oli korkealla; ellei tilanne pysyisi hallinnassa, käyttäisin siekailematta vyöni voimankäyttövälineitä.

Partio saapui. Epäilty oli x:nä maijan avointa sivuovea vasten, kun konstaapeli teki hänelle turvallisuustarkastuksen; siinä löytyi sellaisia esineitä, että kohta asianomainen lähtisi putkaan ja poliisit kirjoitustöihin. Kauniisti sanottuna. Erityisen elävästi muistan kuinka kiinniotetulta löytyi nivusiin ja reiden sisäpintaa vasten piilotettu sorkkarauta.

"Elävästi muistan kuinka kiinniotetulta löytyi piilotettu sorkkarauta."

Maijan toimistohytin lattia oli siis jo tuolloin mustanaan teräaseista, huumeidenkäyttövälineistä ja murtotyökaluista; tämä vuosia vanha tapaus muistui uudestaan mieleen, kun mietin miten esittelen itseni sekä mitä kerron osaamisestani. Menivätkö nuoruudenammatin vuodet sittenkin läpi pelkällä tuurilla ja sattumalla?

Enpä tiedä. Sen ainoan kerran, kun olin työn vuoksi sairaslomalla; syynä oli vilustuminen, koska merituuli pääsi puhaltamaan suoraan kaulaan. Poolopaita oli näet vaihtunut kauluspaitaan ja irtovuori nostettu kaappiin liian varhain. Miksi olisin hakkauttanut tai telonut itseni; näenhän, osaanhan ja kykenenhän enempäänkin?

Kokonaisuutena työympäristö oli kuitenkin kaukana ihanteellisesta. Pielessä oli vain tämä tuo se nämä nuo ne. Vasta sitten tuli itse työ. Yllätyksellisyys ja jännitys ovat nopeasti vanha vitsi; huomaat tekeväsi yksin ja osin itsemaksetuin varustein huonosti palkattua kuormittavaa työtä, jota kukaan ei pidä minään. Lähtöhetki se koitti minullekin.

En tullut valituksi virkaan. Valituksi tuli määräaikaisena toisaalla saman viraston palveluksessa työskennellyt hakija, joka oli jo vuosia sitten erikoistunut niihin asioihin. Ehkä paras voitti, mutta tällä kertaa minä en vain ollut hän? No, toisaalta, ei minua kyllä olisi muu kiinnostanutkaan kuin virkasuhde, kuukausipalkka ja työvuorolista. Enää.