Mikä minä olen työskentelemään eteesi ilmaiseksi, takaamaan asiasi, toimimaan todistajanasi tai edes pitämään yleisösi viihdytettynä? Koska, kai sitä nyt jokaisella on omatkin asiat ja etunsa ajettavinaan; vain erikoiset hölmöt tai tuhoisasti alttiit juoksevat toistuvasti toisten asioilla ilmanmitään.
Ainakaan minä en pitkään katsele yksipuolisuuteen perustuvia suhteita; lähetän epämääräiset kysyjät empimättä matkaansa omaa lähestymistään vastaavalla kohteliaisuudella. Harrastus on harrastusta ja työ on työtä! Nykyisessä projektiyhteiskunnassa tämä on hukassa enemmän kuin koskaan.
Niinpä; missä kulkee raja, jos kaikki on silkkaa yhdessä hengaamista? Eihän enää useimmissa paikoissa ole aitaa, porttia, kellokorttia tai pomoakaan kuten vanhassa maailmassa oli. Sitten vain tekohymy naamalle ja menestyjää leikkimään: positiivinen sitä olla pitää! Se on työelämän trendi nyt!
Ihmekö siis, että uusi kansantautimme on masennus, kun kaikki pitää tehdä palkatta ja omin leluin huoneen psykopaattisimman öykkäröidessä taustalla? Luullaanko, että kaikki maailman hyvä tulee itsekeskeiselle? Minä sanon, että epäile aina trendejä, sekä ole varovainen kenet hyväksyt johtajaksesi.
Hullu tai luonnevikainen ihminen on vain sellainen, että harvoin se pitää ongelmansa sisällään. Niillä ei näet ole ihmisten yhteiselämälle välttämättömiä suojamekanismejä ja arviointikeinoja, jolloin vääristynyt tapa nähdä maailma sekä olla kanssaihmisten kanssa tekemisissä suorastaan loistavat ulospäin. Ne jopa julistavat sitä toisille.
Jo näin kajahtaneelle vastaaminenkin on useimmiten epäsuotavaa, koska silloin asiallistaa keskustelunaiheeksi jotain mikä ei todellakaan ole sitä. Entä, jos ihminen huutaa apua tai etsii todistajaa hädälleen? No, voihan näinkin olla, mutta silloin suunta on kyllä pidemmittä puheitta rivakasti jotain apuinstanssia kohti.
Aina asia ei ole vakavin mahdollinen; tarinointi ja kuvittelu ovat myös inhimillinen perustarve. Yksi narisee kauppojen aukioloajoista haikaillen onnea jota ei koskaan ollutkaan; vailla pahaa, jonka on jo unohtanyt. No, seuraava haikaileekin sitten yhden aatteen johtajavaltaa, koska ei enää pysty kuvittelemaan liberaalia demokratiaa.
Näinkin se voi mennä, jos inhimillinen perustarve kuulua joukkoon vie. Silloin sananvapaus kääntyy kuvitelmaksi, että kaikki on kunnossa, jos ei enää vastaanota häiritseviä viestejä. Harhaluuloa kaikkityyni. No, seuraavaksi sitten näetkin jonkun someen postaaman kuvan koiranpuremasta. Hyi helvetti. Mihin tuokin muka liittyi?
No, sen siitä saa, kun tänään kaikki tekevät ja julkaisevat; pakinointi sekä politiikka olisi kyllä kannattanut jättää osaajille, koska muuten romahtavat niin tyyli kuin sisältökin. Siitä syntyy iso vahinko, jonka laajuutta ei heti edes hahmota. Jos kuitenkin epävapaus oikeasti koskaan tulisi, silloin "hyvien neuvojen" hyvyys todellakin katsottaisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.