Oikein ajatteleminen on turvallisuuden ydin

(Kuva: Jari Kähkönen) Eräs näkemys järjestyksenvalvonnan toteuttamisesta
suuren maailman vilkkaalla liikenneasemalla. Kuvattu vuosia sitten.

Kontiolahden niin kutsutulla linja-autoasemalla on alettu havaita enemmän lukittuja polkupyöriä; hyvähyvä. Kaikki ei kuitenkaan ole vielä kunnossa, koska väärin ajatteleva tai todellisuudenkieltäjä ei voi ikinä saavuttaa turvallisuutta. Siispä, ettei kävisi vanhanaikaisesti; on sanottava pari sanaa änkyröinnistä, haikailusta ja juoruilusta.

Räkäpäät roikavat – armeijan turvallisuustoiminta ontuu

(Kuva: Jari Kähkönen) Toisen maailmansodan aikainen sotilaspoliisitunnus eli kilpi.

Yle uutisoi tänään, että männäpyhänä Ruska 19 -harjoituksessa oli hämmennytty. Tai siis lähinnä koeteltu onneaan jossain puuttuvan liikkumisrajoituksen ja avuttoman suojaustoiminnan välissä; sitten levitellään somessa naurettavia höpöhöpöjuttuja, jotta kaikki menisi yksin armeijan syyksi. No, olihan silläkin osuutensa hässäkkään.

S-ryhmältä uusi vaan ei välttämättä parempi veto turvamyyjäksi

Video: Duunitori/Youtube

Tälläinen sattui silmiin tänään. Video antaa aiheen palata uudemman kerran turvamyyjyyden uusimpaan pääkaupunkiseutuiseen olomuotoon, jota tavataan erityisesti HOK-Elannossa. Olemme nähtävästi tähän asti eläneet tietämättömyydessä tai markkinointiviestinnällinen sumu silmissä; on puhuttu kaikesta paitsi olennaisesta.

Armeija kaivaa omaa hautaansa kertausharjoituksia lisäten

(Kuva: Jari Kähkönen) Helsingin vartioston partioauto vuosia sitten; ollaan silta-
sortumapaikalla, jolla sen miehistö oli tekemässä...Mitä?

Suomi on uusliberalistisen ajattelun läpitunkema maa, jossa kaikki mitataan rahassa. Armeija sai osansa ankeudesta siinä kuin muutkin hallinnonalat; reserviläisten kertausharjoitukset vähennettiin lähimenneessä minimiin. Nyt niitä on taas lisätty; eikä siinä muuta, mutta kun tässä välissä vain maailma ehti muuttua täysin toiseksi.

Kyllä spektaakkeliyhteiskunnassakin pitää portinvartijat olla

(Kuva: Jari Kähkönen) Saksan demokraattisen tasavallan portinvartijana oli

kansanpoliisi, jonka univormupukuista osaa sanottiin sikäläisittäin suojelu-

poliisiksi. Järjestyspoliisi ei käynyt, koska se olisi kuulostanut hitlerismiltä.

Elettiin ilmastoaktivisti Greta Thunbergin YK-puheen jälkimaininkien aikaa, mutta päivää ennen Kuopion joukkosurman tapahtumista. Katselin verkoitse brittitiimin dokumenttiä aikuisten kesken työpaikalla tapahtuneesta vastaavasta teosta Amerikassa. Aloin pohtia ihmismielen erilaisia todellisuuksia ja pimeää puolta.

Parhaat turvallisuusratkaisut tehdään järki päässä

Kirjoitan tätä blogimerkintää Kuopion kauppakeskus- ja kouluväkivaltatapauksen kääntyessä hiljalleen pois aktiivisesta vaiheestaan. En minä tiedä kuka sen teki ja miksi; päämääräni on pitää tapausta seuraava jälkikeskustelu edes jotakuinkin asiallisena sekä oikein suunnattuna. Turvallisuudestahan tässä on kysymys.

Mitä ette tajua kaupan turvallisuuspalveluista ja miksi

(Kuva: Jari Kähkönen) Uutisia jahtaamassa vuosia sitten. Liike
on ryöstetty ja paikalla on poliisin tekninen tutkinta. Pikkupojat
seuraavat tapahtumia uteliaina ulkoapäin.

Ylen Anna Näveri on kuluvana puolivuonna useasti yllättänyt minut myönteisesti jutuillaan turvamyyjistä. Jotain kuitenkin puuttuu, sillä älkää nyt viitsikö hassutella; ei yksityistä turvallisuusalaa noin vain ymmärretä, vastuuteta saati muuteta. Keskustelua on siis jatkettava, koska lopettaakaan ei voi.

Eihän somessa edes tosissaan yritetäkään – hulluko olet!

Sosiaalinen media eli some on kuin Pahantahtoinen salakuuntelemassa Kateellisen, Ennakkoluuloisen ja Tietämättömän välistä kahvipöytäkeskustelua. Oikeaan osutaan korkeintaan vahingossa; tämä on jokaisen täysipäisen aikuisen kirjoissa pysyä tahtovan syytä tiedostaa sekä ymmärtää. Missä siellä muka onnistutaan?

Kekrioffensiivi seisahtui sunnuntaiarmoon – tessit saavat sittenkin jäädä?

Suomen Yrittäjien jatkuva taisteluretki työmarkkinapoliittisen vaikutusvallan saamiseksi eteni räväkästi minimipalkkalakivaatimuksin, mutta sadonkorjuujuhlan alla ponnistus sukelsi nopeasti suoraan tyhjyyteen. Jospa siis ei tosissaan tarkoitettukaan; sitä vain, että ensi kerralla selvityksestä puhutaan kuin sen tekemisestä jo olisi sovittu?

Eiei, älkää minua viekö!

Kiitos otsikosta, Ruben Östlund. Sen hän lahjoitti minulle oltuaan Anna Hedenmon haastateltavana SVT:n Min sanning -ohjelmassa, jossa kertoi elokuvansa The Squaren päivällisperformanssikohtauksen ideasta juuri noilla sanoilla. Osui ja upposi. Tarpeeksi pahassa paikassa inhimillisyys katoaa sekä taannumme laumaeläimiksi.

Tietä metsästämässä

(Kuva: Jari Kähkönen) Yläkuva esittää opaste-
karttaa, johon Metsästäjäntie on merkitty
punaisella kolmiolla. Alakuva on tarkenne
kyseisestä kartan kohdasta. Esitys on valmis-
tettu toimituksellisella kuvankäsittelyllä.

Täällä Metsästäjäntie, Kontiolahti. Seisomme vasta uudelleennimetyllä vanhalla kadulla, jota tosin ei välttämättä ole oikeasti olemassa. Käsitys perustuu yksinomaan tien laidassa sijaitsevaan vuokrarivitalon opastekarttaan, jossa voi myös olla painovirhe.

Höhöhöö – tyhjäntoimittaminen perusoikeutena ja älämölö demokratiana

Ihminen ei aina ole ihan siellä tai täälläkään; paljonko luontaista kaksinaamaisuutta pitää antaa anteeksi? Sitä pääsee pohtimaan, kun tapaa kanssaihmisen, joka puheessaan pisteeseen päästyään vetää sanansa vessasta alas todeten ”tää on vaan mun [vaatimaton] mielipide”. Tai purjehtii läpi elämän pelkällä höhöhööllä.

Sellaisten olemassaolon olen periaatteessa tiennyt aina; pärjätäkseni elämässä jouduin oppimaan varovaiseksi ihmisten kanssa sekä tarvittaessa pitämään heihin etäisyyttä. Selkärangaton tuuliviiriys on näet todella ikävä piirre ihmisessä; kuinka kummassa joku voi kuvitella, että sellainen ei heijastuisi myös oman itsen ulkopuolelle?

Aina voi sanoa, ettei ymmärrä. Sitten ei varmasti tapahdu mitään. Ne, jotka ymmärtävät, turhautuvat sekä lähtevät kävelemään etsien onneansa toisaalta. Heillä on muutakin elämää kuin leikkiä heimotulilla oloa torjujien ja jumittajien kanssa. Siitähän tässäkin on oikeasti kysymys; ryhmähyväksynnästä, jota haetaan hölmösti.

Professori Osmo A Wiio oli porvari; minulle jäi myös pysyvä epäluulo niin hänen Helsingin yliopiston oppituolinsa perustamissyystä kuin sen tekotavastakin. Silti, tänään on todettava, että hänen lakinsa viestinnästä osoittautuivat aikaa kestäväksi uraauurtavaksi suurtyöksi. Aina voi käsittää kaiken väärin, jos tahtoo.

Voiko muuta kuin kysyä, että jos kommunismi perustuu kateuteen ja fasismi turhamaisuuteen, mikä kumma oikeuttaa sinut suhtautumaan kuten nyt teet? Sikäli, jos ylipäätään saa koskaan suunvuoron, sillä potaskasta ja netistä kopioiduista lentävistä lauseista ei ole tulla loppua. No, ainakin kunnes nallekarkit menevät tasan.

On nekin, jotka ovat kansansanonnan mukaan ”toisellapuolen mäkeä” eli kuulevat ja näkevät noin puolet ympärillään tapahtuvista asioista, mutta eivät käsitä minkä näkevät sekä kuulevat. Näin he ainakin itse väittävät. Onko ihminen oikeasti tälläinen vai ei; sen ratkaisee ensisijassa kaikki muu vaan ei ainakaan hänen ikänsä.

Siitäkö on kysymys, että jos mielikuvitus oli ratkaiseva syy miksi Homo Sapiens tuli ja valloitti, mutta ei enää sen jälkeen tiennyt mitä tekisi? Joten loputtoman itsekeskeisyytensä ja omanvoitonpyyntinsä vuoksi ihminen sitten nykyään pääosin hupailee, tekee jonninjoutavaa tai peräti pahojaan. Ettei tarvitsisi olla toimeton.

Ilman tätä vaille jäämisen pelkoa, kyttäämistä ja jatkuvaa tarvetta tuhlata aikaansa täydellisen tyhjänpäiväiseen emme olisi koskaan alkaneet internetin käyttäjiksi emmekä olisi sosiaalisissa medioissa. Siispä, sinulla voi olla mediallisen kokoinen yleisö, muttet silti tiedä mitään etkä osaa edes ilmaista sitä kiinnostavasti.

Ennen niin julkaisupäätöksessä kuin sisällössäkin oli selkeä tasoero; näki miksi kukaan ei ollut toisesta koskaan kuullutkaan, mutta yhdellä oli vakaa asema arvostettuna äänenä julkisessa mielipiteenvaihdannassamme. Sekin tosin alkaa jo olla katoavaa kansanperinnettä, sillä yleisö on haihtunut eikä rahaa näy missään.

Vaan ei auta luovuttaa, koska muuten asianosaiset raportoisivat itsestään ja vain huomionhakuiset saisivat puheenvuoron. Se ei käy. Ei, vaikka tyhjäntoimittaminen on olennainen yksilönvapaus ihmiselle ja älämölö toimivan demokratian merkki; ne eivät koskaan voi kummankaan ainoa sisältö. Muuten olisimmekin hukassa.

Kontiolahden niin sanotun linja-autoaseman turvallisuustilanne

(Kuva: Jari Kähkönen) Sekö riittää, että lähitulevaisuudessa 202:n päätepysäkki
siirtyy Karpalokaarelle?

Missä kuvitteellisessa karjalaiskylässä jotkut yhä elävät? Luulevat voivansa jättää polkupyöränsä lukitsematta, kun itse poistuvat maisemista puoleksi päiväksi. Ilkkuminen on rumaa, mutta ei omaisuutensa suojaamiseksikaan oltu ryhdytty riittäviin toimenpiteisiin. Ja ostat pyörän, muttet minkäänlaista lukkoa?! 

Ääneenajattelu on epämukavaa ja pahimmillaan vaarallista

Onko yhteiskuntaa olemassakaan; vai onko vain ihmisiä, jotka elävät yhdessä? Niin vaikeita asioita nimittäin ovat esimerkiksi kaikkien yhtäläinen ihmisarvo ja oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen. Ei kiinnosta; paitsi, jos joku itseään alemmaksi tai heikommaksi luulemansa kyseenalaistaa ne. Vai mitä Riikka Purra ja Husu Hussein?

Sen te edestänne löysitte

(Kuva: Jari Kähkönen) Liikkuva lakkovahtiryhmä valmistautuu yritysvierailuun
tes-shoppailua harjoittaneessa firmassa; näin olisin muistavinani tämän kuvan. 

Näin muutaman iltamedian klikkiä jahtaavan ilkkuvan vihanyllytysotsikon; työntekijät eivät muka mahda mitään, jos työnantaja päättää vaihtaa työehtosopimusta. Höpöhöpö; se ei kuulkaas ole kuin CD-kakkuboksin tai ohjelmistolisenssin nettikaupasta ostaisi. Juttu jatkuu, koska ei voi lopettaakaan.