Lähes kaikki mahdollinen meni pieleen

Hämylinnan poliisiasemalla ei ole asiat kovin kaksisesti, kun sellaisella aita-alueella tehdään lumitöitä, millä pidetään poliisikoiria irtaallaan. Edes armeijassa koira-aitauksia ei ajella/kolailla. Ja jos ne ovat sillälailla lukossa, että pois ei pääse ilman avainta; saattaja kulkee mukana joka hetken.

Villityksiä, osa 1

(Kuva: Jari Kähkönen) Samoja aikoja, kun
tässä kerrotut asiat tapahtuivat, minulla
oli kai taskussa tälläinen; lisenssin malli 
muuttui vasta nykyisellä vuosituhannella.

Kun vuosia sitten puolustelin poliisia puheissani, minulla oli niitä aikoja töissä päällä vyö, joka oli täynnä työ- ja voimankäyttövälineitä. Vapaalla ollessani talonmiehen rouva kertoi, että poikansa oli kiinniotettu eilen 18-vuotissyntymäpäivänään ja käsirautojen jäljet näkyivät ranteissa yhä tänään.

Julkisen palvelun virkamiesjournalistinen fantasia

Kai tässä pitää sananen sanoa keskiviikkoisesta A-studiosta nettijuttuineen. Ensireaktio oli räkättävä pilkkanauru, kun munittiin ja vastuulliset joutuivat selittelemään maineriskin edellä. Mutta siis; mitä televisiossa oikeasti paljastui etenkin alueellisesti hajasijoitetun ajankohtaistoimittaja Peiposen jutussa?

Armeija sai minulta montakin mahdollisuutta, kaikki turhaan - minä irtisanoudun Puolustusvoimista

7 709 reservipäivän jälkeen kaikki yhdessä koettu on menneisyyttä. Kaikki reilusta 21 vuodesta ei suinkaan ollut sietämätöntä kaltoinkohtelua. Itsekoetut vääryydet olivat vähät, enin paha sattui toisille näkö- ja kuulomatkan päässä. Opin paljon asioita niin ihmisistä, elämästä, armeijasta sekä ennen kaikkea itsestänikin.

Minkä kerran alkaa

Jo kauan sitten kummastelin, että mitä rikosylikomisario Jari Aarniolla oli tekemistä istumassa poliisikomentaja Jukka Riikosen kanssa samassa pöydässä tasa-arvoisena. Oltiin silloisen Helsingin poliisin Punanotkonkadun päämajan ylimmän kerroksen neuvotteluhuoneessa, lehdistötilaisuudessa.

Liian lyhyt patukka ja suikka hiertää

Kolmikymppinen Jorkka näytti hätäisen silmään lähinnä sähkömieheltä hailakansinisissä kulahtaneissa työvaatteissaan. Takin vasemmassa rintamuksessa luki toki VARTIJA Väktare ja Turvallisuusvartiointi sekä ylhäällä selässä VARTIJA tarkasti määrätyllä leveydellä, mutta joku älypää oli valinnut tekstin väriksi vain hieman pukinetta vaaleamman sinisen. Hän nousi ABC-aseman parkkipaikan ruudussa yli kaksisataatuhatta kilometriä ajetusta ja vuosimalliin nähden häkellyttävän kolhuisesta sekä naarmuuntuneesta Bensa-Hondasta lukiten oven avaimella perässään. Tuon tuntemattomuudessaan kuuluisan firman auto oli ajalle epätyypillisesti teippaamaton.

Pelinpito ei käy oikeusvaltiossa – keneltäkään

Ruotsista roikaa! Julkisen palvelun tv:n tutkiva ohjelma UG on nettijutussa paljastanut räikeän epäkohdan todistajan ja poliisin tietolähteen asemasta. Mitä tehdään, jos vakavasta ja ammattimaisesta rikollisuudesta tuloksellisesti tietoja antanut havahtuu yhtenä koleana aamuna, että mitään suojelua ei ole tulossakaan? Ja suomalaisittain sanottuna ”pelipuhelin”, eli yhteys poliisin vain mykistyy tykkänään?

Eduskunnan "vartijoiden" aseet

Ei. Eduskunnan "vartijoita" ei pidä aseistaa.

Turvamyyjä ei ole vartija

Saamani tiedon mukaan te joutsenolaiset olette pyrkimässä turvamyyjän tai kylävartijan palkkaamiseen kuntakeskuksenne kauppoihin. Älkää pettäkö itseänne ja naurattako minua. Turvamyyjä ei ole vartija eikä hänellä ole valtuuksia. Hän on työntekijä, jolla on kansalaisen yleiset oikeudet puolustaa itseään ja toista sekä kummankin omaisuutta oikeudetonta hyökkäystä vastaan. Hän voi turvautua rikosoikeuden yleisten oppien anteeksianto- ja vastuuvapausperusteisiin.

Mitä vouhotat, valkoinen mies?

Tässä ei pitäisi olla mitään kirjoitettavaa. Taas kerran näen somessa jaetun linkin vastuuttomalle nettisivulle, jolla on nimetön ja lähteetön lyhyt teksti+videonluikaus. Hohhoijaa. Tämä on jo niin nähty. Mutta kysytään nyt sitten vaihteen vuoksi ihan suoraan, että mitä vouhotat, valkoinen mies?

Turvallisuutta on mietittävä silloinkin, kun se ei ole otsikoissa

Vai on Helsingin poliisilaitos meikkaamassa parlamenttiamme turvallisen näköiseksi? Huono ajatus, asiat on pyrittävä laittamaan kerralla kuntoon eikä hakea lohtua tyhjistä taikakaluista ja jonninjoutavista isovanhemmiston kansantaruista. Turvallisuutta on mietittävä silloinkin, kun se ei ole otsikoissa.

Työsuojelu Berliinin muurin jälkeisenä aikana

”Laakson mukaan monet soittajat kokevat myös, että esimies käyttää väärin työnjohto-oikeuttaan. –  Esimerkiksi varoituksen saaminen, joka ei ole häirintää, koetaan niin että se tuntuu ikävältä”, kirjoittaa joku keskinkertainen STT-Lehtikuvan deskihenkilö Joensuussa ilmestyvän Karjalaisen julkaisemassa sähkeenlisussa.

Joensuu urbanisoituu keikka kerrallaan – Mikä hätänä?

Joensuu, Pohjois-Karjalan maakunnan pääkaupunki, on naurettava itäinen pikkukylä, jonka suhteellisen pienet ongelmat ovat jälleen kerran lyöneet alueradion täti- ja setätoimittajat pahemman kerran hepnaadilla. Johan siitä edelliskerrasta mahtoi se vuosi ehtiä kulumaankin. Mikä hätänä?

Aikamoinen Wikileaks-hetki

Koin aikamoisen Wikileaks-hetken, kun äsken seuloin esiin olennaisen vinkinantajan luona; hän näet oli saanut haltuunsa monisatasivuisen henkilörekisteriksi kutsutun kokonaisuuden. Jo oli vallantäyteys, röyhkeys ja edesvastuuttomuus huipussaan; oli kokemuksestaan pakko sanoa jälkeenpäin.

Ettekö te osaa enää edes järjestyksenvalvojakorttia kysyä?

Helsingin poliisilaitos on jälleen julkisuudessa Suomi Ensin -äärihäirikköliikkeen niin sanotun mielenosoituksen vuoksi. Mitä ihmettä, eikö tavallinen virkapukuinen hälytys- ja valvontatoiminnan yksikössä palkkaa nauttiva konstaapeli osaa enää edes järjestyksenvalvojakorttia ja asettamispäätöstä kysyä? Uskomatonta!