sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Armeija sai minulta montakin mahdollisuutta, kaikki turhaan - minä irtisanoudun Puolustusvoimista

7 709 reservipäivän jälkeen kaikki yhdessä koettu on menneisyyttä. Kaikki reilusta 21 vuodesta ei suinkaan ollut sietämätöntä kaltoinkohtelua. Itsekoetut vääryydet olivat vähät, enin paha sattui toisille näkö- ja kuulomatkan päässä. Opin paljon asioita niin ihmisistä, elämästä, armeijasta sekä ennen kaikkea itsestänikin.

Edellisen kertausharjoituksen voimankäyttökouluttajakaan ei vain korjauttanut virhettä, auki olevaa sirpaleliivin kaulusta. Hän opetti: ”Jos teillä ei ole sulku kiinni, niin te ette edes antaneet sille välineelle mahdollisuutta.”

Armeija sai minulta montakin mahdollisuutta, kaikki turhaan.

Ellei viimeisen kertausharjoituksen litteran päälle saa ostetuksi junan konduktööriltä makuupaikkalippua, voi koko meno–paluu-lipun maksaa omistaan. Korvataan kun korvataan, jos ja mitä korvataan. Valtio tarjoa minimivaatimukset täyttävän matkustusmahdollisuuden, kuulemma.

Kohtuutontako? Ei! Olin asevelvollinen. Näemmä puolustusvoimauudistuksen jälkeisessä armeijassa palkattuun henkilökuntaan joko pääsee kuka tahansa, tai kaikille entisillekään ei ole järjestynyt osaamista, kykyjä sekä etenkin käytöstapoja vastaavaa palveluspaikkaa.

Heidän mukaansa olisi matkustettava vaikkapa yöjunan päivävaunussa ilman paikkavarausta. No, tullessa on silmät sirrillä rynnäkkökivääriä kuitatessa, kun on huono olla ilmankaan vartiointi- ja suojaustehtävissä. Mennessä taas väistellään aamuöisen lähijunaseisakkeen vaanivia vaaroja vähintään yhtä freesinä.

Ehkä tullaan paikalle päivää ennen muita ja ollaan päivä heidän jälkeensäkin? Sujuu ilman lisäkuluja, mutta samalla myös ilman reserviläispalkkaa. Siitä jäi kinaaminen kesken, että saako edes sujuvan paluumatkan takaavan linja-autolipun. Mikä ihmeen junapakko nyt on voimassa?

Kieroontuneen kaaderin järjestelmäpelleily loppuu nyt! Hakemus täydennyspalvelukseen on täytetty ja aluetoimistoon jätetty. Kertausharjoituskäsky kelpasi takaisin, mutta sotilaspassi ei. Kuinka ihmeessä saatoin uskotella itselleni, että tämä olisi koskaan ollut minun armeijani? Minä irtisanoudun Puolustusvoimista.

Jari Kähkönen

reservin kieltäytyjä/täydennyspalvelusmies

Kontiolahti

Kirjoitus on julkaistu Karjalaisen yleisönosastossa 10.6.2018

1 kommentti:

  1. Heikkilä 96-97 (tjms) ei kotiudu koskaan. Mutta kyllä kotiutuu! Erosin myös 2022. T: palvelustoveri

    VastaaPoista



OHJEET

Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.

Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.

Pysy asiassa.

Ole asiallinen.

Älä chattaile.

Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.

Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.