Kai tässä pitää sananen sanoa keskiviikkoisesta A-studiosta nettijuttuineen. Ensireaktio oli räkättävä pilkkanauru, kun munittiin ja vastuulliset joutuivat selittelemään maineriskin edellä. Mutta siis; mitä televisiossa oikeasti paljastui etenkin alueellisesti hajasijoitetun ajankohtaistoimittaja Peiposen jutussa?
Jos aulan todellinen tarkoitus on tehdä kaikki mitä "käsketään", kuunnella veetuilut ja muuna aikana olla lähinnä hymyilen läsnä; siinä ei muuten kummoistakaan valvontaa suoriteta. Ei kannata(polttaa itsensä pois kohteesta, osastolta tai jopa koko firmasta); se sitäpaitsi edes onnistukaan muuten kuin tahattomasti tai vahigossa.
Tämä on erittäin todennäköistä, jos kyseessä on perinteinen vilkas avoaula. Mikäli pyrkimykset jostain ihmeen syystä silti onnistuvat; noin kovalle osaajalle on tässä maailmassa kyllä kiitollisempiakin hommia. Jonkin verran saa anteeksi tietämättömyydellä, mutta tämä viittaa jo maailmankuva- ja ihmiskäsitysvikaan.
Liekö muuten Suomen Pankin tiskin takana istunut vartijan sijasta virkasuhteinen turvallisuusvalvoja? Kuinka pitkälle olisi edes todellisuudessa voitu kulkea? Noissa paikoissa on yleensä seuraavana edessä akvaariomainen odotustila, joka on aina kulunvalvonnalla suljettu sekä kovin usein se on myös iskun- ja luodinkestävä.
Siitä taas ei pääse missään tapauksessa eteenpäin ilman kulkuavainta käyttävää saattajaa tai seuraavaksi muuten pillit soi+juostaan peräkkäin. Olisiko arkiharmaa totuus mahdollisesti pilannut hyvän jutun? Samat sanat Helsinki-Vantaan lentoasemasta, jonka vastuuhenkilö toikin asian esiin omassa haastattelussaan.
Pasilan Ylestä sensijaan annettiin kummakyllä täysin oikea kuva. Siellä toimintatapa oli ainakin ennen niin niin sanottuja turvaovia, että portit liikkuvat kahdesti päivässä. Siis ne avattiin kerran aamulla sekä suljettiin joskus iltapäivällä, kunhan ehdittiin tai muistettiin. Hälläväliä -tyyppinen kulkulupakäytäntö oli talon tapa.
Pahinta jutussa oli Helsingin hiilivoimala, jonka porttivartijaa alettiin syyllistää persoonan kautta vastuuhenkilöhaastattelussa. Hänhän toimi oikein eli ei päästänyt epämääräistä pyytäjää sisään! Sellaista on työläisen elämä; et voi voittaa, koska elät heikompana osapuolena epäoikeudenmukaisessa ja arvaamattomassa maailmassa.
Televisio-osa oli siis marginaalisesti ilmaa raskaampi hieman vaille puolen näytön asiaviihdetyö, jonka saattoi juuri siksi esittää valtakunnanverkon eetterimedian ajankohtaisohjelmassa. Paljastuksia en nähnyt. Heikko vastuutus. Peiponen on pikkutirpunen lintujen maailmassa ja sen muuten huomasi nytkin.
Nettijutuista surkeimman teki Sieppi, joka sai Senjoritaksen johtajan myöntämään yhtiön tekevän niin sanottuja penetraatiotestejä; antoi niistä myös ilmeisesti tyhmyyttään hyvin suoran, mutta eettisesti kyseenalaisen kuvauksen. Tätä ei silti nostettu mitenkään; se jäi pelkäksi riviksi juttuun. Muut niistä olivatkin mitäänsanomatonta tv:n netinnöstä.
Että jos ne eivät olisi saaneet juttua "avoimista ovistaan" niin olisi tehty juttu ylivaltaisesta, uhkaavasta ja yksityisyyttä loukkaavasta turvallisuuspalvelusta? Ovat ne melkoisia virkamiesjournalisteja siellä julkisessa palvelussa. Ei taida maailmankuva tai ihmiskäsitys paljoa heidän keskellänsä painaa.
Tämä juttukokonaisuus oli siis minusta fantasiaa, jossa haikaillaan jotain varmaan koskaan oikeasti olematonta kansakoulun talonmies-vahtimestaria, joka muka tunsi kaikki nimeltä ja läpäläpälää. Että valvonta oli sataprosenttista, mutta ei koskaan näkynyt mitenkään kenellekään luvalliselle kulkijalle. Uskoo ken haluaa; minä en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.