Ruotsista roikaa! Julkisen palvelun tv:n tutkiva ohjelma UG on nettijutussa paljastanut räikeän epäkohdan todistajan ja poliisin tietolähteen asemasta. Mitä tehdään, jos vakavasta ja ammattimaisesta rikollisuudesta tuloksellisesti tietoja antanut havahtuu yhtenä koleana aamuna, että mitään suojelua ei ole tulossakaan? Ja suomalaisittain sanottuna ”pelipuhelin”, eli yhteys poliisin vain mykistyy tykkänään?
Ei riitä, että törkeän ja vakavan rikollisuuden tutkinnan mielestä todistaja oli vähemmän kuin suora sekä avoin. Henkilösuojelun päivystäväkin taisi minusta puhaltaa suoraan alapäästään vakiorepliikin, että "ilmoita lähimmälle poliisiasemalle, jos sinua uhataan". Eikä yksikkönsä päällikkökään saa kuin naurunhörähdyspisteen, jos kartoitus näyttää sitä tai tätä, mutta kaikki paitsi sen loppupäätelmä salataan.
Kun paperijälkeä ei synny, riippumattomat todistajat puuttuvat ja ollaan yleisön näkymättömissä sekä kuulumattomassa; voi tapahtua ihan mitä vaan. Itseasiassa, sellaisissa paikoissahan paha juuri pyritäänkin tekemään. Ja sen, joka ei...ainakaan oman väitteensä mukaan...tee sitä pahaa, sietäisi harkita pitääkö sinne ylipäätään hankkiutua. Sekä sitä, kuinka aikoo kysyttäessä osoittaa toimintansa oikeellisuuden.
Nuo olot myös erittäin otolliset tarkoitushakuisille tai vilpillisille ilmiannoille, rahastusyrityksille ja pyrkimyksille nokittaa ulkokautta muuttaakseen päätöksiä, mitkä eivät ole mieleen kaikista vääristä syistä. Kansanvaltaisen oikeusvaltion ei siis tule antaa kenenkään juoksuttaa itseään. Pitäisi älytä, että kaikilla sitä yrittävillä on liian vahvasti oma etu mielessä ihan kaikessa. Asiat tulevat aina viimeksi, jos ollenkaan.
Rikollista elämäntapaa viettäviä ihmisiä, ammattirikollisia tai muita rikollisen alamaailman hahmoja ei pidä sen paremmin ”hellanduudelitella” kuin kohdella mielivaltaisestikaan. Sen tulee tarkoittaa, että apua järjestyy ja yhteistyötä tehdään; näin on sitä enemmän sekä sitä paremmin kuta vahvempi tahto on jättää entisyys taakseen. Mutta kieron pelin mahdollisuus pitää tiedostaa aina.
Vaan MIHIN ja KETÄ VASTAAN pelaamiseen poliisin agenttiukot Suomessa tarvitsivatkaan niitä pelipuhelimia? Eikä se siitä parane, että p-sanan sijasta puhutaan siistimmin operatiivisesta puhelimesta. Tämänkin termin hitaasti mutta varmasti yhä eteenpäin ylemmissä tuomioistuimissa puksuttava Aarnion -juttu on jo tehnyt yleisölle tutuksi. Ruotsin Josefin tapaus on aika kylmäävä esimerkki pelinpidosta.
Toimivan kansanvaltaisen oikeusvaltion on siis pidettävä poliisinsakin ruodussa, koska muuten sillä on taipumus tehdä mitä huvittaa eli pitää loppua kansaa pelkkänä rahakukkarona ja lupalappuna. Myös patologisesti mihinkään uskomattomat, auktoriteettikapinalliset sekä kyseenalaiset kynäilijät nousevat, mutta show'nsa ei useimmiten ole edes hauska ja asioiden hoidolle heistä on lähinnä haittaa.
Siispä – pelinpito ei voi kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa käydä keneltäkään. Todistajansuojelusta ei tietenkään netti-tv:ssä päätetä, mutta tähän maailmanaikaan edes viranomais-Ruotsinkaan on turha yrittää pakoilla vastuutaan vedoten kaiken salaisuuteen kaikilta. Se ei vain käy, jos seurauksenaan elävä ihminen joutuu väkivallan vaaraan, eroon perheestään ja käytännössä niin työttömäksi kuin asunnottomaksikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.