Joensuu urbanisoituu keikka kerrallaan – Mikä hätänä?

Joensuu, Pohjois-Karjalan maakunnan pääkaupunki, on naurettava itäinen pikkukylä, jonka suhteellisen pienet ongelmat ovat jälleen kerran lyöneet alueradion täti- ja setätoimittajat pahemman kerran hepnaadilla. Johan siitä edelliskerrasta mahtoi se vuosi ehtiä kulumaankin. Mikä hätänä?

Ei Joensuu ole enää kaksi mukulakivikatua torin ympärillä, joilla piiskuumännyn uhkaava varjo pitää siveettömän ja siivottoman pois porvariston silmistä. Jos se sitä oikeasti koskaan olikaan, on tästä yksikulttuurisesta yhden totuuden kuriyhteiskunnasta joka tapauksessa kauan aikaa. Joensuu urbanisoituu eli muuttuu oikeaksi kaupungiksi.

Tottakai nopealla sykkeellä elävän nuorisokulttuurin yksi trendi voidaan jossain ihan pihalla olevassa paikassa käsittää parveiluksi. Miksi ei, kun nuoret kerran eivät ole tottelevaisia harrastaen järkeviä ja hyödyllisiä asioita, eli elä niin kuin aikuiset haluavat? Kun vartiointi ontuu eikä järjestyksenvalvontaa juuri ole.

No, toisaalta, eihän poliisin vetäytymisestä maan julkistilasta koskaan käyty mitään oikeaa keskustelua. Se vain tapahtui. Ja Joensuuhun erityisesti liittyen voisi todeta, että sen edestään nyt löysivät. Nuoriso tulee sinne missä muutkin ovat, ja kun kukaan ei valvo niin sitten tehdään tyhmyyksiä. Pianpa paikalle löytävät rankat rikollisetkin.

Onneksi täälläpäin ei sentään enää ole pakko alkaa opettajaksi, hoitajaksi tai johonkin järkevään puu- tai metalliammattiin, koska muuten kutsuu Etelän Juna. Voi jopa uteliaisuuttaan tulla töllöttämään niitä, jotka niin sanotusti uskaltavat, sillä uhallakin että kohta katsotaan kuka on kauppakeskuksen ”kingi”.

Mitä ihmeellistä ilkivallassa, tappelussa tai trokaamisessa on? Jokainen, joka oli siellä itsekin, tietää etteivät nuo ilmiöt katoa vaan vaihtavat paikkaa. Se vandalisoidaan mihin on pääsy, hakupaikat pitää tietää ja tappelut on erikseen sovittava. Näin se oli aivan varmasti silloinkin, kun lyseo vielä toimi talossa missä nyt on taidemuseo.

Lieköhän Joensuussa hakupaikoilla saalistanut viinaryhmä ja huumeryhmä perustettu yhtä aikaa muun maan kanssa? On kaunis, mutta harhainen ajatus, että aikuisyhteisö kuvittelee voivansa rajata, ohjata ja kontrolloida nuoria. Itseään todellisuutta. Joensuu urbanisoituu keikka eli poliisitehtävä kerrallaan.

Urbanisoitumisen yhtenä osana nuorisokulttuuri yksilöllistyy ja kulkeutuu pois ohjatusta harrastamisesta. Se on tosiasia, joka pitää ottaa huomioon. Eivät nuoret ”vain lopeta” eli lakkaa olemasta vaivoiksi aikuisille, jotka keski-ikäisessä kyllästyneisyydessään haluavat tulla jätetyksi rauhaan. Eivätkö nuoretkin halua samaa tahollaan?

Asiat pitää siis hoitaa ajallaan, kunnolla tai mielellään ennakoiden. Ei esimerkiksi Prisman kokoista automarkettia voi jättää yhden henkilökuntaan kuuluvan iltakameravalvojan varaan. Miksei? Koska hävikin aiheuttajilla ei ole vahvistettua näpistysvuorolistaa. Mutta jos on täysin pihalla, ei voi laittaa palveluitakaan kohdalleen.

Kuinka niin? Joensuuhan leuhkii maan vanhimmaksi väittämällään kauppakeskuksen esiasteella, joten ei näiden asioiden luulisi olevan uusia. Eiku hetkinen, se PT-talohan, missä ei ole enää vuosikymmeniin – jos koskaan – pienteollisuutta näkynyt; on koht'sillään purettu! Historiansa täysin unohtava yhteisö tyhmentää itse itsensä.

Yhteisö, joka tyhmentää itse itsensä ei kykene ratkaisemaan tulevaisuuden ongelmia. Esimerkiksi: "Tyypillinen keikka on häiriköivä päihtynyt henkilö, joka ei suostu vartijan pyynnöstä huolimatta lähtemään ulos", kertoo Yle. Järjestyksenvalvontaa sen olla pitää ja otteiden on vastattava tilannetta, koska Joensuu urbanisoituu keikka kerrallaan.

2020-luvulla Joensuu ei enää ole kahden oman, yhden vartiotoimiston ja lukkotehtaalla lymyilevän teollisuusvartijaosaston kaupunki. Onneksi. Asiat saadaan helposti kuntoon, jos ensin tiedetään palvelun laatu ja sitten laitetaan määräkin kohdalleen. Mutta  maailman muutosta ei voi estää eikä ongelmia kieltää. Siitä vasta ilmiö tuleekin. Hehe.

Muistan vieläkin jo vuosien takaa kuinka alueradion mummotoimittaja oli ihan pähkinöinä, kun yhdessä joensuuslaisessa ostoskeskuksessa oli näkyvästi ”otettu äijää” eli toimenpiteen kohde hallintaan. Haastateltu vartioimiston pomo puhui historiallisen vartioimisliikelain termein, mutta nide oli tuolloin kumottu jo yli vuosikymmen sitten.

Yhtä pihalla oli rikoskomisario Sami Joutjärvi. Ei notkuminen lopu. Mitähän sitten, kun Joensuun kauppakeskukset ovat maailman malliin enää kiinni muutaman tunnin vuorokaudesta? Turha väittää niitä sinisilmäisten nuorten vaaranpaikoiksi. Huomio on nyt kiinnitettävä vaarojen vähentämiseen; kaikin mahdollisin tavoin.