Poliisi ei kuulu eduskuntaan. Piste. Ei, koska se edustaa toimeenpanovaltaa, jonka ylilyönneiltä lainsäädäntövallan edustajien on täytynyt satojen vuosien ajan suojautua vaihtelevin menetelmin. Mutta koska en nyt kirjoita kirjaa, en huviksenikaan lähde uudelleenmäärittelemään poliisia käsitteenä. Ei tässä siitä ole kysymys.
Poliisi voi poikkeuksellisesti toimia eduskunnassa tietyissä tapauksissa. Jos sen oma turvallisuusyksikkö ei enää pärjää, käsillä oleva tehtävä ei kuulu turvatarkastajaksi määrätyn virkamiehen(ihan tosi, näin niistä sanotaan) toimivaltaan tai koko maassa ei enää eletä sisäisesti vakaata perusvalmiutta. Jos siis pyydetään tai tarve vaatii.
Sanoin jo liki vuosikymmen sitten, että eduskunnan turvatoimilaki oli huono kompromissi, jossa ainoa oikeasti suojattu arvo tai kohde oli kansanedustajien etuoikeudet. Sen myötä taso ei noussut läheskään tarpeeksi yhtään millään osa-alueella: pätevyyksissä, välineissä, valtuuksissa tai vastuunalaisuudessakaan.
Eduskunnan turvallisuusyksikkö tulee väistämättömästi olemaan kapea käsite. Jos uhkakuva on riittävän kova, sen virkamiehistä on tuskin ampumaan pysäyttävä laukaus aivan kaikissa tuolloin kyseeseen tulevissa tilanteissa. Ei vaikka rauta olisi jaettu, koulutettu ja niin edelleen. Minä en näe tässä mitään itseisarvoa.
Eduskunnassa ei siis yhäkään ole opittu sitä minkä muu maa tiesi jo 1970-luvulla: valvontaa pitää tehdä niin sisään- kuin ulospäinkin, jotta siinä olisi mitään mieltä. Ulospäin tehtävässä valvonnassa täytyy olla vakava reikä tai paukut loppu, jos ilman tiettyä tarkkaa uhkakuvaa tai sotatilan julistusta poliisi päivystää parlamentilla.
Peräänkuulutan keskustelua siitä, että mitä oikeasti haetaan: valtion viraston palvelusmiehiä, perusvartijatasoista kylmät aseet ihan kivasti hallitsevaa porukkaa vaiko jotain muuta? Tässä asiassa on nyt ihan liikaa teeskentelyä ja lobbausta meneillään. Turvallisuutta on mietittävä silloinkin, kun se ei ole otsikoissa.
Tovi sitten naureksin Itä-Uudenmaan poliisin Helsinki-Vantaan lentokenttäosastolle kaasuasioiden takia. Esimerkiksi näin. No, nytpä ovat taas otsikoissa ja tällä kertaa lähes yhtä suurelle hupailulle kuulostavan kassien takia. Että mukana pitää kantaa, mutta huomata sitä ei saa. Siitäpä johtui mieleen toinen Suomi-iskemän klassikko.
Kuulkaas nyt. Minä en usko, että edes Liikkuvan poliisin osastona tässä porukassa olisi ollut niin hurjia operaattoreita, jotta a) asereput olivat oikein valitut b) niiden kanssa osattaisiin toimia. Älkää naurattako, sellaisille ei muuten suomalaiskonstaapelin elo, olo tai ylöspito kelpaisi. Nehän olisivat vähintään Herefordin veneseurassa!
Niinno, voihan sitä univormussakin piiloaseenkantoa leikkiä. Jos joku nyt ehdottomasti haluaa sabotoida miehistönsä työn, tehdä heistä pellejä tai ei yksinkertaisesti uskalla tehdä poliisipäälliköksi kuuluvan henkilön päätöksiä. Esityspaperikin pitää panna salkkuun ja lähteä käymään Poliisihallituksessa, ei se sen vaikeampaa ole.
Alleviivaan, etten ole nähnyt näiden miesten asekasseja enkä heidän suorittamistaan, joten voisi asia toki olla toisin kuin luulen. En kuitenkaan usko, koska ihan niin kovia miehiä ja hyviä vehkeitä ei tuollaisesta kahdesta huvittavasta pikkukylästä muodostuvasta maatiaispoliisista todennäköisesti löydy.
Tukiase ja lentokenttä? Nykymuodossaan se on surkean suunnittelun, toteutuksen ja johtamisen kulminaatiopiste. Tarvetta voi tulla sekä miksei jo ollakin, mutta jos siihen mennään, on laitettava paljon muutakin uusiksi. Ensimmäinen hylättävä ajatus on, että ”no, kun kansainvälisesti muuallakin”. Toiseksi on tiedettävä kuka tekee mitäkin.
Ysimillikko pistooli on heikko oljenkorsi välineeksi, kun vastassa on joku joka ampuu ensin, takaisin tai molempia. Jos on detonaatiouhka, lue: pommihenkilö, silloin tulivoimaa vasta kysytäänkin, mutta sen käyttäjäksi ei ole ihan jokaisesta suomalaisesta poliisistakaan, joka useimmiten lähinnä kuvittelee pärjäävänsä eikä mitään satu.
Poliisi, joka alkaa tuollaisessa paikassa tutista kuin stasiukko Leipzigissä syksyllä -89, kun aluetoimistolla huudettiin hälytys ja vedettiin asekaapit auki; on hyödytön. Yhtä hyödytön kuin vartijat, jotka eivät saa tonttiin ja rautoihin humalassa rähjäävää venäläistä rekkakuskia vielä sittenkään kun se jo huitoo rikkinäisellä pullolla.
Turvallisuus on aina tavoitteen saavuttamiseksi tehtyjen määrätietoisten ratkaisujen yhdistelmä, jotka perustuvat tietoon ja arviointikykyyn. Päätöksentekoa ei saa sotkea henkilökohtaisuuksilla, epäolennaisuuksilla tai asiaankuulumattomuuksilla. Suorituskyvyn taas on oltava olemassa, riittävä sekä käytettävissä oikea-aikaisesti.
Turvallisuutta on mietittävä silloinkin, kun se ei ole otsikoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.