Finavian moniosaamattomuusmalli turvallisuusriskinä

(Lähde: Kuvakaappaus Oikotie.fi:ssä julkaistu työ- ja elinkeinotoimiston
ilmoitus) Alleviivaukset minun.

Oletan, että tiedät pörssiyhtiöityneen valtion lentokenttähallinnoijan nimeltä ja olit myöskin kuullut tuossa miljöössä ilmenneistä turvallisuusongelmista. Ellet ollut; teksti viimemainittujen maakunnallisesta osasta tulee menemään sinulta täysin ohi. Ensiuutisoinnit aiheesta olivat viitisen vuotta sitten tai jotain.

Uutisoinnissa pyrittiin jyrähtelevään varoittavuuteen, joka on yleensäottaen hyväksyttävä toimintatapa, jos tavoitteeksi otetaan onnettomuuksien, rikosten ja vaarojen ennaltaehkäisy. Mutta valitettavasti se ei ole tässä tapauksessa läheskään täydellinen suoritus, koska silloin sivuutetaan vain itse ongelma todellisine syineen.

Otin aiheen ylös vihkoon, kun satuin näkemään tuolla ylhäällä omassa kärjessäni olevan työpaikkailmoituksen kunnossapitäjä-palomies-turvatarkastajasta Joensuun lentoasemalla, joka muuten sitäpaitsi sijaitsee Kontiolahdessa. Johan on moniosaamattomuusmalli konsanaan. Mistä ne ovat sen keksineet?

"Ennaltaehkäisymielessä voi jyrähtää, mutta näin toimittaessa kuitenkin sivuutetaan itse ongelma syineen."

Oma arvaukseni on, että kun mennään henkilökunnan työpaikamenetyksenpelko edellä; siinä alue tömisee ja aitaan tulee reikää. Hyvänä puolenaan ehkä samalla myös joku pätkäelinkautinen tai silppu pääsi kokoaikaiseksi, sekä pitkää päivää palkattomalla tauolla välissään – ilman työpaikaltapoistumisoikeutta – riutuva sai toimivammat työajat.

Mutta turvallisuusmielessä se on yhtä avuton toimintatapa kuin jyrähtelykin. Aivan aluksi näet suoritetaan katsantokannan kavennus, jossa vartioinnin puuttuminen on yhtäkuin tarpeen olemattomuus. Ei ole tilannekuvaa, tekniikkaa eikä valmiuttakaan; siispä kehäkin alkaa koht’sillään vuotaa niinkuin jo uutisointi vuosia sitten kertoi.

Katsantokannan kavennus perustuu kuvitelmaan, että jos turvafirma pääsisi seinien sisälle ja aidan taakse; tästä automaattisesti seuraisi turvatarkastustoiminnan ulkoistaminen, jonka jälkeen oman henkilökunnan työt vähenisivät ja heitä irtisanottaisiin. Turvallisuus siis uhrattiin henkilökunnan työpaikanmenetyksenpelolle.

"Moniosaamattomuusmallissa turvallisuus uhrataan henkilökunnan työpaikanmenetyksenpelolle."

Koska kyllähän se niin on, että jos kiekonheittäjä on terve ja tasapainoinen aikuinen; välinehukan ilmetessä hän pyytäisi saatto- tai kulkulupaa, sekä menisi portin kautta. Ellei olisi; turva-aidan ylittäminen ja rikkominen johtaisivat hälytykseen, kiinniottoon sekä rikos- ja vahingonkorvausvastuuseen.

Vähintään nämä Finavian moniosaamattomat näkisivät teot hälyttäen poliisin avuksi; viimesijassakin he keräisivät työaikansa puitteissa tietoa tapahtumasta, millä asian jälkikäteinen selvittely mahdollistuisi. Mutta ei. Siksi minulla on perusteet arvostella mokomankin toimintamallin kelvottomuutta turvallisuusnäkökulmasta.

Nämähän elävät täällä jotain turvallisuuden nollavuotta, jonka piti loppua maassa viimeistään 1970-luvun lopussa. Helsinki-Vantaallekin tilattiin tuolloin Suomen Teollisuuden Vartioinnin koira+ohjaaja pitämään jöötä matkustajaterminaalissa, jossa vantaalaisnuoriso oli alkanut mellastella. Oletteko te ihan tosissanne?

"Moniosaamattomuus on turvallisuusnäkökulmasta kelvoton menetelmä, koska reaktiota ei tule."

Ne tavalliset uskotteluthan kuuluvat seuraavasti. Että lentoasema on syrjässä, harvojen kulkuyhteyksien päässä eikä näinollen kukaan tule sinne asiatta; myös palveluita on vähän ja niiden hinnat ovat kyllin kalliit, jottei notkumisongelmaa ilmene. Joopajoo; ainahan sitä voi itselleen kaikkea kivaa selittää, jos on pakko.

Mikäli riittäisi, että ihmiselle kertoo harkitsemansa teon olevan väärä tai peräti vaarallinen; maailmamme olisi tullut valmiiksi jo kauan ennen syntymääni. Nyt, vuosia myöhemmin taakse katsottuna mokoma vaikuttaa ylitodellisen hauskalta, mutta nauraa ei silti saa, koska pilkka vain lujittaa kieltämistä – eikä haasta sitä – niinkuin pitäisi.

Jos Finavian moniosaamattomat olisivat vähemmän tärkeä ja etuoikeuskuvitelmainen joukko, karanneet kiekot poimittaisiin talteen. Tällöin niistä joko ilmoitettaisiin omistajalle, mikäli yhteystiedot olivat mukana, tai omansa saisi hakea pois määrätystä paikasta sen aukiollessa. Miten tämä voi olla ongelma?

"Ne tavalliset uskottelut tiedetään kyllä, koska ainahan voi selitellä itselleen kaikkea kivaa, jos on pakko."

Näin ne harhaluulot sortuvat; toinen viranomainen ei enää kumartaen epää kansalaisen oikeuksia, kun kaikkivaltias viranomais-Illi lausui, ettei turvallisuutta voida varmistaa. Lentokentän tai -aseman nimike ei enää liioin pelota eikä tee vaikutusta kehenkään; myös aita on muuttunut esteestä hidasteeksi, valitettavasti.

Junttimaisuus tuppukyläläisen esteen yli ajaa ja parhaat tekevät oikein aukonkin kulkemista varten, mutta vasta henkilökunnan välinpitämättömyys sekä alueella määräysvaltaa käyttävän haluttomuus tekevät ongelmasta turvallisuusriskin. Valtionradio-YLE:n yksipuolisuus ja mukautuvuus sinetöivät sen todellisuudeksi.

Siitä tulikin muuten mieleeni, että eikös Yleisradion maakuntatoimituksissa itseasiassa harjoiteta ihan samaa moniosaamattomuusmallia, kun sielläkin kaikki tekevät kaikkea...osasivatpa eli eivät? Sikäli, jos keski-ikäisten, keskiluokkaisten ja keskinkertaisten virkamiesjournalistien toiminta ei jo lähtöjään ole...omanlaistansa.