Joensuun kouluilkivalta – kasvatuksen, aitaamisen ja vartioinnin tunnoton tuska

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä oli kyllä päiväkoti eikä se edes sijaitse Joensuussa,
mutta ymmärrätte silti ajatukseni sitä katsoessanne.

Utran ja Karhunmäen koulujen ulkoalueilla on kokoonnuttu – tästä on seurannut päihteidenkäyttöä, ilkivaltaa ja häiriökäyttäytymistä – yllätysyllätys. Hah. Itsekään en saata naama vakavana sanoa, että aihe olisi mitenkään ennenkuulumaton tai vieras – osin henkilökohtaisemmista syistä kuin välittäisinkään.

Aloitetaan kuitenkin alusta. Valvontaa, vastuuttamista ja seurausten antamista ei pääse pakoon sitten millään, jos lapsia sattuu olemaan – niin omina kuin muutenkin vastuullaan. Liika vapaa-aika on liikaa – joko jossain iässä, joillekuille ja jonkin aikaa tai sitten kaikenikää sekä -aikaa joillekuille toisille. Ei kaupunki kaikkea hoida.

Jotain te joudutte itsekin tekemään. Älkää siis hassutelko tai uskotelko, koska se ei sovi aikuiselle. Missä on yksi penska, siellä on kohta toinenkin ihmettelemässä mitä se siellä tekee; ja seuraavaksi paikalle löytää myös joku kasvattamatta jäänyt/käytöshäiriöinen esiintymään, pomottamaan, rullaamaan ja niin edelleen – loputtomiin asti.

"Utran ja Karhunmäen koulujen ulkoalueilla kokoontumisesta seurasi päihteitä, ilkivaltaa sekä häiriköintiä – yllätysyllätys."

No; eikö puheena olevissa kouluissa siis koskaan ollutkaan kiinteistössä asuvaa vahtimestaria, mihin hän on mennyt tai oliko viisasta poistaa toiminto tykkänään? Turha romantisoida – eivät syntymäkaupunkinikaan koulujen vahtimestarit mitään kasvattaneet – ajoivatpa vain pois pihasta, jos sinne meni kouluajan jälkeen asiatta.

Siispä; Joensuun kaupungin tulisi nyt ihan selvällä hallinnollisella päätöksellä osoittaa, että mihin tarkoitukseen ja minä aikana koulujensa pihat ovat käytettävissä. Jos niillä saa harrastaa ja leikkiä esimerkiksi päivänvalossa, on toiminnan turvallisuus varmistettava riittävällä aikuisten paikallaololla. Tavalla tai toisella.

Henkilökohtaisesti alan keski-ikäistymiseni edetessä kyllästyä valituksiin tekemisen, tilojen ja välineiden puuttumisesta. Minä väitän pokkana, että hölmöys ei tässä tapauksessa ilmennä mitään sellaista sanottavaa tai tarpeita, jotka pitäisi huomioida. Kuinka paljon ihmiselle – keskenkasvuisellekaan – oikein annetaan moista anteeksi?

"Kaupungin tulisi päätöksellään osoittaa, että mihin tarkoitukseen ja minä aikana koulujensa pihat ovat käytettävissä."

Moisia valituksia nimittäin keksivät sellaiset, joiden omat lapset eivät varmasti ole palloilemassa noilla ilta-aikaisilla koulunpihoilla; sikäli, jos perhe edes asuu siinä kaupunginosassakaan. Tai ollaan mielestään koulutettuja asiantuntijoita, mutta vain siihen asti kunnes palkattu työaika päättyy ja annetut resurssit loppuvat.

Samaan perustuu se yksi tietty vakiorepliikkikin, jonka osaavat kaikki kunnallisen opetustoimen virkasankarit – teknisestä toimesta ei edes saa vastausta, jos sinne keksisi valittaa. Kyttääjä-vasikalle on marginaalista kysyntää – nimittäin; kunnes ”tiedon valta” ei enää imartele, kuukausipalkka kyllästyi tai paljastui ihan oikea ongelma.

Jos perustetaan ”Joku Toinen Toimiala”, ympärille piirretään raja, jonka takana tapahtuva jää hämärän peittoon; mikäli kuitenkin joskus ulospäin roiskahtaisi, ei sitä ainakaan pidä julkisesti arvostella. Kaiken hyvän lisäksi vaikeuksia aiheuttaneet ongelmanuoret eivät joko viihdy sen toimipaikoissa tai pyrkivät isännöimään niitä.

"Koulutetut asiantuntijat tai muualla asuvien kunnollisten nuorten vanhemmat ovat viisaita, mutta eivät oikeasti välitä."

Siksi alaikäiset vapettavat eli sähkötupakoivat, käyvät välineistä kauppaa ja varastelevatkin niitä toisiltaan; jos nyt päihteidenkäyttö näin vaatimattomalle tasolle jää. Sitten ne uhkailevat sekä jopa lyövät toinen toisiaan turpaankin, mutta jostain kumman syystä kukaan ei koskaan näe eikä kuule mitään ja jälkiseurauksetkin jäävät tulematta.

Ohuella huvittuneisuudella totean, että tällä kertaa Utran sekä Karhunmäen koulujen pihahäiriköinnistä ja -ilkivallasta keskustelu kääntyi pariin keskinäiseen ällittelyyn sekä yhteen vienoon toiveeseen – tehtäisiin jotain yhdessä, jooko. Unohtamatta tietysti ”nuortenystävyyttä” – kunhan moista ei vain itse tarvitse harjoittaa käytännössä.

Minä alan olla sitä mieltä, että noiden koulun pihat pitäisi aidata ja portittaa – kouluajaksi, mikäli ilmenee karkailua sekä tyhmäilyä – sen ulkopuoliseksi ajaksi, jos niillä muuten kokoonnutaan. Molempi parempi. Lisäksi käytetään riittävää määrää fyysistä vartiointia – asiattomat ja häiriköt poistetaan – rikoksentekijät kiinniotetaan.

Jälkikirjoitus 6.5.22 kello 15.38: Nyt Mutalan koulussa. Lainaan linkin sisällöstä:"Joensuussa Mutalan vanhan puukoulun takaosan ikkunat on rikottu järjestelmällisesti maanantain 2.5. ja keskiviikon 4.5. välisenä aikana." Siis te ette edes tiedä tarkkaan MINÄ PÄIVÄNÄKÄÄN teko on tehty? Eijeijeijejeiei.