Näpertelykin sijansa saakoon

(Kuva: Jari Kähkönen) Ulosmarssi keskellä levotonta työmarkkinakevättä, joskus
toiseen aikaan, toisessa elämässä. Sommittelin ryhmäkuvan, kun mitään eisen-
steinmaista ihmisten mertakaan ei väenvähyyden tähden olisi saatu aikaan.

Olen työvoimapolitiikkakriitikko ja kannatan yhteiskuntakäsitystä, jossa luokkien eriävät edut sekä tavoitteet tunnustetaan, mutta niiden edessä ei sen paremmin antauduta kuin pyritä vallankumouksella diktatuuriinkaan. Päivän puheenaihe on keljuttavan työpelleilyn korjausyritys; onko se uskottava vai ei.

Lyhyesti sanottuna; parasta toivotaan, mutta kovasti kyllä epäilen. Ei lähtöjään työväen- ja nyttemmin enemmänkin keskiluokan puolue SDP oikeasti pidä kurjallistoon kuuluvia ihmisarvoisina yhteisön jäseninä, joita tulisi kohdella asianmukaisesti. Katsantokantti on aina ollut ylhäältä alaspäin ja on vastakin.

En kiistä lakimuutoshankkeen ansioita, joista luin Uuninpankkopojan blogista, mutta lähtökohtien eriävyyden tähden en liioin usko kaiken tulevan vielä tällä kuntoon. Minä näet painotan suhteetonta valta-asemien eroa, joka valtion, kunnan, palvelun järjestäjän, sen tuotosten hyväkseen saavan sekä palvelun asiakasparan välillä on.

"Onko keljuttavan työpelleilyn korjausyritys alkuunkaan uskottavaa toimintaa?"

Aivan liian monella on liikaa voitettavaa ja liian pieni riski saada käyttäytymisestään sanktioita, että niin sanoaksemme pitäisi sisältää riittäisi. Eivät kunnat koskaan työllistämällä työllistäneet ennenkuin heidät siihen lakimääräisesti velvoitettiin; silloin kaukana menneessä, kun t-sanan vielä uskalsi riville naputtaa vilpittömässä mielessä.

Koska elämme epäoikeudenmukaisessa ja arvaamattomassa luokkayhteiskunnassa, t-sana tuppaa nykyään tarkoittamaan kaikkien muiden työttömän ympärillä tekevän näköisenä häärivien työ- tai virkasuhteiden takaamista, mutta ei juhlakalun itsensä. Miten olisi palkanmaksukokeilu työllistämistä edistävänä palveluna? Vitsi-vitsi.

Näin on nyt, koska historiallisen hyvinvointivaltion pohjana ollut yhteiskuntasopimus on tosiasiassa irtisanottu, mutta jotain aivan muuta kyllä teeskennellään. Elinkeinoelämä ei hoida täystyöllisyyttä, julkinen sektori takaa hoivaa opetusta ynnämuuta puolta maailmaa ja työmarkkinajärjestöt järjestä työn hintaa sekä niin sanottuja laatuasioita.

"Työllistäminen tuppaa tarkoittamaan kaikkien muiden, mutta ei työttömien työllistämistä."

Nyt liitot shoppailevat ja pudottelevat toisiaan kärryiltä senkuin ilkeävät. Elinkeinoelämä taas pyrkii parhaansa mukaan maksattamaan tuotantokustannukset työvoimalla ja transaktiokustannukset ostajalla. Vanha työ katoaa sekä parhaansa tehdään ettei uutta koskaan synnykään. Siksi pienipiirteinen näperty kuten tämä lainsäädäntöhanke.

En minä sillä sano, etteikö näpertelylläkin arvonsa olisi. Heh-heh. Ihmiskunnan historia tietää nimittäin kertoa, että jos yhteiskunnan vakaudesta päästetään irti niin verotus-, lainsäätö- ja väkivaltamonopolit särjetään päreiksi, sekä yksityistä omaisuutta otetaan yhteiseen käyttöön vähintään elatukseen vaadittava määrä.

Olisin siis arvostanut huomattavasti enemmän niin kutsuttujen kelasakkojen, eli työmarkkinatuen kuntaosuuden poistamista kuin kiduttavan työtoiminnan väitettyä laadun ja kohdentamisen parantamista. Väitän, että tähtäimessä olleet väärinkäytökset olisivat kuolleet itsestään, jos tuo heh-heh elinsyy olisi poistunut.

"Väitän, että 'työllistämisen' väärinkäytökset olisivat kuolleet itsestään ilman elinsyytä."

Julkisella sektorilla olisi kyllä ääretön määrä työtä ja lisää keksittäisiin viipymättä, jos palkanmaksukykykin olisi yhtä suuri. Yksityinen sektori yrittää teeskennellä, että se ei muka kilpailuta kokonaisia itsenäisiä valtioita ja vastaavia yhteisöjä keskenään saadakseen parhaimman tarjouksen kulloisellekin kiinnostuksenkohteelleen.

Tuotanto menee sinne missä halvimmalla ja joustavimmin saa, pääomaa hellimmin verotetaan eikä omistaja vastaa kuin omasta onnellisuudestaan. Yksi napinpaino riittää ja sitten rotisee; johan tuota on nähty tapahtuvan 25 vuotta yhtä soittoa. Eikä tässä mitään uutta ole; sitä ennen oli vain pidemmät matkat ja kurjemmat kulkimet.

Kuka sen siis oikeasti sanoo, että tästä näpertelystä ei vain seuraa kyylänkonsti, jossa vanha vääryys jatkuu nyt vain hieman paremmin kirjailtuna? Koska eihän nyt maailmaa muutettu; tehtiin vain yksi nyanssi lisää teatteriin, jolla annetaan ymmärtää muka tiedettävän kuinka maailma toimii. Ellei peräti hallittavankin sitä.

"Kuka sanoo, että näpertelystä ei seuraa kyylänkonsti, jossa vanha vääryys jatkuu; nyt vain hieman paremmin kirjailtuna?"

Politiikka on tahdon asia, mutta jotkut eivät vain tahdo ja toivovat voivansa sen salata. Yhteiskunta olemme me kaikki yhdessä, no, ainakin siihen asti kunnes jokaisen jäsenen pitäisi niin antaa kuin saadakin. Tämän vaikeampaa eivät työmarkkina- ja työvoimapolitiikkakaan ole, jos sen oikein oivaltaa.

Alleviivataan: jos sen oikein oivaltaa.