Näin hän itse sen kokee

Työtään tehnyt toveri ei – palautteena sähköpostitse pyytämäänsä haastatteluun – saanut ainuttakaan vastausta kysymyksiin, mutta sen sijaan tuli kaksi liuskaa haukkumista. Todentotta – näinhän lähettäjä epäilemättä oli kokenut, mutta ei pidä luulla kaikkien olevan samanlaisia kuin on itse.

Jonkinverran pelleilyä, vaikeastitavoitettavan leikkimistä ja kyykytysyrityksiä ilmenee aina – onneksi ne ovat kuitenkin silkkaa hupailua. Kyseisen suoltajan tarkoituksen taas arvioin olleen tehdä mitä tahansa, jotta tilanne kääntyisi oman väärinkäytöksensä paljastamisesta kahdenkeskiseksi mutapainiksi. 

Kyseessä on siis primitiivireaktio, jossa omat ja edustetun tahon asiat sotkeentuvat sujuvasti keskenään – oikea veto voi siis aivan yhtä hyvin olla vähäeleisesti yhteydessä asianomaisen esimieheen kuin paljastaakin sekoilu julkisesti. Se on harkintaan perustuva arviointi, jonka onnistumisessa vaaditaan kokemusta.

"Pelleilyä, vaikeastitavoitettavan leikkimistä ja kyykytysyrityksiä ilmenee, mutta primitiivireaktio on jotain muuta."

Jos aiot olla journalisti, sinun on pidettävä mielessä oma työsi – et saa antaa inhottavien, mutta merkitykseltään toissijaisten välikohtausten sen paremmin ajaa kuin estääkään työtäsi. Jos juttuun tulee mukaan henkilökohtaisen hyökkäyksen näkökulma, tekijän tulee olla osoittanut erityistä paatuneisuutta.

Silti, sellaistakin kyllä sattuu. Raja häilyy, koska vastapuolen nupissa aina keittää jotenkin; yritetään omistaa oman instanssin julkinen maine – ikäänkuin sitä mistä hän itse ei puhu ei olisi olemassa – sitten tulevat ne tavalliset pelot, vihat ja kostot. Asiat tavataan siis ottaa asioina vasta kun ei enää mitään muuta voi.

Ne haukkuvat sinua kahvipöytäkeskusteluissaan, joihin kukaan ei muka osallistu, mutta silti kaikki tietävät kaiken mitä sanottiin. Loka myös lentää intranetissa, sähköpostiketjuissa ja vaikka sun missä muuallakin. Mokomasta täytyy siis vain olla välittämättä, jos tilanne ei vielä tästä kärjisty pahemmakseen.

"Raja häilyy, koska yritetään omistaa julkinen maine ja nupissa keittää. Asiat otetaan asioina vasta kun ei muuta voi."

En henkilökohtaisesti olisi välittänyt muistaa muuatta pikkupomoa, joka...hahahaa...näkyy sittemmin päässeen asiantuntijapäälliköksi isommassa firmassa, mutta palautuipa mieleeni kuitenkin. En tiedä sanoa, että mistä kuvatus oli oppinut journalistiikka -sanan, mutta kovastipa oli olevinaan kiinnostunut tietoteoriasta.

Mokomakin yhtiön kirvesmies eli kuvitelmassa, että jos hän ottaa alaisen kahdenkeskiseen puhutteluun niin se ei kuulu kenellekään. Ja selviävänsä aina sekä kaikesta sanoen tekevänsä niinkuin konttorilta oli käsketty. Vaikea sanoa, että missä persoona päättyi ja esitys alkoi, mutta vastenmielistä sen seuraaminen oli silti.

Hah – tietenkin sen piti viimeisessä keskustellessamme yrittää samaa Jante-paskaa minullekin ”älä unohda, että minä tiedän sinusta jotain”. Niin varmaan. Tiedät siis vain saman kuin koko maailma, koska ”siitä” tehtiin tuoreeltaan etusivun juttu ja myös pääkirjoitus – olkoon siis opiksi minkäsortin eläjiä tässä työssä voi tavata.

"Olkoon siis tämänkin 'yhtiön kirvesmiehen' tapaus osaltaan opiksi, että minkäsortin eläjiä tässä työssä voi tavata."

No, sitten minulla oli joltisenkin iloton ja mihinkäänjohtamaton keskustelu muuan kuukausipalkan kanssa, jonka inspiroimana kirjoitin vihkoon tämän tekstin otsikkoluonnoksen pitäessäni iltakävelyllä lepotaukoa. Aivan oikeasti ja tosissaan; hän tohti selittää minulle haastateltavan kokemista sekä väärässäolemattomuutta.

Hahahaha. Jos siis panet päällesi tietyn kostyymin ja esittelet itsesi sen luvallisena kantajana, yht’äkkiä tietämättömyys on vakaata varmuutta sekä valhe totta? Samaahan sanovat irvileuat muilla mailla vierahilla; että, jos alueen valtalehdessä ei niin lukenut, sitten sitä ei tapahtunut. Erotatko varmasti vitsin todesta?

Tosiaan, juuri tälläisiin niin kutsuttuihin epäjohdonmukaisuuksiin ja ristiriitaisuuksiin tarttumista rakastavat myös kaikki persoonallisuudestaan vajaat, epäempaattiset sekä muut ihmisvihaajat. Näin on siksi, koska he eivät sopeudu mihinkään sääntöihin ja todisteet ovat aina riittämättömät – paitsi pomottajan itsetekemät ja -tulkitsemat.

"Aivan tosissaan; kuukausipalkka tohti selittää minulle haastateltavan kokemista sekä väärässäolemattomuutta."

Sopinee siis välikevennyksenä kysyä, että onko pedagogisesti oikein vetää henkselit aineen yli, jos otsikko oli Lammas, mutta se kääntyi kaunokirjoituksen töppänä muotoon Lannas? Näin oli opettajaisä tehnyt oppilastyttärelleen, josta itsestäänkin tuli opettaja. Juu. Muotopuhtaus on lukijan kunnioittamista, mutta älä nyt hei kuule viitsi.

Onko tällä mitään väliä? Näin näyn muistiinpanojeni mukaan kysyneen itseltäni tekstiä työstäessäni. Kysymys on pitkälti lähtökohdasta – onko menetetty luottamus niin, että kaikki mitä seuraavaksi tapahtuu vain pahentaa vahinkoa? Tosiaan – ”mitä tarkoitat” – sitä voi kysyä niin tietää halutakseen, ilkeilläkseen kuin venkoillakseenkin.

Kysymys kuuluu, että millaiseksi inhimillinen identiteettisi on rakentunut, tiedostatko tämän ja kykenetkö toimimaan lopputuloksen kanssa. Sellaista se on ylipäätään vuorovaikutusjutuissa, mutta erityisesti silloin, kun jollakulla on niin paljon voitettavaa tai hävittävää kuin niissä asioissa yleensä on, mistä medioihin tehdään juttuja.