Tälli perusturvallisuuteen

(Kuva: Jari Kähkönen) Eikä oikeusvaltiokaan ole loputtoman kaikenkattavan riskitön paikka.

Vihdoinkin; näin eilen SVT:n rokotusvastustajadokumentin ensimmäisen osan. Keskeisin oppi oli perusturvallisuudentunteen merkityksen kirkastus; sen estämättä, ettei aihe nyt varsinaisesti ole minulle vieraskaan. Ihminenhän haluaa turvallisuuden, joukkoon kuulumisen ja mielihyvän TUNTEITA.

Pohdiskelinkin tuoreeltaan, että jos ihmiselle tulee tälli perusturvallisuuteen; ei ole mitään takeita, mistä hän seuraavaksi herää. Muistin, etten nuoruudessani tai esikeski-ikäisenä arvostanut lainkaan välisotilassohlaajia, jotka yrittivät ripittää minua kyseenalaistamisestani; väittäen sillä olevan haitallinen vaikutus toisiin.

Sitten lampsin yli 20 asteen pakkasessa parkkipaikan läpi; käännyin kevyenliikenteen väylältä vasemmalle ison lumikasan kohdalla ja kohtasin Audia kuljettavan nuoren naisen. Hän pysähtyi antaakseen minulle tietä, vaikka oikeasti se oli tarpeetonta, koska kohtasimme jatkaaksemme kumpikin eteenpäin vastakkaisiin suuntiin.

"Jos ihmiselle tulee tälli perusturvallisuuteen; ei ole mitään takeita, mistä hän seuraavaksi herää."

Ratkaisin tilanteen viittilöimällä vasemmalla kädelläni; parhaan ymmärrykseni mukaan signaloin ajamaan hitaasti eteenpäin, kun ohitin auton vasemmalta. Katsoessani tuon nuoren naisen kasvoihin; mieleeni johtui, että olisikohan hän ”kämmentä näyttäessäni sekä käskiessäni” näyttänyt ajokortin ja rekisteriotteen?

Sellaista en tietenkään oikeasti koskaan tekisi; en aio syyllistyä virkavallan anastamiseen; ja olen myös terve sekä tasapainoinen, enkä kaipaa olemattoman vallan käyttämisen mahdollisesti lahjoittamaa mielihyvääkään. Siinähän se juuri onkin, kun ihmisen toden luonnon näkee vasta, jos esillä on valtaa tai rahaa.

Minun kyseenalaistamiseni liittyi muinoin vastauksen saamiseen ihan selkeisiin ja asiallisiin huoliin, joita totisena nuorena miehenä myös esitin asiallisesti. Päädyin kuitenkin aina jonnekin naureksimisen tai ärähdyksen välimaastoon; näin minut yleensä torjuttiin, kun vastaanottajan tietämys loppui ja kantti petti.

"Esitin selkeitä ja asiallisia huolia asiallisesti, mutta päädyin naureksimisen tai ärähdyksen välimaastoon."

Sellaista se vallankäyttö tuppaa olemaan. Kaikki saavat sanoa sanansa, mutta Se Kuka Päättää, määrää. Tai ihan sama; valehtele ja selittele sinä itsellesi ihan mitä haluat, kunhan vain teet niinkuin minä sanon. Jostakin kumman syystä tälläinen yksityissielunmessu on tarpeen demokraattisessa oikeus- ja hyvinvointivaltiossa.

Niin, elämähän on oikeasti arvaamatonta, vaikka sitä ei valtavirtajournalismin maailmankuvaa katsellessa ehkä huomaakaan. Niinikään hyvinvoinnissa on katvealueensa eikä oikeusvaltiokaan ole loputtoman kaikenkattavan riskitön paikka; siinä on ero, että mitä sanotaan suostumuksen saamiseksi, ja mikä lopulta toteutuu.

Nuorempana olin vilpittömän totinen järjestelmän myötäjuoksija; pidin selviönä, että kokonaisuus oli aina hyvä, vaikka jotkut sen puolesta toimivat olivatkin toheloita. Tyyliin; asia oikein, mutta kohtaaminen tökki tai jotain vastaavaa. Koin tarkoituksekseni selvittää koko totuuden asiassa ja kertoa sen ihmiselle.

"Hyvinvoinnissa on katvealueensa eikä oikeusvaltiokaan ole loputtoman kaikenkattavan riskitön paikka."

Sen naiiviuden voin kernaasti suoda itselleni, koska minulta puuttui niin tietoja kuin elämänkokemustakin. En siis tiennyt, että mitä totalitaarisuus tarkoittaa; enkä liioin ollut omaneduntavoittelija tai kohtalonpalvoja, joilla loppusaldo täsmää aina vaikka aivan kaikki olisi matkalla kääntynyt nurinpäin.

Nyt lähden liikkeelle arendtlaisesta totalitarismimääritelmästä, joka on toden ja epätoden sekä oikean ja väärä välisen eron kato. Se tarkoittaa, että yhteiskunta voi olla niin ohjelmallisesti eli sisäisesti kuin toimintavoiltaan eli ulkoisestikin totalitaarinen. Ero on melkoinen; viimemainittua voi tosiaan luulla vapaaksi maaksi.

Se on vähän kuin myrdalilainen opetus puhdasoppisuuden valvonnasta ennen versus nyt. Tai kuinkas se totuuden pitkä versio sotaväen käytöstä sisäisiin tarkoituksiin Ruotsissa taas oikeasti menikään Ådalenin jälkeisessä ajassa? Niinpä. Siksipä Suomessakin mainostetaan radiossa S-ryhmän ABC-asemaketjua juuri arkijärjellä.

"Naiivius perustui tietojen ja kokemuksen puutteeseen. En ollut omaneduntavoittelija enkä kohtalonpalvojakaan."

Liberaali demokratia on vakavasti haastettu; näin opin Lahtisen ja Purokurun tuoreesta kirjasta, joskin vaikeuksien laatu ja määrä onneksi vaihtelevat maakohtaisesti. Kyse on yhteiskunnallisen solidaarisuuden rapautumista; sitä kuraavat yhtäällä niin röyhkeät ja ahneet kuin toisaalla pelokkaat ja epäilijätkin.

Seuraako tästä hayeklainen natsit ja kommunistit yhdistävä hevosenkenkäilmiö Weimarin Saksan malliin tai edes desadelainen räikeällä sm-pornolla kuorrutettu myrkyllisen antiegalitaarinen kiistakirjoitus? Tiedäpä häntä; jos tietäisin, luulisitteko tosiaankin lukevanne siitä maksutta jostain satunnaisesta ilmaisalustablogista? No, ette.

Syylliselle on käyttöä, kun tapahtuu järkyttävää tai poikkeuksellista; johonkin pitää energia suunnata, vaikka asiallisesti ottaen oltaisiinkin täysin pöpelikössä. Tiedostatko edes, että salaliittoteoria on palvelu ja ymmärrätkö miksi sitä käytät? Seurauksista huudetaan aina suunpäänä, mutta koskaan ei tehdä mitään niiden syille.