Olehan kuikuilematta, kyttäämättä ja mölähtelemättä

En ole turisti, ohikulkumatkalla enkä vasta kuntaan muuttanutkaan; itseasiassa asun täällä jo kymmenettä vuotta. Kaiken eniten kokemaani selittänee etten elä, ole, näytä tai ajattelekaan kuin täkäläiset ja omanlaisenani olen ajatellut pysyvänänikin. Olisivatpa vain kuikuilematta, kyttäämättä sekä mölähtelemättä.

Ei teilläkään paljon päässä liiku

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ihmisten tyhmyydestä ja heidän nettikäyttäytymisensä huonoudesta valittaminen on turhaa sekä vanha vitsi. Siitä on todellakin bloggattu jo monasti aiemminkin. Mutta tehdään nyt poikkeus, koska näitä osui kolme yhteen viikkoon. Kyllä on – itseään kehumatta – todettava, että ei teilläkään paljon päässä liiku.

Perkelöitymisen välttämisestä

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen journalistisen käytännön mukaisesti kuva ei liity
mitenkään mihinkään.

Älä ole höpsöliini. On laitettava riskiarviointi, johtaminen ja väkivallantorjuntataidot kuntoon sekä vähintäänkin tehtävä varaus turvallisuusvartiointiin(tämä muuten ei sitten ole mikään anglismi) siirtymisestä. Luultavasti joudutte myös palkkaamaan päätoimisen turvallisuusvastaavan.

Naurettu, säälitty ja hävetty

(Kuva: Jari Kähkönen) Minulla on niitä, heitä sekä sitä kuin tarvitsenkin; on rauhallista
ja pidän tästä näin.

Luin YLE:n jutun Dimitri Medvejevin nettikäyttäytymisestä, joka on vain yksi monista vastaavista marginalisoitumiskertomuksista. Tätä tapahtuu yhtäläisesti niin vapaissa kuin ei-vapaissakin maissa; ilmiö sinällään on ikiaikainen, vaikka ennen nettiä ja somea emme sellaisista yleensä tienneetkään.

Joensuunseudun joukkoliikenteestä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Poliisi tutkii epäiltyä pahoinpitelyä 1:sen bussissa Joensuussa. Miten ihmeessä tilanne matkustamossa on voinut päästä sanaharkan asteelle ilman, että auto ei pysähdy ja asiaa aleta selvittää? Niinikään; kun autoissa nykyjään on sellaisia valvontakameran näköisiä kupuja, missä ovat kuvat epäillystä?

Harlekiino, hallinta ja merkityksellisyys

Olin päässyt kasarilta kuulematta Vera Teleniuksen Harlekiinoa, joka oli ajalle tavallinen käännöshitti; alkuperäisen teki Alla Pugatsova Neuvostoliitossa. Kuulin sen ensikerran niihin perustunutta huoltoasemakasettikulttuuria käsitelleessä Eurooppa Neljän Tänään huipulla -näytelmässä Ohto-salissa äskettäin.

Ei tämä ole mikään erillinen saareke

Persu-Purran aivopierun mukaan empatia ei kuulu politiikkaan. Hetken päästä nähdään saako hän näin oikeaa valtaa, vai munaako itsensä perusteellisesti, koska ei saa. Ei politiikka ole elämästä erillinen saareke eivätkä poliitikotkaan yli- eivätkä ali-ihmisiä. Kyse on inhimillisestä identiteetistä; ihmiskäsityksestä.

Jösses

Siviili 1 kuljetti huoltokortin ulos, hukkasi sen ja siviili 2 ottaa läpyskästä kaulanauhoineen kuvan postaten someen; ihmettelee, mikä tämä on sekä kukahan sitä kaipaa. Toisaalla ne voisivat kesyttää palovartioinnin, automaattisen paloilmoituslaitoksen, sammutusjärjestelmän ja tehdaspalokunnan. Jösses.

Tilannekeskus, turvatarkastus ja raksavartiointi

(Kuva: Jari Kähkönen) Raksa ja aita, vaikkeivät juuri nyt ajankohtaiset sellaiset olekaan.

Kai tätä keskustelua on sitten käytävä; silti, vaikka paremmin kuin hyvin tietää vetävänsä monologina ja jäävänsä vaille vastakaikua. Nimittäin kommentoitava täkäläisen hyvinvointialueen tilannekeskusta, turvatarkastusten tarvetta TYKS:n psykiatriassa sekä joensuisen raksan aitauksen ja vartioinnin olemattomuutta.

Hohhoijaa, ainakaan täkäläisille turvallisuutta tekeville ei tule suorituspaineita

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvassa Joensuun Plattaa eli kävelykeskustaa. Tietääkseni juuri
tässä kohtaa ei kuitenkaan tällä kertaa rähisty.

Tuhlasin kahdesti aikaani yrittämällä keskustella joensuisen rahvaan kanssa turvallisuudesta, mutta eipä ainakaan päästä sanomaan, jotten parastani yrittänyt. Tein myös yhden aika huolestuttavan omakohtaisen havainnon. No, ainakaan täkäläisille turvallisuutta tekeville ei tule suorituspaineita.

Ylimielisyys

Hybris tai ylimielisyys pohdituttaa, koska muinoin puhuin Amerikan Bugaloo Boysista turvallisuuspolitiikantuntijan kanssa. Kun totesin vastaavaa ”suojelemis- ja paremmintietämisluuloa” ilmenevän kaikilla valtaa käyttävillä univormupelleillä – myös Suomessa, hän muistutti ilmiön vaaroista laajemminkin.

Tämä on vain pelin henki – raha ratkaisee

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvassa Kontiolahden Koulukeskuksen tupakkapaikka.

Otsikko jäljentyi jo hyvä tovi sitten mustien Snigelin A 7:n kansien välissä tuolloin olleeseen avolehtiöön, kun tuli oltua kirjanesittelytilaisuudessa kylämme kirjastossa. Kirjailijan kollegalla oli yhtenä hetkenä ollut kustannussopimus kirjasta vain painamista vailla, mutta toisena ei enää ollutkaan yhtään mitään.

Ette te omista tätä maailmaa ettekä ihmisyyttäkään sen puoleen

(Kuva: Jari Kähkönen) Tänään jokainen voi itse määrittää oman maailmansa ja
toteuttaa ihmisyyttään tahtomallaan tavalla.

Olin hahmotellut tekstiä irtirevittyyn A 6 irtolehtisivuun – avainsanoina öyhöttäminen, kirjoittamattomat lait, unconformism, hallinimi ja turvallise(mma)n tilan periaatteet. No, kai ne Yhteisvastuu-viikon Nuorten väkivalta -teemankin alle mahtunevat. Kysypä siis itseltäsi ihan aluksi, että kuka hitto oikein luulet olevasi?

Minä jo ihmettelinkin, että mihin ne skandaalit unohtuivat

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olin aikeissa kynäillä ilkeillen pitkäkestoisesta taktisesta tutkinnasta ja oikeuslääkkeen jonoista, mutta Helsingin Sanomien Roosa Welling säästi vaivani. Hän teki tämän ahdaskatseisen, asetelmallisen sekä luokkakantaisen paskajutun – luonnollisesti yksilösankaria nostaen.

Saatoin tulla entiseksi jo aikoja sitten, mutta en minä kyllä siviiliksikään palaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuorena olin takakireä pikkuporvari, joka luuli olevansa muita
parempi. Siitä ajatuksesta on jäljellä enää tämä helyrasia.

Alkujaan otti railakkaasti päähän, että tunnuksia ja valtaa halvennettiin, vaikka äänenlähde ei tykännyt itsestäni. Kiitos vaan; en minäkään olisi välittänyt tuollaista ulkoista sukupuolielintä tavata – yksityishenkilönä. Yhtäkään en höykyttänyt, sortanut enkä tehnyt oikeusmurhiakaan; uskoopa kukaan tai ei.

No, moniko tuolla menetelmällä jää sitten kiinni?

(Kuva: Jari Kähkönen) Lyijykynä ja ritsikirja; siinäpä taktista innovaatiota kyllin useimmille,
jotka ikäänkuin tahtoisivat vaan eivät silti oikeastaan paljon osaa.

Luin Puskaradiosta äläyksen lasten ”liekinheitinleikistä”, minkä osallisista annettiin parhaimmillaankin puoliperseiset tuntomerkit; niistä heidät olisi muka tullut tunnistaa ja pitää puhuttelu. Tai sitten samassa syssyssä oli myös vääntö, vai miten se nyt meni? Voi jösses näitä kädettömiä sähläri-amatöörejä.

Liian vaikea aihe, hienot sanat ja väärä yleisö – FOMOksihan se meni tämäkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Näinkö sitä Joensuun
seudulla piirivartiointia tehdään? Arkistoku-
va, joka ei esitä ajankohtaista tapahtumapaik-
kaa.

Joensuun Puuilo keikattiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä; hohhoijaa, ketä kiinnostaa? Ei ainakaan minua, koska aiheesta on jo kirjoitettu kyllin; harkinnassa vaakakuppi kallistui päinvastaiseen niin sanotusti yleisistä syistä. Substanssin lisäksi tässä on kiehtova näkymä ihmismielen toimintaan.

Vertaile sinä vain itseksesi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin Lieksan Lehden työttömyysjutusta, että TE:n palvelujohtaja Katriina Päivinen sanoi sikäläisten pyrkivän minimoimaan menonsa, jotta tulisivat toimeen kausityön tuloilla eläen vaatimattomasti. Sopii kuvaan; näinhän sitkeisiin ja laiskoihin jakautuvan maakunnan asujaimiston tapana varmasti onkin.