Tilannekeskus, turvatarkastus ja raksavartiointi

(Kuva: Jari Kähkönen) Raksa ja aita, vaikkeivät juuri nyt ajankohtaiset sellaiset olekaan.

Kai tätä keskustelua on sitten käytävä; silti, vaikka paremmin kuin hyvin tietää vetävänsä monologina ja jäävänsä vaille vastakaikua. Nimittäin kommentoitava täkäläisen hyvinvointialueen tilannekeskusta, turvatarkastusten tarvetta TYKS:n psykiatriassa sekä joensuisen raksan aitauksen ja vartioinnin olemattomuutta.

Olisin suonut, että kun sairaanhoitopiiri ja pelastuslaitos Pohjois-Karjalassa löivät hynttyyt yhteen Sotessa, josta tuli hyvinvointialue; turvallisuus olisi otettu mukaan nyt aloittaneeseen tilannekeskukseen. Sisäisen turvallisuuden tilannekuvaa ei näet ylläpidä kukaan ja sen on usein ollut näköistäkin lähimenneessä.

Tuo olisi ollut sille paras paikka, koska en jaksa uskoa sen paremmin keskussairaalan vahtimestareiden määrän lisäämiseen kuin erityisen turvakeskuksenkaan perustamiseen. Viimemainittu ei välttämättä ole edes hyvä asia, koska vaikka alue tuottaa turvallisuuspalveluita; sisäinen turvallisuus voi silti olla täysin heitteillä.

"Hyvinvointialueen tilannekeskuksesta, psykiatrian turvatarkastuksista ja raksavartioinnista on pakko keskustella."

Luin tämän YLE:n jutun yhdestä Turussa puukotetusta sairaanhoitajasta, mutta kaikkein räjähdysaltteinta tavaraa on sen keskellä oleva kahdeksan minuutin audio. Voi huh-huh; mistähän sitä oikein alkaisi? Teitä oli siis neljä ihmistä paikalla, mutta kukaan ei tehnyt riskiarviota eikä tarkkaillut potilaan käsiä.

Onneksi ei sattunut pahemmin. Huomioin väitetyn, että psykiatrian tiloihin saa halutessaan tuoduksi puukon tai aseen; olisi siis paras alkaa suunnittelemaan niihin turvatarkastuksia. Se ei tule olemaan yksinkertaista edes oikeudellisesti, koska kulkijaryhmiä on niin monta ja kaikki ovat toisiinsa nähden erilaisissa asemissa.

On hyväksyttävä, että hoitohenkilökuntaa on liian vähän eivätkä he havaitse tai osaa reagoidakaan oikein. Hoitajien valtuuksien lisääminen ei siis auttaisi eikä vartiointikaan ole muuttumassa todelliseksi. Näinollen; pitää tehdä kehä, jota ei ylitetä tarkastamatta tai hälytystä aiheuttamatta. Kaikki poikkeamat selvitetään.

"Jos psykiatrian tiloihin saa halutessaan tuotua veitsen tai ampuma-aseen, tarvitaan turvatarkastuksia."

Valitettavasti tässäkin jutussa näki perimmäisen totuuden ihmisluonnosta. Ihminen on haluaa arvostusta, valtaa ja rahaa; silloinkin, kun kuuluisi lukittujen ovien tai lippusiiman taakse odottamaan tilanteen rauhoittamista. Hoitohenkilökunnan fukuyamalainen asenne ei edistä vaan pikemminkin haittaa turvallisuustyötä.

Psykiatristen potilaiden kohtaaminen on myös haastavaa, koska eivät he sellaisia olisi, jos havainnointi-, toiminta-, yhteistyö- ja ongemanratkaisukyky olisivat edes tavistasoa. Turvatarkastus ei tietenkään saa muodostua torjuvaksi muuriksi eikä potilaiden poispelotteluksikaan. Työntekoon pitää siis olla oikea ote.

No, jos turvallisuutta tehdään; on oltava valmis ottamaan riski, että tulee neuvoneeksi ihmistä, joka ei niin yleisesti siedä sellaista kuin erityisesti halveksuu sinua ja siksi torjuu kaiken. On muuta mielessä, työnsä on tärkeämpää, ei tämä kannata, ei hänen kuulu ja niin edelleen loputtomiin asti. Motivointi on vaikeaa, muttei mahdotonta.

"Turvallisuudessa on oltava valmis ottamaan torjumisen riski, koska neuvomista ei siedetä yhtään mitenkään."

Tavallaan samanlainen tilanne oli kakaroiden joensuisen raksan nostokurjessa kiipeilyssäkin. Pitäisi hyväksyä, ettei kaikentietävyyttä, -osaavuutta eikä -voipuuttakaan ole – rahkeet on opittava jakamaan tai olemme kaikki kusessa. Soita 112, koska tämä on poliisitehtävä, mutta jos ei ole partioita eikä paikalle ehditä?

Näinollen olisi hyvä saattaa ongelma rakennustyömaan vastuuhenkilöiden tietoon ja sopia heidän kanssaan toimintatavoista – varmistaa aitauksen riittävyys sekä turvapalveluiden olemassaolo ynnä käytettävyys. Asioista pitää siis keskustella etukäteen eikä ruveta haalimaan yhteystietojakin vasta sitten, kun on jo hätä.

Ei hätäkeskus tiedä mikä raksa on milläkin firmalla, mitkä palvelut on tilattu, milloin on valvonta-aika eikä etenkään voi käyttää turvafirmaa ”alihankkijana”. Mutta; jos on tietoa, tunnetaan ja löytyy luottamusta – asioista voidaan ilmoittaa, sekä tehdä yhteistyötä. Mutta kun teille ei kerran voi mitään sanoa, pitäkää sitten tuo linja.

Jälkikirjoitus: No niin, mitä minä sanoin. Kuka niitä "osastokohtaisia" metallinilmaisia käyttää ja milloin; sekä tajuttiinko edes, että läheskään kaikki uhat eivät tule paljastetuksi näin?