Ei teilläkään paljon päässä liiku

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ihmisten tyhmyydestä ja heidän nettikäyttäytymisensä huonoudesta valittaminen on turhaa sekä vanha vitsi. Siitä on todellakin bloggattu jo monasti aiemminkin. Mutta tehdään nyt poikkeus, koska näitä osui kolme yhteen viikkoon. Kyllä on – itseään kehumatta – todettava, että ei teilläkään paljon päässä liiku.

Ensimmäinen neropatti tai -patit meni(vät) sitten huutelemaan kommenttilomakkeen kautta hävyttömyyksiä keskellä kirkasta päivää, työajalla ja työkoneeltaan. Tuli julkaisukelvoton kehotus tavanomaisten nimittelyjen kera, mitkä eivät liittyneet tapahtumapaikkanaan olleeseen tekstiin muuten kuin, että minä sen kirjoitin.

Seuraavaksi ventovieras sankari alkoi ilman mitään aihetta haukkua, vihjailla ja uhkailla kolmannen osapuolen palvelussa. Kolmas perseily taas oli silkkaa iteootia, höhöhöötä ja nauruhymiötä samassa osoitteessa, muttei kuitenkaan samassa huoneessa. Lisäksi todetaan haastatteluyritys ja ventovieraan kaveripyyntö.

"Perseilyjä osui kolme yhteen viikkoon. Lisäksi sattui haastatteluyritys ja ilmeni ventovieraan kaveripyyntö."  

Minä olen sen verran kokenut ja elämää nähnyt mies, jotta olin ehtinyt kuulla kaikki mahdolliset vitsit alalle alkavista – toivoin niiden olevan epäoikeudenmukainen yleistys, käsityksenä vanhentuneita tai perättömyys. Mutta ei tuollalailla käyttäydytä, jos lähtökohdat ovat kunnossa, kasvu oli turvallinen ja persoonallisuus on toimiva.

Sekä onhan tässä sekin pointti, että perseily todennäköisesti tapahtui työpaikalla, työajalla ja siihen käytetty välinekin oli kaiketi työkalu. Oletteko te tosissanne; ettekö käsitä olevanne koska tahansa korvattavissa toisilla, joita löytyy ihan jonoksi asti oven edessä? Kulkulupa ja käyttäjäoikeudet nollataan nopeasti, kun hetki lyö.

Ihmisten on yksinkertaisesti kyettävä käyttäytymään paremmin kanssaeläjiään kohtaan, jos meillä kansana, lajina tai planeettana on oleva mitään toivoa. Tulee esimerkiksi lakata virtuaalisestikaan huutelemasta toisillemme hävyttömyyksiä, koska vihalla ei saa aikaan mitään millä olisi kestävää arvoa.

"Olin ehtinyt kuulla kaikki vitsit, joiden toivoin olleen epäoikeudenmukaisia, vanhentuneita tai perättömiä."  

Minä tunnen jo someni niin perusteellisesti ja sen verran pitkältä ajalta, etten odota kummoistakaan vastakaikua. Kommentoin silti, kun aihe oli rikos ja suollettiin niin paksua kuin sopi odottaa. No, pyrinpä siis muistuttamaan lyhyesti sekä kansantajuisesti hätävarjelun ynnä yleisen kiinniotto-oikeuden rajoista.

Kiitokseksi sain kuitenkin tällä kertaa jotain tavallistakin ällömpää. Sieltä tuli nimittelyä, vihjailua ja uhkailunsorttistakin kontenttia, mitkä ennaltaehkäisivät keskustelun täysin. Mitä muka sanoin tai tein tuollaista ansaitakseni? Toisaalta; minulla on olemassa tähän jo Standard Operating Procedure, jota aloin seuraavaksi noudattaa. En hyydy.

Vaikken toivottavasti asianomaista koskaan naamatusten kohtaa eikä välillämme kulje viesti yhtään mitenkään; kysyn silti, etkö tajua olevasi julkisella paikalla ja puhuvasi kovaan ääneen? Tietoisuuden tästä pitäisi olennaisesti vaikuttaa siihen mitä suusta pääsee, mutta – justjoo – mölähtelijöitähän on löytynyt aina.

"Etkö tajua olevasi julkisella paikalla ja puhuvasi kovaan ääneen? No, ainahan mölähtelijöitä on löytynyt."

En tiedä. Minulla ei vain yksinkertaisesti ole samaa höhöttämisen, vouhottamisen ja kälkättämisen tarvetta kuin useilla muilla, jos on ylipäätään minkäänlaista. En liioin osaa pitää suhtautumistani vikana, joten minä vain teen mitä täytyy. Tulin sitten seuraavaksi huomauttaneeksi taviksille, että aktiviteetillään ei ole mitään merkitystä.

No, eihän sillä olekaan; heidän yleisönsä ovat mitättömän pieniä eikä minkään viraaliseksi menosta ole suurtakaan pelkoa. Ja suuryrityksellä on pääomia, markkinointia, viestintää, tappionsietokykyä sekä vaikka sun mitä; ei sitä kiinnosta mitä sinä säädät somessa. Oletko ihan todellisuudentajuton vai vailla omaa elämää?

Niinno; sehän tässä tietysti on, että minä olin liikkeellä vilpittömässä mielessä – muista en tiedä sanoa mitään – yritin ihan oikeasti keskustella virheellisen tuotteen ja huonon palvelun hyvittämisestä. Tai sanotun suuryrityksen toiminnan muuttamisesta paremmakseen. Ei teilläkään paljon päässä liiku.