Saaga polkupyörän istuimesta

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kontiolahden liike- ja palvelutalo sijaitsee Keskuskatu 21:ssä. Takapihallaan on myös niin kutsuttu linja-autoasema, joka on tätänykyä kyllä enemmänkin pelkkä JoJo:n pysäkki. Tässä iltana eräänä huomasin siellä maassa makaavan satulan, joka ei kuitenkaan puuttunut yhdestäkään paikkaolevasta ajokista.

Valokuvasin näyn, mutta arvioin riittävän julkaista kuva puskiksessa, sillä tämähän on laitoslöytö – eikä minulla onnekseni ole tai mielellään enää tulekaan sellaisia poliisisuhteita, joiden kautta selvittää kaivataanko penkkiä jossain. No, sinnepä ilmaantui muuan kuin oli tietävinään keneltä – nyt jälleen kadonnut – sitsi oli varastettu.

Seuraavaksi ilmaantui kolmas kuin taas oli tietävinään huoltomiehen löytäneen tuolin katolta sitä – osana kiinteistön yleisvalvontaa – tarkistaessaan; arvaili kapineen päätyneen nyt roskikseen. Jepjep. Ensin oli siis oikeudetta vahingoitettu toisen omaisuutta, jota oli viskottu ympäriinsä ja lopuksi se oli pantu roskikseen.

"Ensin oli siis oikeudetta vahingoitettu toisen omaisuutta, jota oli viskottu ympäriinsä ja lopuksi heitetty roskikseen."

Selvästikin joku ei tiedä, että liike- ja palvelutalo on yksi kylän Niitä Tavallisia Paikkoja, jossa sattuu sekä tapahtuu kaikenlaista ynnä koko ajan. Vai tietääkö sittenkin, muttei vähääkään välitä? Niinikään; yhtä vierasta maatapa se näyttää olevan tuo löytötavarankäsittelykin, jossa sentään meni sattumaotannalla puolet oikein.

Liki oli, ettei enemmänkin. Löytö olisi enää pitänyt ottaa talteen lukittuun ja vain henkilökunnan käytössä olevaan varastoon, sekä sitten kuuluttaa. Rahkeita ei olisi tarvittu lisää yhtään; tuoliton olisi soittanut edeltä, työnnellyt rungon paikalle ja jos löytökalu olisi sopinut sijalleen niin asiapa olisi ratkennut oitis.

Kuinka ihmeessä – sanotaan nyt vaikkapa yhden muovisen säilytyslaatikon osoittaminen tarpeeseen – olisi ollut liikaa? Jos se täyttyy tai säilytysaika venyy, sisältö viedään Joensuun poliisiasemalle. Kaupungissa kun varmasti ravataan ehtimiseen muutenkin ja kiinteistönhuollolla on yleensä myös auto käytössään.

"Tuoliton olisi soittanut edeltä, työnnellyt rungon paikalle ja jos löytökalu olisi sopinut niin asiapa olisi ratkennut oitis."

Olisiko minun ehkä pitänyt tulostaa niin vanhusbook-keskustelu kuin löytötavaralakikin isännöitsijälle ja huoltoliikkeelle? En sättiäkseni enkä uhkaillaksenikaan, mutta kehittääkseni kyseisen kiinteistön ja valitsemansa huoltoliikkeen toimintaa. Molemmathan ovat olemassa vain mahdollistaakseen bisneksen seiniensä sisällä.

Bisneksen, johon nyt sattuu kuulumaan sekin, että joku pyöräilee kotoaan linja-autolle – ei ole kohtuutonta odottaa omaisuutensa pysyneen koskemattomana palatessaan. Ja; jos nyt siltikin sattuisi sattumaan, että vahinko olisi pienin mahdollinen, koska lopulta kadonnut palautetaan oikealle omistajalleen.

Kiinteistönhuolto voi tänään vallan mainiosti olla kädet irti -mallista, joka on paikalla vain tarvittaessa eli erikseen puhelimella soittaen pyydettäessä, mutta sen taas ei tarvitse suinkaan merkitä palvelutason olemattomuutta. Koska löytäjälle kuuluu yleensä ainakin tarjota löytöpalkkiota, on tuskin kohtuutonta, että nytkin saaja maksaa jotain.

"Kiinteistö, isännöitsijä ja kiinteistönhuolto ovat olemassa vain mahdollistaakseen puitteissaan tapahtuvan bisneksen."

Vaan en se minäkään viitsi joka asiasta olla sanomassa enkä etenkään aina kaikesta valittaa. Kyllä kylässä saavat muutkin jollekin jotain tehdä; onhan rakennetun ympäristön turvallisuus, käytettävyys ja viihtyisyys yhteinen asia. Milloin tulet itse kadottamaan jotain sekä kuinka ajattelit tällöin saada omaisuutesi takaisin?

En minä oikeasti välitä, mutta typertyminen ilmeisen äärelle ja mitääntekemättömänä toljottaminen vain ottavat yhä päähän – maakunnassa vietetyn vuosikymmenen jälkeenkin. Sekö on taaskin kaikki kaikessa, että sai sanoa? Vaikka itse asia ei edistynyt minkään mitattavissa olevan yksikön vertaa.

Tosiaan; saamaton se somelainen kuin ei joko saa johdatelluksi tai kaapatuksi keskustelua siihen mistä itse haluaa puhua. Että älä julkaise löytämäsi maksukortin numerotietoja netissä? 30 tykkää. Hiphurraa. Alan olla aika kypsä itselleni langenneeseen ystävättömien, elämäntaidottomien ja puolihullujen mielisuosioon.