Päijät-Hämeessä eli Lahdessa rautatieasemalle suoraansanottuna kustaan niin usein, että se muodostaa jo hajuhaitan. Eikä ymmärretä mitä pitäisi tehdä. Kanta-Hämeessä taas pelastuslaitos uusii suojaliivit – tuliko uusista ensihoitajat riskikäyttäytymiseen röyhkeyttäviä lohtuleluja?
Olin palaamassa Fiatilla Prismasta valtatietä asuinkylääni, kun Radio Suomessa oltiin keskustelevinaan virtsanhajusta graniittipinnalla. Ongelma on selkeä; Väyläviraston, VR:n ja Lahden kaupungin rajapinta, jonka tähden millekään ei tehtäne mitään. Juu; se on se KGB-logiikka, eli, älä näe epäkohta tai olet pian vastuussa siitä.
No, tuon onnettoman pikkukaupungin katueläjät lorottelevat minne lorottelevat, koska voivat. Oikea vastaus olisi – ulkona – paikalta poistaminen häiriökäyttäytymisenä; sisällä taas kiinniotto sekä laittaminen prosessiin lievästä vahingonteosta. Siihen tarkoitukseen on asetettava järjestyksenvalvojia.
"Oikea vastaus olisi järjestyksenvalvojien asettaminen tai vahvistaminen – ulkoa poistetaan ja sisältä kiinniotetaan."
Nettijuttu ensihoitajien suojaliiveistä taas uiskenteli silmiini kotona, kun joudin lopultakin turhanaikaisesta juoksuttamisesta uutisvirtaa selaamaan. Kylläpä tuli tuostakin hulppean omanapakeskinen käsitesekaannus tyhjästä, mikä lähinnä kuvansi kuinka rujoin periaattein olemassaoleva luokkayhteiskunta toimii.
Siviilitoimittaja ei tietenkään tajua suojaliivejä olevan montaa sorttia. Yksiä pidetään jatkuvasti, toiset puetaan vasta tarvittaessa, kolmannet ovat piilossa kuorivaatetuksen alla, neljännet avoimesti päälimmäisinä, viidennet ovat kevyitä sekä kuudennet raskaita. Luotiliivit -sanaa ei tule käyttää, koska mikään ei ole ”luodinkestävää”.
Siispä; missä uutisesi on, jos teknisen käyttöikänsä päässä olevat suojaliivit uusitaan? Unohdithan kysyä sitäkin, että miksi edellisille ei oltu ostettu useampia vaateosia hygieniaongelmaksi kutsutun – ennenaikaisen loppuunkulumisen – estämiseksi. Tämä tyhjänpäiväinen kunnallisnotiisi ei julkiseen palveluun kuulu.
"Ensihoitajien suojaliivijuttu on hulppean omanapakeskinen käsitesekaannus tyhjästä luokkayhteiskunnassa."
Ymmärrän; Lahden matkakeskus-rautatieasemalla on kolme isäntää, joista yksikään ei toivo maksaa inhoavan ylhäältäpäinkatsovasti vähättelemästään ”vartioinnista” – järjestyksenvalvontaa ei siis joko saada tai vahvuus on riittämätön. Ideologian nimi on New Public Management. Vaan kuka kertoo lahtelaisille heidän olevan sen vihollisia?
Tuskin kolmenvälinen yhteistoiminta olisi ollut kaksista sääntö- tai tulosohjauksenkaan aikana, mutta tuolloin oli sentään todennäköisempää, että yksi oli kokonaisvastuussa. Sillä taas olisi ollut talon kirjoilla olevia vahtimestareita, jotka kuulisivat nyt kunniansa aiheutettuaan isännälleen julkista häpeää.
Tämän olen kirjoittanut monasti aiemminkin, mutta hämäläishitaus tekee siitä taas ajankohtaista; vallanpitäjillä on halutessaan mahdollisuus olla haistamatta ammoniakkia seinistä ja kävelemättä lammikkojen välistä lattialla. Tämä on pääomaehtoisessa yhteiskunnassa aina Jonkun Muun Ongelma.
"Pääomaehtoisessa yhteiskunnassa ammoniakintuoksu seinissä ja lammikko lattialla on aina Jonkun Muun Ongelma."
Kanta-Hämeen ensihoitajien suojaliiveihin liittyen taas tulee tiedustaa, että josko AMK-osaaminen ei riitä, koska se on väärästä koulutusohjelmasta? Kylmiä aseita vastaan mennään kylki edellä, mutta saksiuhkassa tekijä pitää silti voimankäyttövälinein sokaista-piestä-sitoa kamppailukyvyttömäksi.
Suunnittelijan turvallisuustunnepuheet ovatkin niin poskettomia, jotta tajuaako tämä lainkaan mitä teki? Alempi keskiluokka on tuskissaan; yhteiskunnassamme sitä pidetään itsestäänselvyytenä ja kaltoinkohdellaan. Mutta silti heidän kaunaansa ei saa aseistaa, passiivinen suojaväline pysyköön täten passiivisena suojavälineenä.
Ammatti-identiteettidysforiaisella ei ole mitään asiaa operatiiviseen toimintaan. Ellei ole päämiehestä äärimmäisessä vastuussa oleva henkivartija, ei pidä syöksyä suoraan ätäkin eteen. Jos tässä on jotain epäselvää, voi olla niin sopimaton kuin alipäteväkin; puhutelluista ei saata sanoa varmasti kumpaa – he kun ovat siviiliamkin käyneitä.
****
Jälkikirjoituksenomaisesti todettakoon, että rautatieasemaongelman nettijuttu ei ilmestyttyään parantanut lopputulosta lainkaan. Se oli toivottoman siivous-kunnossapitopainotteinen, mutta eipä saanut Emilia Korpela edes kysytyksi, että miksi niitä vaihtelevia vastuualueita ei saa joko merkityksi paikanpäälle tai opastekarttaan. Jotta tieto ongelmasta – oikeaan osuvien palautteiden myötä – lisääntyisi, edistäen sen ratkaisua. Ja yllättyneet parijonoon/OMG; siellähän on myös töhryjä seinissä!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.