Edellisen blogimerkintäni muistiinpanot päättyivät:”Maallikot, siviilit, amatöörit sekä vapaaehtoiset! Oliko ihmisellä vielä suurempia riesoja?” Ja sitten näin eilen illalla kuinka lauantaisin ilmestymätön Heilakka oli sunnuntaina jaettu postilaatikkoon; samalla hetkellä sanani muuttuivat toteutuneeksi enteeksi.
Tuli sitten oltua oikein suuren maailman tutkivia journalisteja, jotka hankkivat skuuppinsa salassa toimien. Vai mitä kummaa rosvo&poliisi -leikkiä tämä oli valeostoläppineen? Olkaa hyvillänne, kun ette joutuneet sairaalaan, putkaan sekä tulleet myös häväistyksi tavoin mitä on vaikea kuvata julkaisukelpoisesti.
Ikinä ei leikitä omilla leluilla. Piste. Epäsovinnaisessa tiedonhankinnassa käytetään aina operatiivista kalustoa, tarkoitusta varten sepitettyjä tietoja ja ynnämuuta. Näin siksi, kullanmurut, koska ollaan tekemässä jotain mistä toinen osapuoli ei tykkää; varomaton voi saada vaivoikseen sitkeän vainoamiskierteen sekä pysyvän uhkakuvan.
"Tuli oltua suuren maailman tutkiva journalisti, joka hankki skuupin salassa. Vai mikä rosvo&poliisi -leikki tämä oli?"
Rautatavara mitä keikalla käytetään pitää olla kiistattomasti tunnistettavissa, sekä sille on löydyttävä aukoton kulkureitti ja hallussapitoketju. Muussa tapauksessa sinä et tiedä itse asiasta yhtään mitään julkaisupäätöstä edellyttävällä varmuudella, sekä rikosprosessin asianosaisena olet lyhyesti määriteltynä nesteessä.
Kun tehdään konfrontaatio, mukana on oltava henkilösuojelu valmiussuunnitelmineen; putkassa sinä et nimittäin toimittajan tietotyövälineitä käsittele ja vuodeosastolla olet liian kipeä sekä traumatisoitunut raportoidaksesi. Kunnon puitteisiin kannattaisi ihan oikeasti satsata, koska muuten olet mille näytätkin: amatööri onnenkantamoisella.
En tiedä, että olisiko blogin sijaan oikeampi veto tehdä laillisuusvalvontakantelu poliisipartiosta, joka ei estänyt mokomaa pelleilyä vaikka sai sen tietoonsa. Menitte sitten vielä oikein edistämään näiden naisten käsittämätöntä tempausta ohjein ja annellen parhaimmillaankin pelkkää toiveajattelua olevia lupauksia avunsaannista!
"En tiedä, että olisiko oikeampi veto blogin sijaan tehdä kantelu poliisipartiosta, joka tiesi, muttei puuttunut asiaan."
On luku sinänsä, jos piruuntunut yksityishenkilö toimii näin, koska ei ymmärrä paremmin; sitä suuremmalla syyllä toimitettujen tiedotusvälineiden palkkaa saavien toimittajien on älyttävä olla villitsemättä yleisöä huonolla esimerkillä. Tässä kansalaisaktiivisuudessa oli aivan liikaa epäselviä ja epävarmoja pointteja.
Tiedätkö edes, että miten toiminnan oikeudellinen perusta vaihtelee? Erotatko ylipäätään toisistaan näpistyksen, varkauden ja kätkemisrikoksen? Anastajan olisit saanut ottaa kiinni verekseltään tai pakenemasta yleisellä kiinniotto-oikeudella sekä vohkitut tavarat pois, mutta kätkemisrikoksen suhteen asia ei ole aivan näin ilmeinen.
Siksi Hanna-Mari Lappalaisen ja Hanna Käyhkön tempaus onkin niin kiehtova; siitä puuttui aitouden tärvelevä poliisinleikkimisen teennäisyys, mutta kateissapa oli myös varma näyttö polkupyörän omistajasta. Olisitte voineet saada turpaanne ja roikkua kaksi vuotta syyteharkinnassa, kun odotatte corpus delictin penslauksen&topsauksen tulosta.
"Toimitetun tiedotusvälineen palkkaa saavan toimittajan ei pidä villitä yleisöä näyttämälle sille huonoa esimerkkiä."
Siksi minulla on aihe olla juuri niin raivoissani kuin olen; osoittaa nimittäin aikamoista luottamusta kansan harkintakykyyn tai kylmää välinpitämättömyyttä, jos luulee lukijoiden älyävän ne riskit mitä juttua tehtäessä ilmeisesti otettiin. Niinkuin sanottu; amatöörit kiittäköön hyvää onneaan, kun tällä kertaa ei sattunut pahasti.
Päihde- ja rikosmaailma on leimallisesti arvaamaton. Nyt kävi onneksi näin, että vastaan tuli hyväluontoinen ukkeli, josta ei tosipaikan tullen lähtenyt edes pahaa ääntä. Aivan yhtälailla käteen voi tulla elämänsä kunnossa oleva tunnoton ja näköalaton kävelevä persoonallisuushäiriö, joka himoaa kostoa eikä kaihda mitään.
Mitä sitten? Arvaan, että Kosti Aaltosen tiellä hähätellään ja hekumoidaan; odottavat lähteekö juttu lentoon. Ison Myyn yläkerrassa paiskottaneen jo yläfemmoja; ollevat lähes varmoja mitkä palkinnot voittivat. Itse olisin antanut Käyhkölle kenkää ja Lappalaiselle kirjallisen varoituksen sekä siirron Parikkalaan tai Ilomantsiin.
Keskiluokkaiset ihmiset elävät omassa harhassaan tuon katutodellisuuden kanssa.
VastaaPoistaOn melko todennäköistä, että keskiluokkainen mies ei joudu käyttämään nyrkkejään peruskoulun jäätyä taakse.
Katuihmisten käyttäytymistä on sitten opiskeltu poliisirealityistä ja kun siihen päälle laitetaan muutama lähikontakti joukkoliikenteessä, jossa on onnistuttu "rauhoittamaan" pari kertaa joku kadunkasvatti ns. supliikilla, niin valmiina on harha siitä, että tilanteita hallitaan. Ja siis eihän päivänvalossa ihmisten kimppuun käydä!
Voi vain kuvitella miten olisi käynyt, jos tilanteessa olisikin ollut joku tuollaisen vanhan venkulan sijaan joku hard core tapaus jolle on aivan sama miten rahaa tehdään varastamalla, ryöstämällä, itseään tai naisystävää myymällä.
Nimittäin sellaisessa tilanteessa vähän nenää nyrpistävän "tukarihuoran" kimppuun käydään niin nopeasti, että edes minä en vedä peter jonesista yhtään mitään esille, enkä edes yritä sitä. Se perusmuotoinen pahoinpitelyn taksa ei pelota ketään sellaista joka siellä vankilassa on edes kerran käynyt. Toki toinen oman elämänsä etsivä olisi voinut soittaa apua. Poliisi ehtii paikalle kiireellisissä jutuissa kaupunkialueella 5-15 minuutissa. Vertailun vuoksi nyrkkeilyssä on kolmen minuutin erät.
Hutikutia pukannee tai sitten tämä juttu ei edes tussahda; paukusta mitään puhumattakaan.
VastaaPoistaPerjantaina puoliltapäivin nettiennakon aikaan maakunnan pressissä oltiin kai jo liian viikonlopputunnelmissa edes sitä huomatakseen. Sittemmin Facessaan saaneet tähän juttuun 141 tykkäystä, yhdeksän jakoa ja yhden kommentin mistä myös tykätty. Maanantai taas alkoi kirjaimellisella Varkauden paukulla.
Ja mitähän sekin ainoa kommentoija sitten sanoi? Ihmetteli, kun jutussa polkupyörävarkaaksi mainittua ei pantu prosessiin. Sehän tästä olisikin vielä puuttunut! Kunnon laskutusartisti ja oikeussalivittuilija olisi varmasti tehnyt kokemuksesta ikimuistoisen.
Jospa siis tällä yleisöllä on vain sellaiset lehdet ja toimittajat kuin he itse ansaitsevat?