Kaiken saa tehdä, muttei jäädä kiinni eikä ainakaan tulla nähdyksi häviäjänä?

(Kuva: Jari Kähkönen) Se Tavallinen Tarina, kauan sitten ja toisessa paikassa.

Luin Hesarin profiilin Timo Vornasesta kirjastossa viikonloppuna, kun Karjalaisen netin maksumuurintakainen ylösnosto siihen yllytti. Aiheesta bloggaaminen varmistui, kun arkena Maikkarin rikostoimituksen netissä uutisoitiin hänen jatkaneen juttua Facebookissa sanoen kuitenkin vain vähän olennaista.

Voi kuinka säälittävän naurettavan onneton sotku, jonka kesken jo omatkin hänet hylkäsivät. Minusta lopputuloksena on odotettavissa ainakin sakot aseen nostamisesta, ”varoituslaukauksesta” ynnä kodin luvittamattomasta rautatavarasta. Mahdolliset aseluvat peruutettaneen. Viran ja politiikan suhteen ei hyvältä näytä.

Näin ei olisi tarvinnut tapahtua; tilanne olisi tullut ottaa hallintaan katkaisemalla sen eteneminen vikasuuntaan heti. Arvailen Vornasen vastapuolen olleen vain yksi monista Helsingin öissä kulkevista antisosiaalisista kukkoilijoista, jollaiset tykkäävät aloittaa, hämmentää ja provosoida kaikenlaista etenkin päissään ollessaan.

"Näin ei tarvinnut tapahtua; tilanne olisi tullut ottaa hallintaan estämällä sen eteneminen väärään suuntaan heti."

Oletan, että tämä luki naaman pahemman kerran väärin. Kohde saattoi ehkä olla huonosti levännyt pikkukaupunkinen totinen päissäänolija vailla kaksisiakaan selviytymiskeinoja, mutta heikompi Vornanen ei ollut silti. Hallintaanotto makuulla sohvalla todisti sen, luen minä Hesarin jutusta.

Vaan mitä tapahtui tämän jälkeen; se on jo käsitettävyyden rajoilla häilyvä fatalismin, kiusaamisstigman, poliisinviran nahkoihin menemisen ja yksityisten turvallisuuspalveluiden hävettävän epäonnistumisen summa. Noiden sanaharkkailija-painijoiden ei olisi ikinä pitänyt sallia jäädä samaan paikkaan lopuksi iltaa.

Erityisen kummallista tämä päättämätön muniminen on, jos otamme todesta jutun ajatuksen, että kello oli jo aamukolme ja takana 21 tuntia yhtämittaista valvomista. Järkimies olisi joko hyvästellyt seurueensa tai paimentanut sen jatkamaan matkaa mukanaan. Syitä ei tunneta, mutta mitään hyvää ei enää tapahdu tämän jälkeen.

"Järkimies olisi joko hyvästellyt seurueensa tai paimentanut sen mukaansa. Enää ei tule tapahtumaan mitään hyvää."

Ettepäi! Viimeistään seurueeseen kuuluneen outokumpuisen persukansan edustaja Sanna Antikaisen antaminen jäädä suustaan kiinni ”tappaa yrittämisestä” vänkäämisellä oli vakava vaaranmerkki, jos kännykkäkuvaaminen ja Facebookissa kerrottu hätäpuhelun häiritseminen eivät sitä vielä olleet. Kallistui; kohta kaatuu.

Minusta nämä seikat yhdistettynä Hesarin haastattelun kuvaukseen hetkistä ennen sohvalla kamppailua kertovat, että Vornasen vastapuoli pyrki pahimpansa mukaan jatkamaan ja kärjistämään konfliktia niin pitkälle kuin pystyisi. Oikea linjavalinta olisi ollut välttäminen sekä toteutus räväkkä irtautuminen ja nopea poistuminen.

Sitä ei kuitenkaan näemmä edes yritetty – väitän Facebook-puhekuplan missä kertoo ettei kokenut olleensa vaarassa kielivän joko erittäin huonosta päätöksentekokyvystä tai suorastaan harhaisesta turvassaolokuvitelmasta. Siksi sulkemassa olevan tai jo suljetun ravintolan eteen kinaamaan jäämisen kaltainen huono veto toteutui.

"Vornasen vastapuoli pyrki pahimpansa mukaan jatkamaan ja kärjistämään konfliktia niin pitkälle kuin pystyisi."

Rehellisesti sanottuna; tuon verran harkintaa olisi odottanut jo peruspartiopoliisiltakin. Hänen on täytynyt saapua paikalle lukemattomia kertoja, kun Se Tavallinen Tarina on tapahtunut vastaavissa oloissa. Aseissa kulkeminen, veto ja puoliperseinen varoituslaukaus sopivat siis kokonaisuuteen vähän liiankin hyvin.

Montako vuosikymmentä sitten kerran luotiaseen luvallisesti saanut saattoi kulkea se päällä 24 h vuorokaudesta? Suurinpiirtein yhtä kauan sitten, kun kohti ei voinut ampua ennen yhtä tai useampaa varoituslaukausta. Laukausta eli laukauksia, joiden tuli olla tähdätty(jä), vaarattomaan suuntaan ammuttu(ja) ja todistettavissa.

Mitä odottaa joltakulta, josta on hyväksyttävää pitää ampuma-asetta lukitussa pöytälaatikossa ja kovaa lipasta piilotettuna lukittuun työhuoneeseen, jonka kalustoon myös ensinmainittu sisältyi? Vaikka käytettävissä olisi ollut oikea valvottu säilytystilakin. Tämänsortin omavaltaisuus tai ”toisinajattelu” eivät kerro ihmisestä mitään hyvää.

"Ei käyttänyt valvottua säilytystilaa? Tämä omavaltaisuus tai 'toisinajattelu' eivät kerro ihmisestä mitään hyvää."

Facebook-kirjoituksen mukaan HS-jutun nimettömän komisarion häpeämisrepliikki aiheutti tarpeen tietää tämän henkilöllisyys. Ihan suotta. Ilmaistu ammattikunnan asenne on todennäköisesti aito, sillä sellaiseen julkisen arvonannon käsitteeseen ne vain on indoktrinoitu. Kaikkea saa tehdä – paitsi ei jäädä kiinni.

Olisi voinut hakata vastapuolen palasiksi, kunhan vain olisi tehnyt sen tallentumatta valvontakameraan, todistajitta, kiviseinäkiistänyt ja prosessikin rajattu pois jo heti alkuunsa. Niinikään; hätävarjelu, yleinen kiinniotto, rikosilmoitus sekä prosessointi olisivat nekin kelvanneet. Mutta; ikinä ei saa tulla nähdyksi häviäjänä.

En siis saata kiittää sen paremmin Karjalaista, Jussi Halla-ahoa, Riikka Purraa, Mari Rantasta, Perussuomalaisia kuin poliisiakaan. Timo Vornanen teki huonoja ratkaisuja, mutta niitä seurannut – opportunismiin ja pikkumaiseen moralismiin nojaava ylimitoitettu häpeäntorjunta – ulkopuolelle sulkemisineen – on yhtä halveksuttavaa.