Valtion poliisi vai poliisin valtio?

(Kuva: Jari Kähkönen) Poliisi on oikeudenhoitoviranomainen.

Olen sivunnut aihetta useasti aiemminkin; nimittäin poliisin halua käyttää henkilöllisyys- ja matkustusasiakirjojen sormenjälkiä rikostutkinnassa. Eipä ihme, että henkilökorttienkin sormenjäljistä piti muodostaa rekisteri, vaikkei ollut pakko. Tämä olisi uskomatonta, jos poliisi ei tekisi vastaavaa koko ajan.

Tottuneemmille rikos- ja oikeuselämän seuraajille on kiusaannuttavan selvä, että poliisi on omavaltainen; se tekee mitä huvittaa seurauksista piittaamatta. Palkannauttijansa saattavat ehkä elehtää krokotiilin kyynelin, kun laillisuusvalvonta huomautti tai tuomioistuin sakotti, mutta silti laki muuttuu käytäntöä vastaavaksi aina noin vuodessa.

Luin äskettäin Jarkko Tontin Viisastuminen sallittu esseekirjasta ajatuksen Preussin armeijasta, jota lainaan nyt soveltaen. Onko Suomen valtiolla poliisi vai onko Suomen poliisilla valtio? Ei liberaalin demokratian oikeudenhoitoviranomainen voi tulla nähdyksi hyötyään ja vastustajansa haittaa tavoittelevana eturyhmänä.

"Ei liberaalin demokratian oikeudenhoitoviranomainen voi olla hyötyään tavoitteleva eturyhmä."

En minäkään muuten, mutta kun viime Maikkarin Rikospaikan Murharyhmä-paneelisssakin – luullakseni – ex-poliisi Kari Tolvanen alkoi selittää jotain ihan käsittämätöntä rikostiedustelulainsäädännöstä, kun aiheena piti olla Ruotsin tilanne. Ikäänkuin poliisilla ei jo nyt aina olisi syytä epäillä rikosta, jos se itse niin haluaa.

Ja onhan tuosta lääkäreiden ilmoituksesta poliisille ihmisen sopimattomuudesta aseen omistajaksikin ollut taas juttua. Ensi kertaa päälle kymmenen vuotta sitten kuultu ajatus oikeudesta säilyttää toimenpiteisiin johtamattomat ilmoitukset nousi taas esiin. Tehdäänkö niitä sitten liian löyhin perustein vai mistä ylijäämän synty johtuu?

Se taas sai muistamaan Mia Jussinniemen jutun Iltalehdessä. Ylireagoiko Itä-Uudenmaan poliisi siis aina voimalla, jos joku mölähti jotain ”vaaraksi olemisesta?” Vaikka oikeasti vain yhden hoitajaoletetun itsetunto mahdollisesti vähän kolhiintui, kun omaehtoinen ja uppiniskainen omainen ylikäveli kyseisen yksilön – henkisesti.

"Pitäisi saada rikostiedustelu, arkistoida aseenomistajaksi sopimattomuuden ilmoitukset ja ylireagoidakin vapaasti?"

Siksi oikeudenhoitoviranomaisten riippumattomuus ja ammattimaisuus tai etenkin niiden vähäinenkään häilyminen on vakava asia. Yhdellä on nimittäin huomattavasti enemmän valtaa sekä voimaa kuin toisella – tämä ei siis todellakaan ole mikään miksi Pekka ei halua olla Matin kaveri -tyyppinen naurettavuus.

Kansalaisen ei tarvitse viranomaista rakastaa eikä tässä suhtautumisessa ole mitään kummallista. Päinvastoin. Poliisin, lääkärin tai naurettavimmillaan jopa pankin auktoriteettiasema on satavuotiaiden wanhan kansan ihmisten juttu – vain heissä on enää riittävä määrä tietämättömyyttä, häpeää ja kuolemanpelkoa, että mokoma toimii.

Siispä; jos poliisi osoittautuisi kelvottomaksi käsittelemään henkilökortti- ja passiasioita, ne on otettava siltä pois. Ehkäpä tällöin asiakaspalvelukin paranisi; esimerkiksi valmiiksi täytettyyn sekä maksettuun hakemukseen voisi liittää valokuvan poliisiasemalla, jonne silti joutuu aina tunnistettavaksi, allekirjoittamaan ja sormenjäljille.