Turvallisuusalat vakuuttakoon toiminnallaan heti eikä puheillaan jälkeenpäin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Tämä ei ole mikään vartija- eikä lipuntarkastajablogikaan, mutta joudun ottamaan kantaa Porvoolaiseen pasteijasotaan ja Vantaan sumutuspaniikkiin Iltalehden skandaalialietsovan asenteellisen tietämättömyyden tähden. Itsessään nuo mitättömyydet olisivat täysin kiinnostukseni tuollapuolen.

Pasteijakorin sisällön kosketteleminen siten, että se tulee myyntikelvottomaksi täyttää lievän vahingonteon tunnusmerkistön, jonka nojalla vartija saa kiinniottaa kyseisestä teosta verekseltään tavatun tai pakenemassa olevan epäillyn. Vartijalla on voimankäyttöoikeus ja vastustaminen on rangaistava teko.

En tunne keitään asianosaisista, ole tehnyt omakohtaisia havaintoja eikä kukaan ole liioin ottanut minuun yhteyttä tämän tekstin kirjoittamiseksi; mutta koulutukseni, kokemukseni ja erityistietojeni perusteella esitän seuraavan arvauksen. Tämä juttu lähti vikasuuntaan jo alusta, koska kukaan ei johtanut kokonaistilannetta.

"Esitän seuraavan arvauksen. Tämä juttu lähti vikasuuntaan jo alusta, koska kukaan ei johtanut kokonaistilannetta."

Minulla on kolme kysymystä. Miksi asianomaista ei pysäytetty heti myyntikalusteen edessä, ilmoitettu tapahtuneesta, velvoitettu maksamaan ja sitten pakattu pasteijoita? Miksi asiaan ei tartuttu senkään jälkeen, kun väitetty keskustelu myyjän kanssa päättyi? Kuinka ihmeessä asiakas olisi päässyt kassalta hoitamatta asiaa ilman vartijaa?

Siksi katson, ettei ole riidatonta tapahtuneen olleen toimeksiantajan ja toimenpiteen kohteen välinen vahingonkorvausia, johon vartijan ei pidä puuttua juuri mitenkään. Siispä; pysäyttäminen ja puhutus ovat olleet perusteltuja. Miksi siis tavoitteellinen keskustelu eli pasteijoiden maksaminen ei onnistunut? Näin olisi tullut tapahtua.

Sanotaanko näin, jotteivät asiat ole välttämättä aina ihan yksinkertaisia. Kysyn: kuinka pasteijat eivät löytyneet pakattuina maksettaviksi heti, mutta kyllä sitten löytyivät oitis kun palattiin kiinniottotilasta? Saan spekuloida ja teenkin niin; kyllä tässä tapauksessa nyt joku pelleilee jotenkin, manipuloi asioita tai suorastaan leikkii jumalaa.

"Spekulaationi: kyllä tässä tapauksessa nyt joku pelleilee jotenkin, manipuloi asioita tai suorastaan leikkii jumalaa."  

Yritettiinkö samanaikaisesti sekä syödä että säästää pasteijansa? Jos kukaan ei niin sanotusti olisi huomannut mitään, mokomatkin teollispakasteteet olisi viskattu pois hävikkiin merkittyinä; vaan nyt julkisen metelin jälkeen liikutaan hitaanvetelästi, yritetään kääntää kaikki vartijan syyksi ja vaietaan kaikesta olennaisesta.

Sellaista on vartijan arki. Julkistila on täysi kaikenlaisia taiteilijoita ynnä muita artisteja; niiltä ei ole mitenkään kaukaahaettua polkaista pystyyn show sen itsensä tähden, jotta itse asian hoitaminen sujuisi mahdollisimman huonosti. Oliko asenne kohdallaan eli oltiinko kyllin yhteistyökykyisiä voidakseen maksaa laskunsa heti kassalla?

Siihen ei ole mitään pituus- tai painomittaa; kysymys on kokemusperäisestä arvioinnista – milloin keskustelu loppuu ja matka kiinniottotilaan alkaa – , koska jossain vaiheessahan näin vain täytyy tapahtua. Sekään ei ole yllätys, että poliisin tultua täysin lukossa ollut asioidenhoito – kumma kyllä – terästyy huomattavasti.

"Jossain vaiheessa keskustelun täytyy loppua ja matkan kiinniottotilaan alkaa. Milloin? Se on arviointikysymys."  

Siispä; voidaan yhtäältä sanoa, että vartijan pelisilmä petti ja siksi reaktio tuli hitaalla sekä muodostui jälkiviisaudessa epätarkoituksenmukaiseksi. Miksi kiinnotetun vapauttamista ei voitu harkita? Toisaalta; on myös niin, että puhutus on täysin väärä paikka ruveta viisaaksi eikä kiinniottotilassa asetella ehtoja – silloin saa mitä tilaa.

Kyllä tämä juttu alkaa minun koottua viisauttani vasten arvioituna vaikuttaa yritykseltä pitää vartijaa sijaiskärsijänä toimeksiantajan brändin ja toimenpiteen kohteen turhamaisuuden suojelulle. Tosin ainoa niitä vastaan kohdistuva uhka on viimemainittu itse – omaehtoisuudessaan sekä auktoriteettivastaisuudessaan.

Nähtäväksi jää, että millainen meteli tulee sekä ympäröikö syntipukin kuinkakin monipäinen solvauksia huutava potkijajoukko. Se on minusta etenkin tällä tietoa erittäin epäoikeudenmukaista, koska työläisen asemassa oleva todellinen henkilö voi joutua pahemman kärsimään tästä tarkoitushakuisuudesta sekä vihakierteestä. Alunperin tämä oli Uusimaan juttu.

"Kyllä tämä juttu alkaa vaikuttaa yritykseltä pitää vartijaa sijaiskärsijänä brändin ja turhamaisuuden suojelemiseksi."  

Jaa-a. Pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä käyttäneelle ja seuranneelle ei tule yllätyksenä, että siellä ilmenee liputtomuutta sekä myös ajoittaista voimakeinojen käyttöä. Hohhoijaa. Ei sitten älytty edes, että ollaan jo vastarinnan puolella, kun lipuntarkastusta tai tarkastusmaksun kirjoittamista pakoillaan? Voi miten tympeää.

Iltalehden yksipuolinen ja faktaköyhä raportointi ei anna minulle eväitä arvostella fyysisen voiman ja sumuttimen käytön yhdistelmää. Niitä ”turvasumuttimia” on muuten sitten vain aseluvattomilla siviileillä/maallikoilla. Väitänkin pokkana, että haastateltu anonyymi on tietämätön tarkoitushakuinen höpsöliini kohua lietsomassa.

En osta ajatusta lasten itkemään alkamisesta hienolla sanalla sanoen sekundäärisen kontaminaation takia. Sen verran monta vuosikymmentä olen kaikenlaisiin vyökotelomyrkkyihin kouluttautunut sekä koesumuttanut, kantanut ja niin edelleen. Niiden vaikutukset eivät ole tuollaisia. Oikeasti se olisi tiennyt sairaalakeikkaa.

"Iltalehden yksipuolinen ja faktaköyhä raportointi ei anna eväitä arvostella käytettyjen voimakeinojen yhdistelmää."

Olisi ongelmallista, jos tiloissa sumutetaan eikä mitään kerrota, mutta tätä väitettä en pidä faktana. Rikosilmoituksista, allergioista ja anafylaktisista shokeista puhuminen taas kielii kauttarantain terveydenhuoltokoulutuksesta, josta taisi kyllä kuitenkin nyt seurata ihan silkkaa huomionkipeää Tikkurilan syndroomaa.

Yritetään siis työntää henkilökohtaisia arvostuksia keskusteluun, jonka piti koskea asiaa; vastustaa yhden valtaa yli toisen ja etenkin niitä ihan kauheita voimankäyttövälineitä. Se on valitettavasti ymmärrettävämpää kuin tahtoisinkaan; eräs asia monista, jotka pitää ottaa huomioon, kun tekee turvallisuutta työkseen.

Tosiasioiden kohdalta on kuitenkin niin, että tarkastukseen osallistuminen ei oikeasti ole vapaaehtoista ja tarpeeksi hankalaksi heittäytymällä päästään kiinniottoon mikä tehdään voimaa käyttäen. Valtuuksissa ja tehostetussa rikosoikeudellisessa suojassa löytyy. Sekä voivoi; ”ase” on ollut sumuttimenkäytön edellytys viimeksi joskus ysärillä.

"Sanavalinnat kielivät kauttarantain terveydenhuollon osaamisesta, joka ei kuitenkaan näkynyt missään."  

Tälläistä messuavat ”ystävät” kyttäävät, huutavat väliin, sopivat, antavat hyviä neuvoja, lupaavat, takaavat sekä voivat tehdä melkein mitä tahansa ellei heitä osaa käsitellä. Joko suoritus tehdään mahdollisimman nopeasti loppuun eli ei huomioida mitenkään, se siirretään toiseen tilaan tai väliinmenijä hiljennetään/taltutetaan.

Päätös joudutaan tekemään nopeasti kokemusperäisenä arviointina, joka voi valitettavasti myös mennä pieleen. Tällöin alkuperäinen toimenpiteen kohde saattaa hyökätä eli päästä karkuun tai silkka arka sivustahuutelija muuttuu aiheettomasti päähenkilöksi. Joskus toimenpiteen kohde myös yllyttää sellaisia ihan tahallaan.

Kaikki tämä ja paljon muutakin on valitettavasti itsestäänselvyys silloin, kun tekee tuollaista hommaa työkseen. Vallan- sekä voimankäytön katselu teettää sellaista ihmisellä; joillain on liikaa empatiaa, toiset olivat täynnä itseään sekä kolmansien tasapainoisuus ynnä arkitason ongelmanratkaisutaidot ovat puutteelliset.

"Voimankäyttö näyttää liikaempatian, itsekeskeisyyden, tasapainottomuuden ja ongelmanratkaisukyvyttömyyden."  

Se on nimittäin loppujenlopuksi aika kummallista vuorovaikutusta; enemmän kuin helposti käy niin, että siinä – muutamien sekuntien silmänräpäyksessä – kerrataan koko edellinen eletty elämä ja mistä reagoijassa itsessään on pohjimmiltaan kyse. Normaaliväestö osaa sopeutua sekä katsoo eteensä – poikkeuspersoonat eivät.

No, ainakaan suorittajien henkilövahvuus ei ollut liian pieni. Sitä minä tässä vain bloggaan, että kuinka tuo ihmiskarja tälläkin kertaa liikkui vailla toimivaa tehtävänjakoa ja johtajaa. Iltalehden juttu on osin seurausta juuri siitä. Jos ihmisille ei kerrota avoimesti totuutta ja selitetä asioita, he sepittävät ne itse omasta päästään.

Olen minäkin huomannut maailman on muuttuneen. Turva-ala ei ole enää läheskään niin sulkeutunut ja mediavihamielinen kuin perinteisesti. Yritysten nettisivuilla julkaistaan jatkuvasti tiedotteita, joilla käydään keskustelua ajankohtaisista asioista. Minusta ne saisivat kyllä satsata enemmän tekoihin eikä puheeseen. Näissä sen nyt näki.

Jatkuu täällä